Monet pienten lasten vanhemmat varmasti miettivät, koska päivähoito tulisi aloittaa. Olen kirjoittanut tässä postauksessa aloittamisesta enemmän. Mielestäni 2-vuotiaana alottaminen olisi ideaalia, mutta aina se ei ole lapsen etu, vaan hoito on tukitoimi ja toisinaan perheellä ei ole muuta mahdollisuutta taloudellisen tilanteen takia. Joskus myös vanhemmat voivat kokea halua palata töihin lapsiarjen keskeltä. Minunkin lapseni näillä näkymin aloittaa päivähoidon 1v3kk iässä, eli en voi toteuttaa omaa ideologiaani.
Mistä sitten olisi hyvä aloittaa? Päiväkoti vai perhepäivähoito?
Minä en omista juurikaan henkilökohtaista kokemusta perhepäivähoidosta, sillä olen itse aina työskennellyt päiväkodissa. Uskon, että molemmissa on hyviä ja huonoja puolia. Lapset ja heidän tarpeensa ovat myös kovin erilaisia, toiselle toinen on parempi ja toiselle toinen. Molemmissa henkilökunta on koulutettua alalle esim. varhasikasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi, lähihoitaja, perhepäivähoitaja. Opettaja, sosionomi ja lähihoitaja voivat myös toimia perhepäivähoitajina.
Päiväkodissa on usein paljon lapsia ja isot ryhmät. Yhtä aikuista kohti saa olla neljä alle 3-vuotiasta lasta ja 8 yli 3-vuotiasta lain mukaan (joissain kunnissa se on 7lasta/1 aikuinen). Usein ryhmissä on kolme aikuista ja aikuisia vastaava määrä lapsia, mutta nykyään on paljon ns. ryhmättömiä päiväkoteja. Päiväkoti on myös laitos, siellä on usein tietyt rajoitteet ja säännöt, joita on muista riippuvista tekijöistä noudatettava esim. siivoukseen ja ruokaan liittyviä asioita. Päiväkodissa on aina otettava huomioon myös muiden ryhmien tilanne ja koko talon henkilökunta, välillä toiminta muuttuu, retkelle ei päästä ja sisätiloja pitää jakaa. Päiväkodissa henkilökunnan vaihtuminen usein on myös mahdollista.
Perhepäivähoito on kodinomainen, usein hoitajan omassa kodissa tapahtuvaa. Lapsia hoidossa on 3-4 heidän iästään riippuen. Niin hoitaja kuin lapset sekä vanhemmat oppivat tuntemaan toisensa todella hyvin. Perhepäivähoitajat ovat usein sitoutuneita työhönsä ja hoitavat monesti omaa lastaan samalla. Ainoastaan hoitajan sairastuessa tai lomaillessa lapset tarvitsevat varahoitoa jossain muualla. Ympäristö on kiireetön, eikä kodissa ole laitoksen aikarajotteita. Voidaan lähteä yhdessä kauppaan, kirjastoon tai metsään, laittaa yhdessä ruokaa ja ulkoilla. Päiväkodissakin retkeillään, mutta ison ryhmän liikuttaminen on aina oma hommansa ja joskus retki voi peruuntua, jos henkilökuntaa puuttuu talosta.
Perhepäivähoito on hyvä paikka alottaa hoito pehmeästi ja totettautua turvallisesti hoitoon jäämiseen sekä toisiin lapsiin. Pienessä ryhmässä on suuret edut, erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten kohdalla. Perhepäivähoito ei varmasti ole niin stressaavaa ja kuormittavaa kuin päiväkoti elämä. Perhepäivähoidosta hoitouran alottanut voi siirtyä päiväkotiin myöhemmin iän lisääntyessä tai pysyä perhepäivähoidossa. Vaikka perheet haluaisivat lapsensa perhepäivähoitoon, se ei aina toteudu. Perhepäivähoitajia on vähän kysyntään nähdän. Lisäksi paikat voivat olla kauempana kuin se lähipäiväkoti, jolloin esimerkiksi matka ratkaisee.
Yksi syy miksi perhepäivähoitajia on vähemmän kuin mitä kysyntä on, niin heidän työmääränsä on valtava. He ovat yksin vastuussa lapsista ja varhaiskasvatussuunnitelman toteuttamisesta. Perhepäivähoitaja on paikoin todella yksin. Hänellä ei ole kollegiaalista tukea työlleen siinä arjessa. Päiväkodissa henkilökunta voi jakaa työtehtäviä ja kantaa yhdessä vastuun tukien toisiaan. Päiväkodissa henkilökunta koostuu eri koulutuspoluilta tulleista ammattilaisista, jolloin tiiminä heillä on laajaa osaamista. Perhepäivähoitajan palkka on todella pieni, vielä pienempi mitä päiväkodin henkilökunnalla. Lisäksi heidän työpäivänsä ovat usein melko pitkiä, he saavat tehdä 9 h päivässä. Ensimmäiset lapset voivat tulla klo 7 ja viimeinen lähteä klo 16. Päiväkodin henkilökunta tekee päivässä 7 h 39min työaikaa (+kikyn tuoman 24h vuodessa). Kuten koko varhaiskusvatuksen alalla, myös perhepäivähoitoon pitäisi lisätä resursseja.
