Minun vanhempainvapaani päättyy kesäkuun lopussa juhannuksen tietämissä. Ajankohta on todella haasteellinen työni ja päivähoidon aloituksen kannalta. Suurin osa päiväkodeista on heinäkuun kiinni. Erittäin monet perheet lomailevat ja päivähoito on supistettua. Avoinna olevissa päiväkodeissa on henkilökuntaa ja lapsia useista päiväkodeista. Eli ei mitenkään ihanteellisin aika aloittaa päivähoitoa 9kk vauvan kanssa. Eikä itselle palata töihin. Uusille lukijoille selvennykseksi, että olen varhaiskasvatuksen opettaja ja töissä päiväkodissa. Ja tämän takia töihin paluu tuntuu minusta niin hassulta, mennä päiväkotiin ja viedä lapsi päiväkotiin! Todennäköisesti toivon, että saan työskennellä eri ikäisten lasten kanssa kuin omani, jotta koko päivä ei mene samassa sumussa.
Olen tällä hetkellä suunnitellut, että olisin koko tämän vuoden 2019 Eemin kanssa kotona ja palaisin töihin tammikuussa 2020, jolloin Eemi aloittaisi päivähoidon 1v3kk iässä. Hän on tosin silloinkin vielä todella pieni, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että pidempään en taloudellisista syistä voi olla kotona. Eemi ei tule hoitoon minun työpaikalleni. Kokisin sen liian haastavaksi henkisistä syistä. On kiva olla erikseen vanhempi ja erikseen opettaja.
Kun vanhempainvapaa loppuu, pidän kaikki kertyneet kesälomat, jonka jälkeen aloitan hoitovapaan. Toivon, että silloin Eemi nukkuisi paremmin ja säännöllisiä pitkiä päiväunia, jotta voisin tehdä enemmän töitä blogin ja somen parissa, jotta saisin kohtuullisia tuloja ja ehkä jopa nostettua tulotasojani siitä mitä ne nyt ovat blogin suhteen. Turvaudun siis blogiin hoitovapaan aikana ja toivon, että minulla olisi silloin enemmän aikaa tehdä töitä, kun mitä nyt on.
Tammikuussa 2020, kun palaan töihin, olen ajatellut, että tekisin lyhennettyä työaikaa, mihin alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmat ovat oikeutettuja ja saavat siihen tukea Kelalta. Eemikin olisi siis päivähoidossa muutamana päivänä viikossa. Parasta ikinä olisi tehdä kolme päivää viikossa töitä päiväkodissa, antaa yksi päivä kokonaan blogille ja lomailla lapsen kanssa kolmena päivänä! Toki koskaan ei voi tietää! Haaveilen myös opiskeluiden jatkamisesta, olen varhaiskasvatustieteiden kandidaatti ja haluisin jatkaa opintoja maisteriksi. Katsotaan siis mikä on lopullinen tilanne töihin paluun suhteen on ja palaanko päiväkotiin vai alanko tehdä jotain ihan muuta. Tänä vuosi on sen suhteen ihanteellista ja otollista aikaa tutkia itseään ja kokeilla uutta! Ja onhan tämä nyt aika ainutlaatuinen mahdollisuus, että oikeasti voi olla oman lapsen kanssa!
-Iida
KUVA /Tiia Nyholm
16 kommenttia
No olisihan se, mutta ymmärärn myöös, että monen täytyy, vaikka se kurjalta tuntuisikin. Tammikuu on ainakin suuressa osaa Helsinkiä ihan hyvä aika aloittaa, ainakin työn puolesta olen ollut siinä ymmärryksessä mitä nyt olin valintaprosessia seurannut. Ja minulla ei onneksi ole erityistoiveita, lähipäiväkoti riittää :)
Kiitos todella paljon kommentistasi ja palutteestasi, siis todella upeaa kuulla! Kaikkea hyvää sinulle <3
No voi kurjuus! Mutta onneksi lapsi saa kuitenkin nauttia kotona olosta! Vanhemmat joutaa tekemään sitten kompromissejä :DDD
Kiitos, voisinkin ihan hyvin kirjoittaa pienten hankaluuksista! Ja päiväkosin ja perhepäivähoidon eroista puolineen! Aloituksesta olen kirjoittanut yhden tekstin:
https://iidanmatkassa.fi/paivakoti-minka-ikaisena-aloittaa
Kiitos paljon kommentistasi! Näin se juuri on, joskus se on paras paikka ja ainoa vaihtoehto. Mutta en itsekään näe, että se olisi pienelle lapselle kotia parempi vaihtoehto, jos olosuhteet on kotona hyvät yms. Tiedät varmasti mitä tarkoitan! Tsemppiä opiskeluihin! <3
Totta hyvä tarkennus, hoitovaata voi pitää 3v asti ja sitten osittaiseen hoitovapaaseen on oikein 2.luokan päättymiseen asti! Mutta hoitorahaa maksetaan vain alle 3v vanhemmille ja 1-2-luokkalaisen vanhemmalle.
Uskon täysin! Varmasti tulen vielä noita hommia tekemään elämän aikana, sillä ala on itselle edelleen kiinnostava ja tärkeä. Toki voi olla, että teen tässä muutaman vuoden jotain muuta ennen palaamista, katsotaan. Mutta uskon, että työhön saa paljon omankin lapsen kautta. Tokiolen kohdannut todella taitavia opettajia, joilla ei ole syystä tai toisesta ollut itsellään lapsia, mutta ikää ja sen kautta tuomaa ammatillista osaamista kyllä!
No varmasti juuri sitä se tuo! Ja olen työssä pyrkinyt tähänkin asti ajattelemaan, että hoidan jonkun aarretta, jonkun rakkainta asiaa ja hänet luotetaan minun käsiini. Sen vuoksi olen aina pyrkinyt lempeyteen ja hyvään suhteeseen vanhempien ja lasten kanssa. Ajatellut, että työni on tehdä kaikille hyvä päivä olemassaolevien resurssien varassa.