”Olemmehan olemassa me veronmaksajat, jotka rupeamme osallistumaan lapsesi elatukseen.”
”Taas saadaan yksi mielenterveysongelmainen tänne lisää yhteiskunnan elätettäväksi, kuten suurin osa yh-lapsista.”
”Suomessahan on niin hyvä sosiaaliturva, että yksinhuoltaja äiti voi elättää lapsensa ilman ongelmia. Me muut hoidamme sen.”
Minusta on todella järkyttävää mitä yksinhuoltajat saavat osakseen. Heitä pidetään yhteiskunnan huono-osaisina ja heidät nähdään rasitteena, joihin uppoaa hirveästi verorahoja. Heihin kohdistuu valtavasti vihaa. Ylläolevat kommentit ovat tulleet minulle.
Moni varmasti kuvittelee yksinhuoltajien saavan niin paljon enemmän valtioilta, että on parasta olla kateellinen. Yksinhuoltaja voisi vaikka rikastua muiden kustannuksella. Suomessa kuuluu kulttuuriin olla kateellinen, jos joku saa vähän ennemmän kuin toinen. Onhan se nyt paheksunnan paikka. Liian usein tämä paheksunta kohdistuu naisiin, sillä suurin osa yksinhuoltajista on naisia. Miehiä kyseisessä tilanteessa arvostetaan ja ihaillaan, heidät nostetaan kuin sankarin asemaan. Upeaa, että mies huolehtii lapsistaan. Äidit eivät saa samaa kohtelua.
Minusta naurettavin kuulemani lause on, että veronmaksajat maksavat lapseni. Mikäs minä sitten olen? En ilmeisesti veronmaksaja ainakaan. Muuten vaan odottelen saamiani veronpalautuksia ensi viikolla maksettavaksi. Minä saan lapsilisän (94,88€/kk), kuten ihan jokainen Suomessa, ja saan sen yksinhuoltakorotuksella. Tuo yksinhuoltajakorutus (53,30€/kk) lapsilisässä on ainut tuki mitä minä saan. Minä olen vanhempainvapaalla vakituisesta virastani lastentarhanopettajana Helsingin kaupungilla. Vanhempainpäiväraha määräytyy edellisen vuoden verotettavien tulojen mukaan, joka ei siis ole täysi palkka. Minulle maksetaan vanhempainpäivärahaa 1604,30€/kk, joka on täysin verotettavaa tuloa. Äitiys- ja vanhempainpäivärahasta menee automaattisesti 25% veroa ellei siihen hae muutosta. Tämän lisäksi minä teen töitä vanhempainvapaalla, kirjoitan blogia ja teen muuta somea siinä sivussa. Siitä saan todella vaihtelevia tuloja, noin 1000€/kk. Myös nuo tulot ovat verotettavaa tuloa. Sitten on vielä elatusmaksu, jonka suuruudesta olemme lapsen isän kanssa sopineet, joka on lapsilisän tavoin verovapaata tuloa. Näin ollen pidän itseäni veronmaksajana, siinä missä ihan kuka tahansa muukin työssäkäyvä kansalainen oli perhemuoto mitä tahansa.
Tämän takia suutun aivan älyttömästi yksinhuoltajiin kohdistuvasta negatiivisesta kommentoinnista. Minä teen todella paljon töitä se eteen, että tulemme lapsen kanssa toimeen. Moni perhe voi saada yksinhuoltajaa enemmän tukea valtiolta. On niin monenlaisia elämäntilanteita. Toinen vanhemmista voi vaikka olla työtön työnhakija ja toinen opiskelija. Tämän vuoksi en ymmärrä vihan kohdistumista yksinhuoltajiin. Minä voisin oikein hyvin tehdä vähemmän töitä, jolloin saisin enemmän tukea Kelasta. Ja sekin olisi ok, en pitäisi itseäni yhtään huonompana vanhempana sen takia. Jokainen on varmasti joskus elämässään sellaisessa tilanteessa, että on riippuvainen hyvinvointivaltion tuesta. Se ei tarkoita, että tuesta olisi riippuvainen koko elämänsä, tuki myönnetään rajalliseksi ajaksi. Aika moni on tarvinnut tukea opiskeltuaan, joku voi jäädä työttömäksi ja joku taas sairastua vakavasti ja jäädä sairaseläkkeelle. Jokainen voi joskus olla se, jota me muut veronmaksajat nyt kannattelemme. Jos koskaan tulee päivä, että olen riippuvainen valtion taloudellisesta avusta, niin otan sen hyvällä omatunnolla vastaan. Voin nimittäin erittäin hyvin ajatella, että olen itse maksanut sen edun itselleni maksamalla veroja.
Voi olla, että yksinhuoltajia tuetaan enemmän kuin kahden huoltajan perheitä, mutta ihan aiheesta. Yksin oleminen on helvetin raskasta ja siinä taloudellinen tuki on todella pientä henkiseen tukeen ja fyysiseen apuun rinnastettuna. Luulen, että valtion rahoja, niitä veronmaksajien euroja, menee paljon pahempiin kohteisiin kun yksihuoltajaperheisiin. Perheissä raha menee lapsiin ja näin ollen on sijoitus tulevaisuuteen.
Koskaan ei voi myöskään yleistää, kaikki yksinhuoltajat eivät ole samanlaisia. Luulen, että jokaisesta yhteiskuntaryhmästä löytyy niitä, jotka käyttävät tukea vääriin tai hyötyvät siitä väärin perustein, ei todellakaan vain yksinhuoltajat. Yksinhuoltajien kohtaama kritiikki pitäisi kääntää heitä kannattelevaksi, arvostavaksi voimaksi, jonka avulla he jaksaisivat paremmin ja kokisivat itsensä arvokkaampina, yhteiskuntaa ihan yhtälailla palvelevina vanhempina kuin muutkin vahemmat. Voimavarat voisi käyttää heidän nostamiseen kritiikin sijaan.
-Iida
7 kommenttia
Järkytys!!! Siis ihan hirveää, mikä tilanne. No ainakin tuli selväksi mitä ei tarvitse äänestää :D
Ajattelu on tosiaan ihmeellistä, en ite ajattele, että omat verorahat nyt kohdentuisi johonkin tiettyyn, vaan menee yhteiseen kassaan, josta niitä menee sinne mihin tarvitaan. Sen takia tämä ajattelu "Meidän" verorahat menee sinne ja tänne on ihan vieras.
Kiitos kommentista. Tuo on kamalaa miten asiaan suhtaudutaan! Aina se ei ole oma valinta, ei mitenkään, niinkuin sinun kuvaamissa tapauksissa.
Kiitos sinulle ihanasta kommentista! Kaikkea hyvää vauvan kanssa <3