Herätä aamulla edellispäivän meikit naamalla. Lähes aina pesen meikit, mutta on paristi käynyt niin, että olen ollut liian väsynyt. Siis väsynyt pesemään meikkejä ja olen ajatellut että ihan sama. Sitten on ollut useampi sellainen kerta, että olen ihan yksinkertaisesti unohtanut pestä meikit. En ole enää illalla muistanut, että minulla on ripsarit silmillä.
Pyyhkiä naamansa lapsen peppupyyhkeeseen. Se ei ole niin vakavaa. Joskus ennen lasta en tiennyt mitään niin kauheaa, kuin kylässä pyyhkiä käteni vahingossa vauvan peppupyyhkeeseen. Mutta nykyään ei haittaa, on tullut pyyhittyä peppupyyhkeeseen oma naamakin moneen kertaan. Kakka ja pissajutut ovat ihan normaaleita ja eritteisiin on tottunut.
Pitää samaa nutturaa kaksi päivää yötä päivää. Siis ihan helposti ja enemmänkin kuin kaksi päivää! Aamulla nutturakampausta ehostaa vain lakalla ja taas pysyy. Mutta se päivä, kun kampauksen avaa ja hiukset pesee, niin siinä on vasta tekemistä! Siksi hommaa lykkää viimeiseen asti. Ja hiustenpesu on niin työlästä ja aikaavievää. Samoin hiustenlaitto. Suihkussa aina ajattelee hiustenpesua ja päätyy ajatukseen, että pesen sitten huomenna. Kun huominen tulee, lykkää hommaa taas, koska on kiire tai koska haluaa äkkiä nukkumaan.
Olla käymättä suihkussa niin, ettei muista koska viimeksi kävi suihkussa. Siis todellakin, usein pitää ihan miettiä, että koskakohan kävin suihkussa viimeksi? Eikä edes muista, ehkä kaksi päivää sitte, ehkä kolme tai neljä? Menee samaan kastiin edellisen kanssa, se vaan vie aikaa ja se jää helposti tekemättä arjen kiireessä
Olla puklusissa tai soseen tahraamissa vaatteissa. Mitä turhaa vaihtamaan ja lisäämään pyykkiä! Lapsen vaatteet kyllä vaihtaa, mutta omiaan ei jaksa. Mitä turhaa, kohta tulee uusi sotku. Olen kulkenut myös pissa- ja kakkatahrat paidalla, vähän putsannut tosin. Kotona se ei ole niin vakavaa, eri asia, jos jonnekin on lähdössä.
Pukea lapselle viimeisen päälle vaatteet ja olla itse oikeastaan pukematta mitään. Siis tämä!!! Kuinka monta kertaa lapsi on ollut viimeisen päälle puettuna sävy sävyyn ja itse on pierulegginsseissään, kulahtaneessa paidassa ja siinä mammanutturassa!
Pestä hampaat lapsensa tahnalla. Olen ihan vain muutaman kerran laittanut hammasharjaani lapsen tahnaa. Hampaita harjaa aina joko aamutokkurassa tai illalla unihiekassa. Sitä ei niin katso mihin tuubiin käsi tarttuu.
Lämmittää kahvia mikrossa. Vältän tätä viimeiseen asti, mutta kyllä olen silti sortunut lämmittämään kahvia mikrossa. Eikä se onneksi ole ihan kamalaa. Pitäisi jo oppia laittamaan se kahvi termariin, mutta ei. Aamulla on aina niin optimistinen ja ajattelee, että kyllä minä tänä aamuna tämän juon lämpimänä. Sitten se kuppi unohtuu jonnekin. Ympäri asuntoa löytyy puoli täynnä olevia kahvikuppeja päivän mittaan. Ai tonne se kuppi jäikin!
Kaivaa lapsen nenää. Kyllähän se lapsen nenäkin siinä menee missä oma. Ja usein lapsen räät voi hyvin pyyhkiä hedässä omaan hihaan tai paidan reunaan.
Syödä suklaata, aina kun tuntuu siltä. Eli aika usein! Jos joku kysyy kuinka usein syön herkkuja, niin en useinkaan. Suklaatahan ei lasketa? Todellakin aamukahvin kylkeen tarvitsee palan tummaa suklaata.
Ikävöidä lastaan, vaikka se olisi omassa huoneessa nukkumassa. Monesti, kun menen itse nukkumaan, minun tulee hirveä ikävä omaa lastani, joka nukkuu omassa huoneessaan. Tekisi mieli mennä hakemaan se sieltä omasta sängystä viereeni ja rutistaa oikein kovasti. Luonnollisesti omaa lasta ikävöi myös silloin, kun viimein pääsee häntä eroon ja saa omaa aikaa. Vaikka sitä on oikein odottanut. Lopputulema on aina se, että sitä oikein kiirehtii kotiin ja paluumatka on aina todella raskas, kun sitä vain miettii omaa rakastaan.
Unohtaa kakkavaippa hoitopöydälle julkisessa vessassa. Tai neuvolassa. Kotona seuraavan vaipanvaihdon yhteydessä saattaa tulla yhtäkkiä mieleen, että apua, se vaippa unohtui odotustilaan. Ei muuta kuin NeuvolaChatissä viestiä terveydenhoitajalle ja pahoittelut perään.
Tuijottaa oman lapsen kuvia, kun lapsi nukkuu. Ja ajatella, että hän on maailman ihanin ja rakkain ja suloisin ja ja. Ja todeta, että tässä ei ole mitään järkeä! Kun se lapsi viimein nukkuu ja saa oman hetken, ei osaakkaan tehdä mitään tämän järkevämpää. Siinä sitä naureskelee itselleen ja jatkaa kuvien katsomista.
Unohtaa vaipat kotiin. Parhaassa tapauksessa unohtaa koko hoitolaukun, rahat ja avaimet kotiin. Jep, se tuntuu mukavalta, voin kertoa. Onneksi ystävä osti vaippoja, jotta selvittiin odotteluaika ennen ovenavausta. Mutta sellasta sattuu, välillä pää lyö tyhjää, kun kauheella kiireellä rynnii ovesta ulos.
Hytkyttää kauppakärryjä kuvitellen niiden olevan vaunut. Voi kyllä! Sitä on niin tottunut hytkyttämään ihan kaikkea, että kauppakärryjäkin alkaa hytkytellä. Ja monet kerrat olen hytkytellyt rattaita, vaikkei edes olisi tarve. Olen kävellessä pysähtynyt juttusille tutun kanssa ja silloinkin hytkytellyt rattaita, vaikka lapsi istuisi siellä hereillä ihan tyytyväisenä!
Raivostua lapseen ja rakastua häneen sekunnin päästä. Itselläni tämä tapahtuu usein illalla, jos lapsen nukahtaminen vain kestää. Nukutus ei ole minua varten ja se alkaa kiristää hermojani hyvinkin äkkiä. Suutun siis todella ja olen raivoa täynnä. Ja kuin salama, se on yhtäkkiä tiessään, kun lapsi on nukahtanut. Sillä samalla sekunnilla katselen häntä rakastunein silmin, sydän lasit silmillä. Ihana pieni luomus!
-Iida
KUVAT: Laura Iikkanen
15 kommenttia