Kolme asiaa elämästä -blogihaaste, jonka huomasin muutamassa seuraamassani blogissa taannoin! Tämän postauksen voit myös kuunnella!
Kolme paikkaa, joissa olen asunut:
Olen kotoisin Nurmijärveltä. Nuorena aikuisena haaveilin muutosta Helsinkiin ja ajattelin, etten varmasti koskaan palaisi kotikuntaan. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä muutinkin Helsinkiin. Se oli ihanaa, oikea seikkailu! Seikkaltua tuli myös ulkomaille. Aloin seurustella italialaisen miehen kanssa ja muutimme yhdessä Englantiin. Eron myötä palasin takaisin Suomeen ja Helsinkiin, jossa oli työt, ystävät ja vanhat tutut seikkailut. Asuin Helsingissä vielä ensimmäisen lapsen saatuani jonkin aikaa, kunnes aloin kaivata tukiverkkojen välittömään läheisyyteen. Niinpä ympyrä sulkeutui ja päädyin takaisin Nurmijärvelle, jonne minun ei pitänyt koskaan enää palata. Täällä on nyt sitten oltu jo neljä vuotta, eikä tulisi nyt mieleen muuttaa muualle!
Kolme paikkaa, joissa olen työskennellyt:
Olen työskennellyt Helsingin keskustan Stockmannilla kausiapulaisena. Olin niihin aikoihin 20-vuotias. Työpaikka Stockmannilla tuntui niin hienolta, siinä oli sellaista hohdokkuutta ja historian havinaa samaan aikaan. Parasta oli tietysti saada tehdä ostoksia henkilökuntaeduilla. Opiskellessani varhaiskastuksen opettajaksi Helsingin yliopistossa, aloitin keikkailla lastensuojelussa. Tein työvuoroja lastenkotiin, jossa olin myös useampana kesänä kesätöissä. Tykkäsin työstä, vaikka se oli myös haastavaa ja monesti koin osaamiseni puutteellisena, sillä minulla ei olut alan koulutusta. Valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi 2015 ja menin töihin päiväkotiin. Päiväkodissa työskentely oli minulle todella mieleistä ja aika ajoin kaipaan takaisin. Irtisanouduin varhaiskasvatuksen opettajan työstäni 2020. Saapa nähdä, josko lähivuosina palaisin varhaiskasvatuksen pariin!
Kolme ohjelmaa tai sarjaa, joita seuraan:
Tällä hetkellä en oikeastaan seuraa mitään. Päivissä on melko vähän aikaa ohjelmille. En ole ehtinyt edes Salkkareita katsoa! Olen jäänyt niissä niin jälkeen, etten tiedä kannattaako enää katsoa ollenkaan. Kesälomalla katsoimme miehen kanssa Tahdon asia -sarjan. Kyseessä on vanha kotimainen sarja, joka on mieheni mielestä parhaita kotimaisia sarjoja. Minä en ollut koskaan kyseistä sarjaa nähnyt, joten mieheni halusi minun katsovan sen. Sarja oli todella hyvä, se nauratti ja toisaalta vaivaannutti. Olin monesti niin kiusaantunut roolihahmojen puolesta kaikesta tapahtuneesta. Sitä katsoessa huomasi kyllä miten aika on muuttunut. Kesälomalla ahmin Bridgertonin kolmannen kauden. Rakastan kyseistä sarjaa! Ykköskausi on ehdoton lemppari ja sarjan spinoff kausi Kungingatar Charlottesta. Syksyltä odotamme miehen kanssa uuden Selviytyjät kauden alkamista. Sitä olemme tykänneet yhdessä seurata.
Kolme paikkaa, joissa olen käynyt:
Isäni kuoli, kun olin täyttämässä 15 vuotta. Muutama kuukausi isän kuoleman jälkeen, isovanhempani veivät minut Pariisiin. He toivoivat matkan piristävän ja antavan minulle jotain muuta ajateltavaa. Sitä se olikin ja nautin todella paljon Pariisista. Erityisesti Notre Dame oli pysäyttävä kokemus.
Olen käynyt Italiassa monia kertoja, Venetsia, Napoli, Capri, Rooma ja Amalfi ovat jääneet erityisesti mieleen. Kaikki se valo, ilo, aurinkoisuus, lämpö, sitruunat, jäätelö, pizza ja pasta. Haaveilen paluusta Italiaan, sillä en ole käynyt siellä sitten vuoden 2015.
Olimme viime syksynä Kreikassa Kossin saarella. Se oli meidän ensimmäinen perheloma ja minun ensimmäinen rantalomani ikinä. Nyt katsomme lomakuvia usein ja muistelemme kaikki yhteisiä puuhia!
