Olen aina tykännyt toukokuusta, mutta nyt se on tuntuu erityisen hyvältä pitkän talven ja kylmän alkukevään jälkeen. Viimein se kevät on täällä. Tuntuu, etten enää edes muistanut miten ihanalta kevät tuntuu! Tässä sitä vaan nyt eletään vuoden parasta aikaa. Ja todellakin parasta aikaa, nimittäin tajusin, että toukokuu taitaa olla lempikuukauteni.
Luonto alkaa herätä eloon ja sitä on aivan mahtava seurata. Päivät ovat todella valoisia ja valoa riittää pitkälle iltaan asti. Linnut visertävät ilta-auringossa ja niitä kuunnellessa murheet pienenee vähän. Toukokuussa elämä alkaa siirtyä enemmän ulos ja valmistautua kesään. Parasta kuitenkin on se, että se usein kovin odotettu kesä on vielä edessäpäin. Koska jossain kohti kesää alkaa aina se haikeus kesän loppumisesta ja iltojen pimenemisestä. Toukokuussa sitä ei vielä ole.
Aurinkoiset kevätpäivät saavat tosin kodin näyttämään vähän nuhjuiselta, pölyä on joka puolella ja ikkunat karsean likaiset. Ulkoa kantautuu lasten ja koiran mukana järkyttävä määrä hiekkaa ja rapaa. Mutta onneksi pihalla tarkenee jo vaikka mitä. Olen laittanut ulkosohvan paikoilleen ja laittanut pihapöytään pöytäliinan. Mies on rakentanut ylijäämälaudoista istutuslaatikoita ja touhunnut niiden parissa aivan innoissaan. Meistä saattaa kuulemma tulla ihan omavaraisia! Minä taas olen raivannut meidän kauan hoitamattomana ollutta pihaa. Olen katkonut oksia, haravoinut lehtiä ja kaivanut vanhoja kukkapenkkejä esiin sammaleen alta. Lapset kulkevat perässä ja matkalla pysähtyvät touhuilemaan omiaan. Kun sisälle palaa vasta illalla, koti näyttääkin aika siistiltä!
En olisi uskonut miten koukuttavaa pihan laittaminen voi olla! Voisin verrata jopa johonkin hyvään sarjaan, sillä sitä haluaisi vain jatkaa ja jatkaa. Harmittaa, kun pitää lopettaa kellon ollessa jo ihan liikaa! Olen asunut aikuisikäni suurilta osin kerrostalossa ja ajatellut, etten ole yhtään pihatyyppi. Nyt tänä keväänä olen löytänyt pihapuuhista valtavasti iloa. Se on toisinaan ollut minulle omaa aikaa, ihanaa puuhaa, jota olen saanut tehdä yksin omassa rauhassa. Se on ollut myös keino purkaa erilaisia tunteita. joskus olen mennyt kiukkuisena ulos hommiin ja palannut sisälle aivan eri ihmisenä. Pihan laittaminen on myös älyttömän hyvää hyötyliikuntaa. Se tuli kyllä itselleni yllätyksenä ja toiminut lisämotivaationa ehdottomasti. Pihan siistiminen on todella palkitsevaa, kun siinä näkee työnsä jäljen heti. Vaikka meidän pihassa on ollut paljon hommaa ja on edelleen, olen saanut valtavan paljon aikaan! Jatkossa pihasta huolehtiminen on paljon helpompaa.
Parasta on ollut vielä se, ettei pihaan ole kulunut hirveästi rahaa. Olen elvyttänyt vanhaa ja jo olemassa olevaa. Antanut siistimällä lisää aikaa.
Äitienpäivänäkin oltiin pihalla. Toukokuu on siitäkin yksi lempikuukausi, että silloin on monia juhlan aiheita. On vappu, helatorstai, äitienpäivä ja kevätjuhlaa. Äitienpäivä on ollut itselleni aina tärkeä juhla, vaikka siihen on liittynyt ajoittain surua ja haikeutta. Tänä vuonna vietin äitienpäivää kolmen lapsen ja puolison kanssa. Se tuntuu aika häkellyttävältä, kun ajattelee, että kaksi vuotta sitten olin vain minä ja yksi lapsi kaksistaan.
Joskus surin sitä, kun minulla ei ole ketään tekemässä lapsen kanssa aamupalaa äitienpäivään tai huomioimassa erityisesti. Vaikka tietenkin järki sanoi, ettei se puoliso sitä äitienpäivää tee, vaan se lapsi. Siinä juhlitaan äitiyttä ja äitiyden monia muotoja. Nyt sitten huomasin lähestyvän äitienpäivän myös osaltaan nostavan odotuksia puolisoa kohtaan, kun kerran sellainen nykyään on. Kerroin puolisolle toiveistani äitienpäivään liittyen sen sijaan, että olisin jäänyt odottamaan, että tajuaako hän itse vai ei.
Omassa lapsuudessani me lapset teimme aina isän kanssa aamupalaa äidille. Aamupalan ollessa valmis, menimme herättämään äitiä ja annoimme itse askarrellut kortit hänelle. Se oli kutkuttavaa ja jännittää. Oli niin ihana yllättää äiti ja tehdä yhdessä salaisia puuhia! Niinpä toivoin saavani herätä valmiiseen aamupalapöytään ja tämä toteutuikin. Esikoinen oli tehnyt minulle varhaiskasvatuksessa kukkakortin ja upean taulun lahjaksi. Hän oli tietysti niistä todella innoissaan ja yhdessä ihailimme niitä! Sain myös Marimekon Umpu -maljakon lahjaksi. Sen esikoinen oli ideoinut miehen kanssa yhdessä.
Kutsuimme meidän molempien äidit meille syömään äitienpäivän kunniaksi. Olin ehdottanut miehelle, josko hän kokkaisi meille kaikille äideille. Harvemmin äidit pääsevät valmiiseen pöytään! Tein meille italialaistyylisiä alkupaloja tomaattia, mozzarellaa, melonia ja leipää, jonka jälkeen mies kokkasi parsarisottoa kampasimpukoilla. Jälkiruoaksi olin leiponut sitruuna-marenkipiirakan. Oli kiva kutsua isovanhemmat meille, meidän ei tarvinnut lähteä mihinkään tai käydä monessa paikassa kyläilemässä yhden päivän aikana. Omille mummoilleni leivoin täytekakut, jotka koristelin kermavaahdolla orvokeilla. Kävin viemässä ne heille jo lauantaina.
Ihana ja touhukas päivä ja toisaalta melko tavallinen. Juhlallista arkea toisin sanoen, tuntuvat kullkevan käsikädessä näin lapsiperheessä! Tästä on hyvä jatkaa toukokuuta,
-Iida