Toinen luokka alkoi tukiopetuksella ja jossain kohtaa aloin lukea. Siitä alkoikin sitten koko peruskoulun kestävä kamppailu. Tein läksyjä aina tunnin pidempään kuin muut. Kaverit olivat jo leikkimässä ja minä vain tein läksyjä. Luin kokeisiin kauan ja useita kertoja, silti en muistanut mitään. Yläasteella jokainen aineeni ja esseeni oli punakynää täynnä. Kirjoitusvirheitä oli hirveästi. Puhumattakaan englannin tai ruotsin opiskelusta, kun suomenkin kirjoittaminen oli vaikeaa.
Tuntui, että olin todella huono, vaikka tein enemmän työtä, kun kukaan ystäväni. Päätin peruskouluni yli ysin keskiarvoon ja jatkoin vaikeaa tietäni lukioon.
Aloitin lukion Helsingissä. Maalaistytölle se oli jotain elämääkin suurempaa. Lukiossani jokaiselle tehtiin lukihäiriötä kartoittava testi. Jäin kiinnni seolonnassa, mikä johti erityisopettajan kanssa tehtäviin testeihin ja neurologin lisätutkimuksiin. Yhtäkkiä minulla oli todettu vaikea häiriö lukemisessa sekä kirjoittamisessa, eli vaikea lukihäiriö, dysleksia.
Yhtäkkiä kaikki muuttui, sain enemmän aikaa tehdä tehtäviä, sain lisää aikaa kokeisiin eikä minun ei tarvinnut tehdä kaikkia tehtäviä, mitä muiden tuli tehdä esim. lukea kolmea romaania äidinkielenkurssilla. Ylioppilaskirjoituksissa sain lisäaikaa ja säästyin äidinkielen kokeessa puhtaaksi kirjoittamiselta. Jopa yliopiston pääsykokeessa sain lisää aikaa suoriutua tehtävistä.
Eipä tarvinnut kamppailla kuin koko peruskoulu, kun tämäkin selvisi! Luulen, ettei minulla koskaan ajateltu olevan dysleksiaa, koska sain aina todella hyviä arvosanoja. Tähän vielä lisättynä se, että olin todella tunnollinen ja halusin saada kiitettäviä arvosanoja pakkomielteisesti.
Tätäkin postausta varten jouduin googlettamaan sanan ”dysleksia”, jotta osaisin kirjoittaa sen oikein. Olen aina nauttinut kirjoittamisesta. Ennen kuin opin kirjoittamaan, puhuin tarinoita ja mummoni kirjoitti niitä. Lopulta sain kasettinauhurin mikrofonilla, jonne puhuin tarinoita. Sain aina mielettömiä kehuja tarinoistani koulussa, mutta virheet haittasivat. Sama toistui lukiossa, mutta onnekseni lukiossani oli kirjallisen ilmaisun kursseja, joissa vain sisällöllä oli väliä. Ylä-asteella luin fantasia-kirjallisuutta ja kirjoitin omia tarinoita tietokoneelle. Haaveilin ryhtyväni kirjailijaksi.
Dysleksiassa ei ole kyse siitä, että joku olisi tyhmä. Se ei tarkoita, ettei osaisi lukea tai kirjoittaa. Se ei estä oppimista eikä menestymistä. Osaan kaikkea, mutta se vain kestää pidempään ja sen takia blogissani on paljon virheitä, mutta en halua dysleksian takia lopettaa kirjoittamista. En halua sen estävän mitään. Minullehan se on ”normaali” tila, koska en tiedä muusta. Vaikka luen omia tekstejäni, en näe virheitä. Monet kirjaimet vaihtavat paikkaa kirjoittaessa ja lukiessani sanan, luen sen ns. oikein, vaikka se on kirjoitettu väärin. Toki voisin käyttää erilaisia ohjelmia kieliasuni tarkistukseen tai luetuttaa ne lähipiirillä, mutta silloin yhden blogipostuksen tekeminen veisi todella pitkään. Ja tämä on vain blogi kuitenkin, ei mikään virallinen teksti, jossa pilkuilla ja yhdyssanoilla voitetaan.
Kirjoittaminen on minulle kuitenkin niin rakasta, etten aijo lopettaa sitä. En halua antaa lukihäiriön olla esteenä jollekin, mistä pidän. Koen, että myös sisällöllä on suuri merkitys. Ja edelleen minä haaveilen ryhtyväni kirjailijaksi, alkavani vain kirjoittaa. Tietysti toivon asialle myös ymmärrystä, sillä vaatiihan se lukijoilta paljon.
-Iida
34 kommenttia
Kiitos Suvi! Siis aivan ihana kuulla, vau, tulinpa iloiseksi! Ihanaa kevättä myös sinulle <3
Kiitos <3
Aivan mahtavaa! Tämän ei todellakaan pidä antaa vaikuttaa unelmiin! Minä en koskaan puhunut englantia ääneen, sanonut sanaakaan. Lopulta päädyin kuudeksi vuodeksi suhteeseen, jossa pääosin käytin englantia ja italiaa ja asuin jonkin aikaa Briteissä. Kukaan ei huomannut minussa mitään erikoisa, luulivat, että tulen korkeintaan Skotlannista!! Eli tsemppiä, hyvin se menee!
Samaa mikäkin ihmettelin tuolloin, että miten oli mahdollista, ettei asiaa tajuttu ennen lukiota. Mutta tosiaan nykyään täsäskin on kehitytty ja lukivaikeudet tunnistetaan varhemmin.
Mahtavaa! Sinun pojastasi voi todellakin tulla ihan mitä tahansa hän haluaa! Lukihäiriö ei vaikuta siihen, mutta hän vain tarvitsee enemmän apua ja tukea!
Kiitos muru <3
Iso kiitos sinulle ihanista sanoista!
Hahha kiitos <3
Kiitos vinkistä, täytyy tutkia asiaa!
Joo, periytyy. Varmasti on ollut vanhemmilla, mutta ei tuolloin asiaa tutkittu ja osalta sisaruksista löytyy myös. Mutta osaapahan tällä tiedolla toivottavasti tukea tulevaa lasta, kun sen aika on :)
Ja kiitos palautteesta, mahtavaa saada sut lukijaksi!
Iso kiitos palautteesta, ihana, että löysit blogiin <3
Kiitos <3
Kiitos vinkistä! Ja kiva, kun eksyit blogiin!
Kiitos onpa kiva kuulla! Ihanaa kevättä!
No vau!! Kiitos sun kommentista ja palautteesta. Mahtavaa, että oot sitä mieltä ja tykkäät teksteistä <3
Toivotaan! Olisihan siitä apua, mitä aiemmin huomattas.