Olen raskaana. Olen sinkku ja raskaana.
Tein ensimmäisen raskaustestin tammikuun puolessa välissä yhtenä maanantaiaamuna ja se näytti kahta viivaa. Olin pari viikkoa ehtinyt siinä ihmetellä, miksi minulla on kipua alavatsassa. Juurikin sellaista kipua, kuin kuukautiset olisivat alkamassa. Minulla ei ollut ollut kuukautisia pariin vuoteen käyttämäni ehkäisyn takia. Ihmettelin asiaa, mutten ajatellut, että kyse olisi mistään vakavasta. Kivut kuitenkin jatkuivat ja päädyin googlettamaan asiaa eräänä sunnuntaina. Googlesta paljastui, että kuukautiskivun omainen kipu on myös raskausoire ja merkki kohdun kasvamisesta. Lähdin saman tien lähikauppaani ja ostin raskaustestin. Raskaus ei ollut tullut mieleenikään vaihtoehtona, sillä ehkäisystä oli aina huolehdittu.
Ajattelin odottaa testin tekemistä aamuun, sillä oli kuullut tuloksen olevan varmempi aamuvirtsasta. Maanantaiaamuna tein testin heti herättyäni. Se näytti saman tien kahta viivaa.
Tunne oli ihan hullu. Ajattelin, etten voi olla raskaana. Testissä piti olla virhe. Sitten aloin itkeä, että nyt olen loppuelämäni sinkkuna. Ja vasta sitten soitin äidille. Oli pakko kysyä äidiltä, että mitä nyt oikein tehdään.
Kerroin muutamalle kaverillekin, jotka sanoivat, että kannattaa tehdä uusi testi seuraavana päivänä. Kävin ostamassa apteekista kaikkia erilaisia raskaustestejä ja tein viitenä aamuna peräkkäin positiivisen raskaustestin. Sitten kykenin soittamaan neuvolaan.
Neuvolaan soittaessani vastassa oli hirveä kysymys tulva. Koska on ollut viimeiset kuukautiset, monennella raskausviikolla olet? En todellakaan tiennyt. Sanoin, että minulla on viimeksi ollut kuukautiset kaksi vuotta sitten. Ystävällisenä virkailija varasi minulle ensimmäisen vapaan ajan neuvolaan, jotta asiaan saataisiin selvyys, pyysi lopettamaan hormonaalisen ehkäisyn ja sanoi, että isä on tervetullut mukaan neuvolaan. Sen suhteen oli kuitenkin epävarmuutta, sillä en tiennyt kuinka pitkällä raskautta mahdoin olla.Varhaisultran jälkeen selvisi raskauden oletettu hedelmöitysajankohta, jolloin otin yhteyttä mahdolliseen isäehdokkaaseen. Hänelle uutinen oli shokki.
Helmikuu meni osaltani asian sulatteluun, enkä ole voinut kirjoittaa blogia, enkä somettaa muutenkaan. Kaikki muu on tuntunut niin turhalta ja tyhjänpäiväiseltä. Toisaalta olen todella kovasti halunnut päästä tuomaan raskausuutiseni päivänvaloon, koska minulla ei ole sitä kumppania, jonka kanssa asiasta keskustella ja ihastella koko ajan kasvavaa mahaa. Tämän takia kaikkien teidän muiden merkitys korostuu. Haluan kertoa teille, haluan ihastella tätä teidän kanssa. Mutten ole löytänyt oikeita sanoja.
Tunteita on ollut todella paljon ja monenlaisia. Tavallaan on hävettänyt, että olen raskaana. Toisaalta taas on tuntunut pahalta, että jokin elämässäni nyt päättyy. On myös ollut valtava huoli siitä, että miten tässä pärjää niin henkisesti mutta myös taloudellisesti. Harmittaa, miksen ole säästänyt, kun olen voinut, sillä nyt en enää voi. Läheiset ja ystävät sanovat, että en ole yksin, mutta yksinhän minä nyt vain olen. Eikä kukaan oikeasti ole verrastettavissa kumppaniin, kukaan ystävistäni, ei äitini eikä siskoni voi olla minun kanssani joka päivä.
