Silloin kun maassa oli vielä lunta ja ulkona pakkasta, haastattelin työpaikkani lapsia heidän unelmistaan ja haaveistaan. Yksi vastaus tuli mieleeni, kun huomasin tekeväni sitä myös itse. Lapsi vastasi kysymykseeni ja sanoi haaveilevansa kukkien keräämisestä niityllä. Nyt kesän väriloisteessa huomasin, että minä olen haaveillut juuri tuosta asiasta koko talven. En vain ollut tiennyt miten paljon olin kaivannut kukkia. Viime aikoina suurin nautintoni on ollu kukkien kerääminen ja ihastelu luonnossa.
Tuntuu niin ihanalta kerätä omasta lähiympäristöstä jotain niin kaunista, joka tekee kodistasi kauniiman ja raikkaamman sekä saa mielesi voimaan hyvin. Ja se ilo ja nautinto on tosiaankin ilmaista. Yksi sireenin oksa on riittänyt tuoksullaan ja kauneudellaan pelastamaan koko päivän! Toki kukkia poimiessa tulee kunnioittaa luontoa.
Olen hurahtanut kukkiin nyt oikein kunnolla, sillä lähiympäristöni tarjoaa mahtavat puitteet. En tiedä mitään niin rauhoittavaa, kun käydä illalla kukkakierroksella, eli katsastamassa lähitienoon kukat. Ihailen niitä, valokuvaan ja joskus poimin pyörän koriin kimpun. Jo pelkästään se luonnossa käveleminen tuntuu hyvältä, kaikki ne värit voimaannuttaa. Lapsena mummoni kävi aina ennen nukkumaanmenoa kävelemässä puutarhansa ympäri. Hän ihasteli kukkaloistoaan puutarhassa ja minusta oli ihanaa olla mummolla yötä kesäisin. Nyt huomaan tämän saman asian tuovan minulle suurta mielihyvää. Pieni asia ja niin iso merkitys! Ja mikä parasta, jo lapset ovat huomanneet tämän asian. Luonto on niin kaunis ja voimaannuttava. Somekanavani on täyttynyt kukkakuvista ja minusta on alkanut tulla kukkahöperö. Eräs mies sanoi tässä jokin aika sitten käydessäni luonani, minulla on hyvin vihreää! Seuraavalla visiitillä hän toi minulle punaisia ruusuja, joten jotain oli mennyt perille. Ensi viikolla olen menossa Tallinnaan ostamaan kukkia, jota en olisi uskonut tapahtuvan. Kohta vietän varmaan sunnuntaini Kukkatalossa ja arkisin juoksen ruokakauppojen tarjousruusujen perässä.
Ihanaa viikkoa!
-Iida