Kesä, jolloin en tehnyt mitään

Perhetyöntekijä kysyi: ”Miten Eemin ja Eemin äidin kesä on mennyt?” Mietin, että mitä oikeen sanon. Huolestuu vielä, jos vastaan, että kotona. Siinä hetkessä oli sellainen tunne, etten ole koko kesänä tehnyt yhtään mitään.

Kesä tuli hirveän odotuksen jälkeen ja pian se on poissa, nopeammin kuin osasin odottaa. Tuntuu, ettei kesä poikennut normaalista arjestani juuri mitenkään. Minähän olen yli vuoden jo vietellyt vapaapäiviäni. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että kesään latautuu todella paljon odotuksia, koska se on lyhyt ja monet viettävät lomaansa juuri kesällä. Ja lomalla pitäisi tapahtua jotain. Jotain tavallisesta poikkeavaa, jotain muista vuodenajoista poikkevaa.

Tuntuu, että kaikki muut ovat tehneet niin kauheasti kaikkea. Mitä nyt on someen uskominen. Toki ystäväni ovat kesällä somettaneet enemmän ja taltioineet lomansa kohokohtia, sillä muun ajan vuodesta he ovat töissä.

Kesän alussa tein hienon listan kesäsuunnitelmista. Kirjoitin postauksen, jossa sanoin, ettei meillä ole suunnitelmia, mutta alle listasin mahdolliset suunnitelmat kuitenkin.

Lueskelin omaa listaani, pääset lukemaan sen tästä. Tajusin, että olenhan minä kesällä tehnyt ja onnistunut. Ei minun kesäni ole joku hukkaan kulutettu vuodenaika.

Kävin Porvoossa, Hangossa, Kuopiossa ja Lappeenrannassa. Tampereelle menemme viettämään kesän viimeistä viikonloppua, eli sinne ensi viikolla.

Ei käyty uimassa eikä rannalla kertaakaan, mutta ulkoiltiin ja oltiin puistossa paljon. Välillä kaksin ja välillä seurassa.

Näin paljon enemmän perhettä ja sukulaisia kesällä kuin muulloin. Ja se tuntui ihanalta.

Kävin aika monta kertaa kuntosalilla ja paristi ulkosalilla.

Olen ostanut varmasti usealla satasella marjoja ja kauden kasviksia ja vihanneksia kotiin. Ollaan todellakin nautittu tuoreesta satokaudesta.

Olen syönyt kaksi jäätelöä kiskalla, yhden treffeillä ja yhden ystävän kanssa, jolloin pudotin pallon tötteröstä. Onneksi tippui rinnuksille, ei maahan ja sain jäätelön pelastettua. Ja onneksi tämä ei käynyt treffeillä.

Olen juhlinut kahdet häät, rippijuhlat, rapujuhlat ja parit synttärit.

Tein töitä niin kuin olin toivonutkin ja enemmän kuin pitkään aikaan, josta tuli myös todella onnistunut olo!

En onnistunut kertaakaan menemään aiemmin nukkumaan, mutta onnistuin monena iltana tekemään jotain muuta kuin töitä tai siivoamista. Katsoin enemmän sarjoja kuin vauvavuotena yhteensä. Onnistuin myös olemaan yökkärissä pitkälle aamuun ja ottamaan pari kertaa päiväunet, jota en ollut aiemmin tehnyt.

Kyllä tässä on ollut riittävästi yhdelle kesälle!

-Iida

Kuvat// Sasa

Related posts

Pihapuuhia ja äitienpäivän viettoa

Meidän olohuone

Rehellisiä kuulumisia

10 kommenttia

Lukija :) 22.8.2019 - 22:50
Mistä tuo sun ihana farkkutakki on? :) Tää on niin aito blogi. Täynnä täyttä elämää. Ilo lukea. Kiitos!
iidaafel 23.8.2019 - 09:30
Voi kiitos todella paljon! Farkkutakki on pari vuotta sitten Onlystä!
MM81 22.8.2019 - 23:36
Tervetuloa Tampereelle! Vinkkinä Tallipiha ja lastenkulttuurikeskus Rulla.
iidaafel 23.8.2019 - 09:30
Hei kiitos paljon!!
Torey 23.8.2019 - 08:04
Kesään ehkä helposti lataa liikaa toiveita. Ja helposti ajattelee, että pitäisi tehdä sitä ja tätä. Toisin kuin talvella. Kuitenkin parasta on vaan nauttia. Ihan sama onko se sitten parvekkeella kirjan kanssa istuskellen vai kaikki huvipuistot kiertäen! Kukin tavallaan. ? https://naissanelioissa.wordpress.com/
iidaafel 23.8.2019 - 09:30
Hyvin sanottu, kyllä!
Suvi Maarit 24.8.2019 - 22:57
Kesällä on ihan parasta vaan olla ja nauttia auringosta, kiireettömyydestä sekä omasta perheestä. Siitä on ainakin minulle hyvä kesä tehty ? (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)
iidaafel 25.8.2019 - 22:43
Ehdottomasti, kuulostaa hyvältä!
tanja b 30.8.2019 - 13:26
Kuulostaa kelpo kesältä! Hitsit, kun toisilta luonnistuu tuo kameran edessä oleminen! Näytät aina niin luontevalta ja upealta kuvissa! Itse olen kameran edessä jotain aivan muuta. ':'D
Shosanna 7.4.2022 - 20:26
Tämä oli ihana postaus. Minullakin on lukihäiriö. Juuri samanlaisia arjen haasteita kiitos ihanaa vertaistukea parhaimmillaan. Ajattelen itsekin etten halua mennä sen taakse piiloon ja pystyn samaan kuin muutkin. Silti juuri kirjoitus virheistä huomauttaminen välillä sattuu.. jos nyt sattuu olemaan huonopäivä.
Add Comment