Ja kaiken tämän lisäksi on ollut pelko. Se syntyi heti siinä hetkessä, kun tajusin, että minusta tulee äiti. Syntyi pelko siitä, että meneehän kaikki hyvin. On niin valtava halu suojella jotain vielä olematonta ja antaa sille parastaan. Ja se myös pelottaa.
Moni on myös kysynyt, miksen tekisi aborttia, kun silloin pääsisin helpommalla. Päätöstäni helpottaa se, että olen aina halunnut äidiksi. Koen myös olevani jo aikuisen iässä, enkä enää mikään teini. Lisäksi oma äitini alkoi odottaa minua 17-vuotiaana. Hän antoi minulle mahdollisuuden elämään nuoresta iästä ja tilanteen yllätyksellisyydestä huolimatta. Lapsesta asti olen ajattelut, että teen voitavani, jotta en joudu vastaavaan tilanteeseen, mutta sellaisen tullessa eteen, minä antaisin myös mahdollisuuden. Lisäksi lähelläni on paljon ihmisiä, jotka eivät voi saada lasta. Näen lapsen asiana, joka saadaan, sitä ei hankita. Lapsi on lahja, jotain todella suurta ja kaunista. Tämä lapsi on valinnut minut äidiksi ja uskoo minun pärjäävän, vaikken vielä itse sitä uskokaan. Nyt minulle annetaan jotain, jota kaikki ei saa ja minun tehtäväni on vastaanottaa.
Perhe on nykyään laaja käsite ja on monenlaisia perheitä. En minä todellakaan koskaan ajatellut, että minusta tulee äiti yksin. Ilman parisuhdetta ja yhteistä odottamista. Mutta nyt kun tilanne on tämä, aion tehdä tässä parhaani.
-Iida
90 kommenttia
Kiitos Janika <3
Hahah, en ajatellut koko asiaa, mun mielestä niin kiva sana :)
Kiitos ihanasta kommentistasi! <3
En kestä miten kivasti olet kirjoittanut, iso kiitos siitä! Kaikki positiiviset kommentit asian tiimoilta kyllä tsemppaavat.
Isät tietävät vauvasta ja heidänkin suhtautuminen on hyvin erinlainen keskenään. Mutta kirjoitan varmasti siitä oman postauksen, sillä siitä on kovasti kyselty.
Kiitos, toivon sitä todella!
Samaa mieltä! Haluan suhtautua tähän niin, että tämä tulee vielä antamaan jotain niin hyvää, että en osannut edes ajatella! <3
Netta <3 Olet ihana, kiitos <3
Iso kiitos <3
Kiitos <3
Wau, kiitos, ihania sanoja <3 Varmasti jokaisella samat ajatukset oli yllätys tai odotettu vauva!
Elisabet, kiitos. Ihanasti sanottu ja tuli tosi hyvä mieli sun sanoista. Olet ihan oikeassa <3
Ihana kuulla ja tarkoitin joka sanaa! Täällä ollahan ja tuetaan teidän (sinun ja maha-asukin) matkaa! <3
Kiitos paljon!
Tää oli todella kaunis ja ihana kommentti! Kiitos sulle siitä! Tuun varmasti samaistumaam joka sanaan!
Kiitos Niina! Ja oon samaa mieltä, että isästä tulee samalla isä ja tottakai on oikeus tietää. Heidän kanssa on asiasta toki keskusteltu ennen kuin kirjottelen raskaudesta blogiin. Molemmat ovat siis tietoisia mahdollisesta lapsesta ja isyydestä.
Kiitos vielä todella paljon! ️
Kiitos Laura! Mahtava kuulla kommenttia "kokeneemmilta" ja tämän jo tehneiltä, jotka tietää mistä puhuvat <3 Uskon joka sanan!
