Olen tämän vuoden aikana deittaillut vähän, vähemmän kuin koskaan sinkkuna aikuisiällä. Se on tehnyt ihan hyvää ja on ihan luonnollistakin, että prioriteettini ovat olleet jossain muualla kuin aikuisissa miehissä. Minua itseäni ei haittaa oma elämäni ja olen todella onnellinen näin, vaikka toki haaveilen kumppanista ja välillä yksinäisyys ajaa syömään suklaata ja katsomaan Bridget Jonesia. En vain ole itsekkään jaksanut tehdä mitään asian eteen. Ihmiset ympärillä usein kyselevät miten minun oma elämäni, mitä sinne kuuluu, olenko käynyt ulkona, tapaillut miehiä ja jne. Siksipä kirjoitan nyt koosteen miesvuodestani 2019.
Hän tuli luokseni kahville eräänä sunnuntai-iltapäivänä. Eemi nukkui juuri päiväunia. Avasin hänelle oven ja hän oli komeampi kuin muistin. Keitin meille kahvia. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli. Olin hieman hölmistynyt. Hän yritti ohjata keskustelua ja käsiä siihen suuntaan, mutta olin uskollinen selibaattilupaukselleni. Tajusin, ettei hän ole muuttunut. Kunnon vikittelijä. Eikä siten yllättänyt, ettei hänestä kuulunut sen jälkeen. Olemme muutamasti törmänneet sattumalta kaupungilla ja vaihtaneet nopeat kuulumiset.
Meillä oli todella kiva hetki yhdessä loppuen lopuksi ja sain kuin sainkin vaatteet päälle ja tukan harjattua. Jatkoa ei kuitenkaan seurannut, sillä koin meidän arvojen ja asenteiden olevan liian erilaisia. En kuitenkaan kehdannut sanoa sitä suoraan. Hän laittoi viestiä ja ehdotti seuraavaa näkemistä. Kieltäydyin näkemisestä ja vetosin henkilökohtaisiin syihin, jonka takia en voisi tapailla nyt hetkeen. Toisaalta sekin oli ihan totta.
Hetkeä myöhemmin heinäkuussa olin toisilla tindertreffeilläni. Olin jutellut miehen kanssa pitkään. Hänelläkin oli lapsi, tosin jonkin verran Eemiä vanhempi. Sovimme treffit leikkipuistoon. Miehelläkin oli lapsi mukana. Kieltämättä koin sen hieman jännittävänä, sillä itse en ottaisi enää isompaa lasta treffeille mukaan. Eeminkin kanssa alkaa mielestäni olla viimeiset hetket. Miehen lapsi oli todella mustasukkainen, sen huomasi heti lapsen käytöksestä. Leikimme jonkin aikaa yhdessä ja menimme sitten jäätelölle. Minun mielestäni mies oli mukava ja lapsi oli ehdottomasti positiivinen asia. Mies ymmärsi, että elämässä on joku jo sijalla yksi. Olisin todella mielelläni nähnyt häntä vielä toiste, mutta hän lakkasi vastaamasta viesteihini ja esti minut. Olisi voinut vaikka valehdella jotain hiljentymisen sijaan.
Muutama läheinen sanoi, että juuri tuollaista miestä olen halunnut, joka innostuu ja tarttuu heti toimeen. Ja niinhän se tavallaan onkin. Muttei sitten ihan tuossa mittakaavassa. Yritä tässä nyt sitten koskaan pariutua! Ahdistuu itse tai toinen ahdistuu, aina jompi kumpi ihastuu enemmän. Miten ihmeessä ihmiset ihastuvat samassa tahdissa ja samaan aikaan? Tuntuu hyvin mystiseltä minusta.
Näimme muutaman viikon jälkeen uudestaan. Menimme kaikki yhdessä ulos syömään ja jätskille. Tuntui kivalta, kun hän oli niin rennosti meidän kanssa, eikä kiusaantunut lapsesta mitenkään. Vaihdoimme pitkiä katseita ja lähtiessä hän antoi minulle hellän, hieman ujon pusun.
Hän soitteli toisinaan ajaessaan pitkiä työmatkoja. Olimme yhteydessä puhelimitse, lähettelimme kuvia ja viestejä. Jonkin ajan päästä hänen vastaus tahtinsa hidastui ja oikeastaan yhteydenpito jäi minun harteille. Hän ei enää kysellyt minun kuulumisia tai päivän tapahtumia. Lakkasin itsekin oikeastaan vastaamasta mitään ja annoin olla sen enempää selittämättä. Pari kuukautta myöhemmin lokakuussa hän laittoi minulle viestin. Hän sanoi, että olin tullut hänen mieleensä ja kysyi miksi lopetin yhteydenpidon.
Sanoin, että minulle tuli yksinkertaisesti sellainen tunne, ettei hän ollut minusta kiinnostunut ja yhteydenpito hänen puoleltaan oli huonoa. Hän ehdotti näkemistä ja näimmekin heti parin päivän päästä. Hän tuli meille ja minulle jäi todella hyvä mieli koko tilanteesta. Näimme vielä tuon jälkeen kerran kahdestaan, joka jäikin toistaiseksi viimeiseksi kerraksi. Sillä hän vähän kuin katosi taas. Hän sanoi, että on työt ja opiskelut ja kiire. Satunnaisesti hän kommentoi Instagram tarinoitani. Jokin aika sitten pyysin häntä lopettamaan sen, jos hän ei ole oikeasti aikeissa nähdä. Turha tulla muistuttamaan itsestään tasaisin väliajoin, jos kuitenkin on liian kiire, ettei ehdi treffeille.
Siinäpä lähes kaikki tältä vuodella mitä kerrottavissa on. Muutamasti on pyydetty treffeille, mutten ole sitten lähtenyt sen hetkisen fiiliksen takia. Välillä tekee mieli ja välillä ei taas yhtään! Vaikeaa!
-Iida
KUVAT // Salla Seppälä
9 kommenttia