Olen niin monta monta kertaa ollut tilanteessa, jossa olen aivan ihastunut mieheen ja miestä ei kiinnosta. Minä taas olen ollut kiinnostunut alusta alkaen, ajatellut, että tästä tulee hyvä juttu.
Muutamat viime aikaiset deittikumppanini ovat parin tapaamisen jälkeen olleet todella kiinnostuneita minusta. Toinen laittoi paljon viestejä ja soitteli usein. Hän myös kertoi olevansa ihastunut. Minua taas alkoi ahdistaa ja hälytykellot soida.
Toinen mies taas kertoi parin tapaamisen jälkeen olevansa todella kiinnostunut minusta ja hänestä olisi hyvä, jos muita ei nyt tapailla. Siinäkin tuli pala kurkkuun, siis joutuisin poistamaan deittisovellukset ja sanomaan sinkkuelämälle hyvästit jo nyt, ei käy ajattelin ja alkoi ahdistaa.
Hirveän ristiriitainen tilanne, sillä tavallaan haluaisi antaa mahdollisuuden rakkaudelle ja parisuhdetta kaipaa, mutta toisaalta taas ei ole ihan valmis sitoutumaan ja luopumaan sinkkuelämästä. Minua ärsyttää miehet, jotka ahdistuvat, mutta samaa aikaa löydän itseni ahdistumasta. Seksisuhde, sanoivat kaverini tähän. Yeah right…
On todella vaikeaa deittailla nykypäivänä. Huomaan, että oma kiinnostukseni lopahtaa, kun toisen herää ja toisin päin. Jos toisen ”saa” liian helpolla, niin se ei enää kiinnostakaan. Monesti molemmat osapuolet haluavat ”saalistaa” tai minä ainakin haluan olla saalistaja nainen ja vietellä miehen itselleni. Mutta monet miehet haluavat ihan samaa. He haluavat tunteen, että he saivat naisen ihastumaan itseensä.
Tämä tietysti vaatii sitä, että olet kiinnostava mahdollisimman pitkään, että toinen jaksaa käyttää aikaansa sinuun. Sinun tulee antaa itsestäsi sopivasti, mutta samalla olla sopivan etäinen. Ei siis saa olla liian messissä, muttei saa olla liian luotaan poistyöntäväkään.
Eli kyseessä on siis peli nimeltä deittailu. Tulee siis miettiä omia peli siirtojaan, milloin voi laittaa viestiä ja milloin ei. Milloin nähdään uudelleen ja missä, koska suudellaan ja koska harrastetaan seksiä. Mitä ja minkäverran voi itsestään paljastaa ja missä ajassa. Miten olla kiinnostava ja itsevarma (Itsevarmuusvinkit deittailuun tästä). Kaikkea ei voi antaa heti, mielenkiinto sammuu muuten siihen paikkaan.
Jos kaikki annetaan valmiina, et ehdi haluta, et saa hyvää fiilistä siitä, että saavutit jotain itse. Sama deittailussa, kun lapsena lelukaupassa. Jos sait heti haluamasi lelun, unohdit sen nopeasti, kun uutuuden viehätys katosi. Jos taas toivoit pitkään ja teit töitä haluamasi eteen, jotta sait sen, oli se paljon merkityksellisempi. Silloin olet odottanut, odottanut vähän lisää, toivonut, halunnut joka päivä vähän enemmän, olet nähnyt vaivaa ja lopulta koet onnistumista. Tässä ajassa kiinnostuksesi ja sitoutumisesi ovat aivan eri tasolla, kun siinä tilanteessa, jossa olisit vain saanut heti haluamasi.
Parhaassa tapauksessa molempien mielenkiinto toisiaan kohtaan kasvaa samassa suhteessa. Eli ei tule sitä tyypillistä tilannetta, jossa toinen on enemmän kiinnostunut kuin toinen, jolloin homma lässähtää siihen. Molempien tulisi olla yhtä kiinnostuneita. Muutenhan toisen suurempi innostus alkaa ahdistamaan. Ärsyttävä muotisana, jonka merkitys on hiipunut.
Usein meitä kiinnostaa sellainen mitä emme voi saada. Jos joku on ilmaissut, että ei ole kiinnostunut minusta, niin minäpä päätän juuri haluta hänet. Ihan vain sen takia, että haluan saada sen, mitä en voi saada. Siis järjen vastaista toimintaa.
Välillä mietin, että kuinka koskaan on mahdollista molempien kiinnostua toisistaan. Kuinka kiinnostus voi johtaa molemmin puoliseen ihastumiseen ja suhteeseen? Kuulostaa mahdottomalta.
-Iida
7 kommenttia
Vaikeaa tämä on, tuntuu ihan ihmeeltä, miten ihmiset päätyvät seurustelemaan kaiken tän jälkeen! Mutta varmasti iällä on asian kanssa myös tekemistä, vanhemmat henkilöt eivät jaksa käyttää aikaansa pelailuun. Ja ihana kuulla sinusta ja miehestäsi, saa toivoa!
Ja tuosta ahdistumisesta - joskus minuakin on alkanut ahdistaa tietyn tyypin tapailu. Jos se on jatkunut esim. yli viikon, olen lopettanut homman ja sillä siisti. :) Oma kokemus on, että jos tyyppi on potentiaalinen, se ei ahdista. Ei se tietysti jokaisen kohdalla mene näin - itselläni ei ole ikinä ollut sitoutumiskammoa, jonka vuoksi hommat sujunut aika iisisti.