Kolme asiaa, jotka olen pannut merkille:
Siivous on ihan jatkuvaa. Olen laittanut merkille, että meillä on sotkuisempaa miehen ollessa lasten kanssa kotona, kuin silloin kun itse olen lasten kanssa kotona. Minulle sellainen perussiisteys on tärkeämpää. Se on myös oman hyvinvoinnin takia tärkeää, sillä rentoudun, kun ympäristöni ei ole kaaoksessa. Mieheni taas kokee, että siivous voi odottaa, kun siivottavaa on joka tapauksessa ja koko ajan. Se ei ole hänen prioriteettilistansa kärjessä.
Pikkulegojen rakentaminen on koukuttavaa hommaa! Esikoiseni rakastaa pikkulegoja ja meillä on niitä ihan liikaa. Aloitimme rakentamaan yhtä suurta legojunaa uudelleen ohjeiden mukaan. Osien etsiminen on turhauttavaa ja hidasta. Legoja on niin paljon ja useammassa laatikossa, että on hyvin vaikeaa löytää oikeita osia väärien joukosta. Mutta samalla se on todella koukuttavaa! Miten mahtava tunne tuleekaan, kun löytää tietyn osan ja pääsee rakennelmassa eteenpäin. Ihana uppoutua legoihin.
Olen huomannut, että rauhoitun metsässä. olen nyt pidemmän aikaa lähtenyt koiran kanssa päivän päätteeksi metsään. Se on ollut ihanaa. Sitä on saanut jättää kaikki mielessä vellovat asiat sinne. Kotiin on palannut kevein mielin ja sen myötä on sitten ollut ihana valmistautua nukkumaanmenoon.
Kolme asiaa, joiden tekemistä olen siirtänyt:
Kaikki tekemiset, joita olen siirtänyt viime aikoina, liittyy pitkälti siivoamiseen. Ei niin tärkeät siivous- ja järjestelyhommat siirtyvät ja siirtyvät, kunnes on ihan pakko tarttua toimeen. Tai kunnes iskee inspiraatio. Tällä hetkellä pihan kesäkukat ovat ulko-oven edustalla ovat kuolleet. Kesä on niiden osalta tullut päätökseen. Sisääntulo näyttää aika kauhealta ja pitäisikin saada kukat vietyä kompostiin ja katsoa syksyyn sopia kukkia tilalle ja maltillisemmin. Esikoisen syntymäpäivät lähenee ja haluaisin saada homman hoidettua siiheksi.
Sama homma kirppiskamojen kanssa. Olen käynyt lasten kaapit läpi ja poistanut pieneksi jääneet vaatteet. Niistä olen laittanut varastoon säästettävät, mutta kiertoon lähtevät notkuvat kestokassissa viemässä tilaa eteisestä. Niille pitäisi nyt tehdä jotain.
Puhelinkin odottaa siivousta. Minulla on yli 50 000 kuvaa puhelimella. ne vievät ihan hirveästi tilaa. Ja suurin osa kuvista on ihan turhia kuvakaappauksia. Haluaisin järjestää kuvat kansioittain selkeästi, jotta myös löytäisin paremmin kuvia.
Kolme asiaa, joita kaipaan:
Kaipaan enemmän aikaa omille liikuntaharrastuksille. Erityisesti haluaisin käydä enemmän uimahallissa. Tuntuu kuitenkin, ettei sitä vain tule lähdettyä. Aina on kotona jotenkin huono hetki ja hommaa riittää kahdelle aikuiselle. Sitä odottelee parempaa hetkeä, jota ei kuitenkaan tule, joten on oikeastaan ihan sama minkä huonon hetken valitsee. Pitäisi siis vain mennä, vaikka jäisi kaaos taakseen.
Viime aikoina olen tuntenut kaipuuta varhaiskasvatukseen. Tämä tunne taisi saada alkunsa jo viime vuonna, kun esikoiseni päiväkodin henkilökunta ja heidän toimintansa saivat minut tuntemaan, että minäkin haluan heidän kanssaan sinne töihin! Niinpä olen vilkuillut avoimia työpaikkoja, josko juuri sinne haettaisiin opea! Ei ehkä juuri nyt, mutta ehkä vuoden päästä?
Tiedän, että kohta kaipaan kesää. En haluaisi tämän päättyvän. Kuinka helppoa elämää on saanut elää! Kuinka ihanaa on ollut tulla ja mennä, kulkea paljain jaloin ja pukea päälleen vain muutama vaatekappale. Kuinka päivässä tuntuu olevan enemmän tunteja ja elämä tuntuu tapahtuvan pääosin ulkona. Tiedän, että tulen kaipaamaan kesää syksyn edetessä.
