Jo vauvavuonna ystäväpiirini koki muutosta ja ihan luonnollisestikin. Olin päivät kotona vauvan kanssa, joten ystävystyin toisten äitien kanssa, jotka elivät samaa aikaa samaa elämäntilannetta. Olihan niin ollut ennenkin. Parisuhteessa eläessä puhui parisuhteen haasteista seurustelen ystävän kanssa, sinkkuna viestitteli päivittäin sinkkuystävälle jännittäviä mieskäänteitä. Todella luonnollista. Ystäväni eivät kadonneet mihinkään uuden elämäntilanteen myötä, mutta paljon uusi ystäviä tuli elämään.
Nyt minulla on upea iso ystäväjoukko elämässä, ystävistä tehty perhe. He ovat minulle todella tärkeitä, mutta miten ehdin tavata kaikkia ystäviä uuden arjen keskellä? Mitä ystävyydelle tapahtuu? Ymmärtävätkö ystävät?
Olen töissä maanantaista torstaihin klo 8.00-16.00 ja kotona vasta viiden pintaan. Lapsi on laitettava nukkumaan klo 19.00 aikaan ja ilta meneekin lapsen kanssa. Illalla haluaa ne muutamat tunnit keskittyä lapseen. Ystäville jää kolme päivää viikossa, mutta ahdistun, jos vapaa on täyteen suunnitellut menemisistä ja tekemisistä. Yhden päivän haluaa ihan vain olla kotona yhdessä lapsen kanssa ja tehdä mitä mieli tekee tai olla tekemättä.
Mihin ne ystävät sitten sovitetaan?
Ennen lasta olin töissä maanantaista perjantaihin klo 8.00-16.00 välillä. Todella harvoin näin ystäviä arki-iltoina. Ehkä yhtenä tai kahtena iltana töiden jälkeen. Viikonloppuna tuli ennemmän nähtyä ystäviä. Silloin näkemiset piti sopia yleensä viikkoa tai kahta aiemmin, jotta aikataulut saatiin sovitettua. Eli tavallaan mikään ei ole muuttunut! Vauvavuosi vain hämäsi tässä välissä.
Todella monet vauvuotenaelämääni tulleet ystävät ovat palanneet tai palaamassa töihin, kuten minäkin. Uskon, että he ymmärtävät, jos minusta ei kuulu tai jos emme ehdi nähdä hetkeen. Ero entiseen on tietysti suuri, kun monia on nähty viikottain ja nyt siihen ei olekkaan mahdollisuus. He varmasti kamppailevat saman asian parissa. Sitten taas ne ystäväni, jotka ovat olleen elämässäni jo ennen lasta, ovat koko ajan eläneet työarkea, jossa vain viikonloput on vapaana. Eli uskon heidänkin ymmärtävän. Ei heilläkään ole sen enempää aikaa kuin minullakaan.
Jäljelle jää viikonloput, jos on säännöllinen päivätyö. Viikonloppuisin haluaa toki nähdä ystäviä, mutta varmasti myös levätä ja toipua työviikosta. Silloin on myös monia arkisia asioita hoidettavana ja sovittuja menoja ohjelmoituna. Ja omia harrastuksia, joille antaa aikaa. Sitten on perhe, puoliso ja ehkä ne lapset, joidenka kanssa viettää aikaa. Jokainen varmasti jollain tapaa voi samaistua hektiseen arkeen, jossa on välillä priorisoitava asioita eikä se tarkoita, ettei ystävä olisi tärkeä.
Ehkä yhteiset hetket voivat olla arkisia. Ei tarvitse lähteä töiden jälkeen kahvilaan, vaan voidaan keittää teet kotona ja tehdä yhdessä ruokaa. Viikonloppuna voidaan kokoontua isommalla porukalla puistoon, kun ulkoilla pitää joka tapauksessa. Sen voi helposti yhdistää näkemiseksi ja ottaa vaikka kahvit termariin.
On myös luonnollista, että ystäviä lähtee ja ystäviä tulee. Joskus ystävyys päättyy kokonaan, joskus hetkeksi ja löytyy myöhemmin uudelleen. Ystävät kulkevat rinnalla hetken matkaa, osa pitkään ja osa vain piipahtaa. Ystävyyttä ei voi myöskään pakottaa jatkumaan. Joskus täytyy päästää irti, antaa ystävyyden hiipua.
Uskon, että ne ystävät pysyvät tämänkin vaiheen mukana, joiden kuuluukin. Ystävyys vaatii puolin ja toisin ymmärtämistä ja joustamista. Siinä missä minun elämäntilanne on vaihtunut, on ystävienkin tilanteet vaihtuneet ystävyyden aikana. Joku muutti kauas, joku lähti opiskelemaan, joku sai jo kolmannen lapsensa.
Näkeminen ei myöskään ole ainoa tapa ylläpitää ystävyyttä. Minulla asuu monia ystäviä eri puolilla Suomea ja maailmallakin. Vaikka näen heitä harvoin ja muistan kysyä kuulumisia liian harvoin, pidän heitä ystävinäni. Niin moni ystävä pysyi mukana vauvavuoden, vaikka he saivat huomata, että en muista vastata viesteihin, vastaaminen kestää ja puhelimella puhumiselle on aina huono aika. He ovat myös kohdanneet jo sen, etten pysty olemaan heille 100% läsnä, koska lapsen tarpeisiin on aina vastattava ja hänen menojaan jonkin verran seurattava. Joten tilanne tuskin voi tästä huonommaksi mennä!
Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia ruuhkavuosien ystävyydestä.
-Iida
LUE MYÖS
Ajatuksia ystävyydestä elämäntilanteen muutoksessa
Miten saada ystäviä aikuisiällä?
KUVAT // Siiri Saarela
27 kommenttia