Täytyy yksinkertaisesti sanoa, että olen todella väsynyt. Ja, jos tammikuu ei olisi tullut juuri nyt, en tiedä miten olisin jaksanut eteenpäin.
Tammikuu on kuin lupaus keväästä, lupaus valosta, pidemmistä päivistä ja auringosta. Lupaus siitä, että vauva kasvaa. Ja vauvan kasvu tuo mukanaan suurta toivoa, moni asia toivottavasti helpottaa, kun kuukausia kertyy. Tammikuu antaa lupauksen siitä, että jaksan. Tammikuu antaa intoa ajatella omaa elämää.
Olen aina pitänyt erilaisista taitekohdista elämässä, niin syksystä kuin vuoden vaihteesta. Molemmat antavat uuden alun. Ja luonteeni tarvitsee näitä uusia alkuja, vaikkei mitään uutta sinällään tapahdu enkä minä ihmisenä muutu. Rakastan suunnitella, asettaa tavoitteita sekä haaveilla. Tammikuu tuli todella tarpeeseen, sillä sen myötä olen innostunut miettimään tätä tulevaa vuotta ja leikkinyt ajatuksilla todella villisti. Ja se on terapeuttista! Ihanaa kuvitella ja miettiä kaikkea hullua ja spekuloida mitä voisi tapahtua ja mitä voisin tehdä ja mitä sitten lopulta tapahtuu. Onhan tämä tuleva vuosi sinällään aiemmista poikkeava, en ole työelämässä, en tiedä koska palaan ja mihin palaan. Voi miettiä ja leikkiä kaikilla vaihtoehdoilla.
Tammikuu antaa tänä vuonna minulle energiaa, uutta intoa ja voimaa jatkaa ja erityisesti jaksaa eteenpäin. Tammikuu tuo tarvittavaa piristystä. Minulla on todella innostunut, valoisa ja toiveikas olo!
KUVAT / Laura Karlin
2 kommenttia
No kyllä! Heri oli pistettävä joulukoristeet ja tummat tyynyt vaihtoon ha pois! Kyllä se vaan mieleen vaikuttaa niin paljon!