Kolme asiaa, joista tulen iloiseksi:
Tulen kyllä päivittäin iloiseksi omista lapsista! He ovat yksi suurimpia ilon aiheita. Tällä hetkellä kaikkein ihaninta on katsoa vauvan ja taaperon leikkejä. Vauva on nyt 8kk ja taapero 1v 9kk. He ovat jotenkin tajunneet nyt toistensa päälle, köllivät vierekkäin ja välillä limittäin lattialla, vauva ryömii taaperon perässä ja taapero hauskuttaa vauvaa ”kukkuu” -leikillä. He nauravat toisilleen ja sekös juuri luo iloa meihin kaikkiin muihin ympärillä!
Häiden suunnittelu on myös sellainen asia, josta tulen todella iloiseksi. Juuri nyt häihin on vuosi aikaa. Vaikka se nyt tuntuukin pitkältä ajalta, tiedän, että se menee todella nopeasti. Lasten kanssa sen huomaa, että vuosi menee vauhdilla. Parasta häiden suunnittelussa on se, että se on meidän yhteinen juttu. Olemme molemmat olleet yhtä innokkaita juhlien suunnittelijoita ja se yhdistää meitä miehen kanssa.
Tulen iloiseksi meidän tukiverhoista ja läheisistä meidän ympärillä. Minusta on ihanaa, kun meidän molempien vanhemmat haluavat olla lasten kanssa niin paljon. Lapsilla on paljon rakkaita ihmisiä ympärillä, tätejä, enoja, setiä, kummeja ja ystäviä. Ja niin meillä vanhemmillakin!
Kolme asiaa, joita suosittelen:
Suosittelen lukemaan enemmän kirjoja! Tänä kesänä taas innostuin lukemaan ja en muistanutkaan kuinka hyvältä se tuntuu. Harmillisen usein oma lukuinto vaan jää arjen jalkoihin, sillä kaikkea ei vaan ehdi. On liian paljon asioita, joita haluaisin tehdä. Mutta ainakin aion yrittää. Onneksi kirjoja voi myös kuunnella, sille tuntuu monesti löytyvän enemmän aikaa, kun voi hyödyntää ajomatkat tai ruoanlaiton kuunteluun. Suosittelen Lucy Scoren kirjaa Sinuun en ainakaan rakasta, todella hyvä!
Lukemisen lisäksi suosittelen uneen panostamista. Itse olen ihan liian pitkään nukkunut ihan liian vähän. Eikä se suurimmaksi osaksi edes johdu lapsista, vaan ihan vain siitä, että jään sohvalle pläräämään puhelinta ihan liian pitkäksi aikaa. Sen ajan olisi hyvin voinut käyttää nukkumiseen!
Kolmanneksi suosittelen kysymään läheisiltä heidän kuulumisiaan useammin. Minusta tuntuu niin hyvältä, kun puolisoni kysyy minulta päivän päätteeksi ”Miten voit” tai ”miten sä jaksat”. Samoin itse tulen kysyneeksi häneltä miten hän nukkui ja miten hänellä menee, kun olen poissa kotoa. Tuntuu hyvältä, kun toinen on kiinnostunut kuulumisista ja haluaa tietää mitä minulle kuuluu. Se ei ole vain joku nopea juttu, vaan hetki, johon pysähdytään.
Kolme asiaa, jotka haluan tehdä lähitulevaisuudessa:
Viime aikoina on tullut voimakkaana sellainen tunne, että haluan järjestää enemmän aikaa minulle ja miehelle. Haluan lähitulevaisuudessa käydä miehen kanssa ravintolassa syömässä ja käydä kahdestaan käyttämässä koiraa lenkillä. Ja haluan ehdottomasti lähitulevaisuudessa mennä miehen kanssa kaksin hotelliin. Olemme koko seurustelumme ajan olleet lapsiperhe, sillä minulla oli yksi lapsi meidän tavatessa. Emme ole kovinkaan montaa kertaa olleet kaksin ihan yön yli.
Haluan mennä teatteriin, haluan nähdä jonkun ihanan musikaalin tai lumoutua baletista! Haluan humaltua kulttuurista, taiteesta ja ihmisten upeista taidoista! Minulla on liput Moulin Rouge -musikaaliin. Pian onneksi siis luvassa odotettu musikaali! Myös Oopperan kummitus houkuttelee, sillä se esitetään nyt viimeistä kertaa Kansallisoopperan ohjelmistossa tänä syksynä. Olin katsomassa sen edellisellä kerralla vuonna 2021 ja se oli mieletön elämys.
Isojen elämysten lisäksi aion taas kaivaa puikot ja langat kaapista. Kesällä ei tee yhtään mieli neuloa, mutta heti kesän taittuessa syksyyn, alkaakin tehdä mieli! Se jotenkin tarvitsee viileämmän sään ja hämärtyvät illat! Haaveilen siitä, että tekisin läheisille joululahjat itse ja saisin jotain ihanaa aikaan juurikin neuloen.
2 kommenttia