Viime syksynä kirjoitin haaveestani toiseen lapseen. Silloin se oli vielä ajatus sisälläni, joka oli alkanut voimistua. Mitä enemmän sitä ajatusta ajattelin, sitä enemmän se alkoi tuntua oikealta. Sitä enemmän se alkoi ottaa tilaa pääni sisältä ja vaatimaan tekoja.
Olin asettanut itselleni aikarajan. Jos en ole parisuhteessa ollessani 30-vuotias, otan sitten selvää mahdollisuuksistani toiseen lapseen hedelmöityshoidoilla. Aloin ajatella lisää ja ajatukset pyörivät päässäni. Miksi minä odotan, kun voisin jo toimia? Miksi en voisi toteuttaa haavetta nyt? Kumman haaveen täyttäminen on minulle tärkeämpää? Kumpi on mahdollista myöhemminkin? Miksi minä odottaisin miestä ja parisuhdetta, kun mitään takeita sille ei ole? Ei ole takeita, että mahdollinen kumppani haluaisi lapsia tai edes voisi saada lapsia. Haluanko edes saada lapsia parisuhteessa? Haluanko jakaa lastani toisen aikuisen kanssa mahdollisen eron tullessa eteen? Odotellessa hedelmällisyytenikin vain laskisi.
Niinpä otin yhteyttä omaan terveysasemaani asian tiimoilta. Julkisella puolella on vuodesta 2019 hoidettu naispareja ja itsellisiä naisia, hoitoon pääsemiseksi tarvitsee lääkärin lähetteen (terveyskeskuslääkäri tai yksityinen lääkäri). Terveydenhoitaja varasi minulle lääkäriajan omalääkärille, joka oli puhelimitse. Näin toimittiin vallitsevan koronatilanteen vuoksi minun asuinkunnassani. Jossain lääkärinvastaanotto tapahtuu kasvotusten. Puhuimme omalääkärini kanssa elämäntilanteestani ja parisuhdetaustastani. Hän määräsi minut sukupuolitautitesteihin, papakokeseen ja muutamiin verikokeisiin. Tulosten ollessa kunnossa, hän laittoi lähetteen toivomaani erikoissairaanhoidon yksikköön, joka oli tässä tapauksessa TAYS.
Noin kuukauden päästä lähetteestä, sain kirjeen TAYSin Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalta. Kirjeessä ilmoitettiin aika ensikäynnille, joka on kohdallani kesäkuussa. Sain myös lähetteen verikokeisiin, joihin tuli mennä kuukautisten aikaan. Verikokeissa määritetään munasarjojen toimintaa säätelevien hormonien tasot. Lisäksi kirjeen mukana tuli nippu paperia täytettäväksi mukaan ensikäynnille.
Ensikäynti on noin tunnin mittainen. Siellä keskustellaan prossista, sen vaiheista ja etenemisestä ja saatetaan tehdä gynegologisia tutkimuksia. Ensikäynnin jälkeen matka jatkuu psykologin tapaamisilla. Mahdollista minulle sopivaa luovuttajaa voidaan etsiä, kun asiani on hoitokokouksessa käsitelty ja päätetty. Sitten hoitoprossia voidaan alkaa suunnitella. Paljoakaan en vielä tiedä tässä vaiheessa, mutta uskon ensikäynnin jälkeen tietäväni taas enemmän. Kyseessä on kuitenkin pitkä prosessi, kun kuukaudessa on vain yksi mahdollisuus raskautua ja sekin voi osua viikonloppuun tai juhlapyhään. Heinäkuun poliklinikka on myös kiinni.
Julkisella puolella on rajoituksia hoitojen saamiseen. Hedelmöityshoitoja voidaan tarjota, jos nainen on alle 40- vuotias, BMI on alle 35 ja pariskunnalla tai itsellisellä äidillä on korkeintaan yksi lapsi. Lisäksi itselliseksi äidiksi aikovalla ei saa olla parisuhdetta ja edellisen suhteen päättymisestä tulee olla vähintään vuosi. Tämä oli oikeastaan iso syy hakeutua hoitoihin nyt, eikä joskus. En ole seurustellut moneen vuoteen. Jos nyt lähitulevaisuudessa seurustelisin ja suhde päättyisi eroon ennen lapsia, joutuisin odottamaan vuoden ennen kuin voisin lähteä prosessiin uudelleen. Tämä on myös syy sille miksi en tällä hetkellä ”etsi” kumppania. En haluaisi jättää tätä prosessia miehen vuoksi. Kyse on kuitenkin minun elämästäni ja haaveistani.
Olen todella onnellinen, että prosessi etenee. Ja tyytyväinen, että laitoin homman liikkeelle jo nyt, sillä tämä on pitkä prosessi, jossa saattaa joutua jonottamaan moneen kertaan vuoroaan. Tuntuu ihanalta, että olen askeleen lähempänä haavettani toisesta lapsesta! Minusta tuntuu oikealta saada toinenkin lapsi yksin, sillä yksinhuoltajuus tuntuu minulle luontevalta. Tämä on se vanhemmuus mihin minä olen kasvanut ja siihen olen myös tottunut. Eikä tämä poissulje sitä, ettenkö joskus voisi vielä saada lasta parisuhteessa, jos se olisi molempien toive.
-Iida
Lue tai kuuntele postaukseni
En enää haaveile entisistä haaveistani
KUVAT: Leena Waren
25 kommenttia