Kiitos, aivan ihanasti sanottu! Haluun uskoa just noin <3
Kiitos sulle <3 Ja tosi kiva, että lähdit seuraamaan! JA onneksi moni muukin oli löytänyt instan eikä Jodelin kautta :)
Kiitos Heidi sun ihanasta kommentista. Arvostan sitä todella <3 Ja tuntuu hyvältä kuulla, että se on aivan yhtä ihmeellistä ja jännittävää oli lapsi toivottu tai yllätys. Kaikkea ihanaa teille pian alkavaan vauva-arkeen <3
Ihana kuulla, että tästä voi selvitä! Kiitos sulle <3
Superkiitos! Mahtavaa saada tällästä palautetta!
Kiitos sun kommentista ja palautteesta Siiri! Mulla on ollut ihan sama tilanne, kun sulla, että äiti oli yh ja tapasi kasvatti isäni, kun olin 2-vuotias. Ja en ole koskaan jäänyt paitsi mistään. Se juuri todistaa sen, että perheitä on erilaisia ja biologisuudella ei ole tekemistä rakakuden kanssa!
Aivan ihana kommentti! Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Wau <3 ja olet oikeassa, kaikella on tarkoitus ja oonkin varma, että tästä lapsesta tulen saamaan vielä paljon hyvää.
Ihanaa kevättä teille!
Kiitos aivan ihanasta ja tsemppaavasta kommentista. Ja erityisesti oli mahtava lukea sun ajatus tiimihengestä! Toivon, että just noin tapahtuu itselle ja lapselle. Ja uskon, että kaikki menee hyvin ja rakastavia ihmisia tiittää vaikka vähän huolettaisikin!
ihanaa kevättä sulle <3
Kiitos!
Uskon, että samoja ajatuksia on monella lähtötilanteesta huolimatta. Lapsi on aina kaikille jotain yhtä uutta. Mutta ihana kuulla, että teillä meni hyvin! Ihanaa kevättä
Kiitos sinulle kauniista kommentista! Olen kyllä kiitollinen upeasta perheestä, joka on tukena.
Kiitos tärkeästä muistutuksesta! Tosiaan kaikki tunteet sallittuja ja pitää vaan muistaa ettei jumiudu niihin!
Heippa Tiina!
Minua ei hävetä oma tilanteeni, mutta hieman hävettää sinun kommenttisi. Minun seksielämäni ja ehkäisyn käyttö tai sukupuolitaudit ei kuulu kenellekään kuin minulle. Neuvolassa taudit myös testataan, joten voit olla huoleti, minulle ei mitään ole! Lisäksi isä ehdokkaat tiesivat lapsesta heti ensimmäisten joukossa jo kauan ennen tätä postausta. Heillä on juuri sellainen mahdollisuus kuin he itse haluavat.
Toivottavasti tämä selvenai mieltäsi. Kaikkea hyvää sinun kevääseen!
Ihanasti sanottu, kiitos!
Aivan ihana kommentti, kiitos siitä! Ja suuret onnittelut myös sinulle! Minulle on jo nyt tullut sellainen ajatus, että äidit ovat samalla puolella. Se yhdistää ja lähes kaikki tätäkin tekatiä kommentoineet ovat äitejä. Ja sekin on totta, että jokainen on jollain tapaa kuitenkin yksin, sillä äitiys on sellainen matka, johon kumppani ei varmasti voi täysin samaistua kuitenkaan. Mutta kaikkea hyvää teille ja ihanaa odotusta!
Onpa kiva saada kommenttia samassa tilanteessa olevalta! Me pärjätään varmasti, onnea myös sinulle ja tsemppiä!
Kiitos <3 Ja onnea sinulle, ei ole enää pitkä matka!
Ihana, kun jaksat aina kommentoida ja tsempata! Ihan mieletöntä, kiitos <3 Ja onnea sulle raskaudesta!
Kiitos Mari, ihana kuulla <3 Oon ihan samaa mieltä sun kanssa!