Mistä löytää hyvän miehen? Jotenkin tuntuu siltä, että hyvät miehet ovat sinkkuna vain hetken ja heidät kaapataan heti. Vapaana ei tunnu pitkään olevan yhtään hyvää miestä. Tai sitten yksi huono mies vain pilaa kaikkien miesten maineen ja kaikki ovat huonoja.
Maahanmuuttajan määritelmä on absurdi. Jos olet maahanmuuttaja Ruotsista, Italiasta tai Sveitsistä, ei sitä lasketa. Se ei ole oikea maahanmuuttaja. Jos olet kotoisin ns. paremmasta maasta, Euroopasta tai jotenkin tutusta länsimaisesta valtiosta, et ole maahanmuuttaja. Jos olet kotoisin Afrikasta, Aasiasta tai Lähi-Idästä, niin olet maahanmuuttaja ja negatiivisessa mielessä. Tuntuu hirveältä, että esim. aasialaisen naisen ajatellaan aina tulleen tänne kunkun vaimoksi, eikä omasta toiveestaan. Ruskeat silmät yhdistetään heti etnisyyteen. Ja kasapäin muita hyvin absurdeja ennakkoluuloja.
Vauvojen vertailu on perseestä. En tajua mitä ihmiset saavat siitä. Se alkoi jo raskausaikana, mahojen vertailu, tulee iso vauva, kun on iso maha. Koin suuren voiton, kun Eemi syntyikin vanhana ja pienenä vauvana. Se oli vähän niin kuin todiste, että siitäs saitte, olitte muuten väärässä. Muutaman kerran olen julkaissut Eemin mittoja somessa ja saanut kauhistelevia viestejä. Eemi oli 4kk ikäisenä 7050g ja sain useita viestejä, että jonkun toisen lapsi oli sen kokoinen vasta vuoden ikäisenä. Tuntuu, että taitojakin vertaillaan ja moni ottaa niistä sitten turhaa stressiä ja huolta.
Mitä teen isona? Viime aikoina on tuntunut, etten oikein tiedä mitä pitäisi tehdä ensi vuonna, viiden vuoden päästä tai ihan ylipäätään. Tai mitä haluaisin. Minusta on ihana olla äiti, mutta olen myös paljon muuta ja haluan toteuttaa niitä haaveita myös äitiyden ulkopuolella. Onko se sitten omaan alaani varhaiskasvattajana liittyvää vai jopa jotain ihan muuta. En oikein tiedä mihin suuntaan omaa elämää haluaisi lähteä viemään ja mitä asioita haluaisi tavoitella. Ajattelin äitiysloman kirkastavan ajatuksia, mutta sitä se ei kyllä ole tehnyt. Yhtä sumeaa edelleen nämä omat urahaaveet.
Lasten kuvien laittaminen nettiin. Monet kritisoivat todella paljon juuri bloggaajia aiheesta.Toisten syyllistäminen pätee tähänkin. Todellisuudessa ihan moni ns. tavallinen vanhempi jakaa kuvia someen. Ja aivan yhtälailla ne kuvat on nähtävillä, niistä jää ikuinen jälki. Aihe on varmasti aika vaikea, koen sen itsekkin aika hankalana, haluaa jakaa ja kaikki muutkin jakaa ja silti on se lapsen yksityisyys ja turvallisuus siellä taustalla. Luulen, että aihe on melko uusi. Minä sain ekan tietokoneen 2008 ja älypuhelimen 2011. Oma lapsi kasvaa tähän somekulttuuriin, jota me aikuiset opettelemme. Sitä ei ehkä edes tajua, koska omassa lapsuudessa ei ollut tätä ongelmaa, ei tarvinnut miettiä, että mitä lapsi isona ajattelee, kun hänestä löytyy kuvia bittiavaruudesta. Oma linja on se, että kuvan pitää olla lasta kunnioittava. Yleensä lähetän kuvia sukulaisille ja perheelle whatsappissa. Joskus olen julkaissut Facebookissa, koska se tuntuu blogia ja Instagramia intiimimmältä.
-Iida
15 kommenttia