Itse uskon laittavani lapseni suoraan päiväkotiin, ajattelen, että on kiva tottua yhteen paikkaan ja olla siellä sitten pitkään, ilman siirtymiä. Ajattelen, että siirtymä on aina muutos ja raskas lapselle. Minä kannatan moniammatillista tiimityötä ja päiväkoti maailma on minulle tuttua. Mutta toisaalta, perhepäivähoidossa saa tottua uuteen kodinomaisesti, jolloin on mahdollisesti valmis päiväkotiin, eikä se tule niin isona shokkina lapselle, kun suoraan kotoolta päiväkotiin meneminen. Lapset ovat myös erilaisia, joillekin iso ryhmä ja jatkuva hälinä ja ärsykkeet päivän aikana ovat todella kuormittavia ja heijastuvat suoraan käytökseen. Toiset voivat myös olla hitaasti lämpeneviä, herkkiä tai tarkkailija luonteen omaavia, jolloin perhepäivähoito on turvallinen vaihtoehto. Toiset taas sopeutuvat päiväkotiin ilman huolen häivää. Jokainen vanhempi varmasti miettii lapsen kannalta hyvää vaihtoehtoa!
-Iida
LUE MYÖS Minkä ikäisenä päivähoito on hyvä aloittaa
Kuvat: Pixabay
36 kommenttia
Joo molemmissa on puolensa ja toisille lapsille toimii toinne ja toisille ei. Itsekin pidän siitä, että päiväkodissa on toisia aikuisia ja laajaa ammatillisuutta. Mutta kertomasi tapaus on kyllä ikävä ja ei tietysti kuulu perhepäivähoitoon eikä päiväkotiin, vaikka miten kemiat ei toimisi.
Kyllä aina kannattaa laittaa palautetta! Tulevaisuudessakin, jos jotain tuollaista näkee. Voihan se olla joku puisto, joka on lähellä hoitajan kotia ja alueen esimies olisi osannut yhdistää henkilön. Omassa työssäni aina perheen palautteet käsiteltiin. Ja silloin asioihin voidaan kiinnittää taas enemmän huomiota ja vaikuttaa laajemmin :)
Ihana, kun kerroit teidän kokemuksia! Niin totta, tämä on asia, jossa on hyviä ja huonoja puolia molemmissa. Ja itsekin olen opena nähnyt lapsia, joille pieni ryhmä ja juurikin pph olisi ollut hyvä valinta!
Ihana, kuulla, että teillä on noin hyvä kokemus <3 Ja varmasti, kun lapsia on kaksi, on loogista ja helpompaa viedä samaan paikkaan ja hakea samsta. Ja onhan heille tavallaan turvaa toisistaan, kun tietävät toisenkin olevan samassa talossa!
Olen samaa mieltä, tiuskivaa ja epäasiallisesti käyttäytyvää henkilökuntaa on ihan kaikkialla ja se on niin hirvittävän kurjaa. EIkä kuuluisi kyllä kumpaankaan hoitomuotoon.
Tosi harmi, tuohan siinä onkin juuri huonona puolena :(
Onpa todella kurjaa. Tollasessa kohtaa kyllä olisi hyvä olla jo hoitajan esimeiheen yhteydessä, etä asiaan voisi puuttua laajemmin. Koska eihän tuo nyt kuulu perhepäivähoitoon.
Mutta ymmärrän tälläisen kokemuksen jälkeen ajatuksen siitä, että päiväkoti on parempi valinta.
No ymmärrän, että haittasi! Siis tuntuu oudolle, että tällänen henkilö, joka tupakoi saa tehdä perhepäivähoitajan työtä omassa asunnossaan. Koska vaikeahan se on valvoa ettei ns. työaikana tupakoi. Erikoista. Tosin en tiedä millast säännökset alaa tällä hetkellä koskee.
Ihana kuulla, että teillä on mennyt oin hienosti!
Kyllä, näin itsekin ajattelen!
Aivan, en tiennytkään, silloinhan se tosiaan kannattaa tehdä noin!
Ja itse uskon, että alalla varmasti löytyy kaikkea. Mutta ammatillisuus pitäisi aina voida säilyttää. En itse ole edes osannut ajatella, etten uskaltaisi vielä lastani pphoitoon, niin kuin osassa kommenteissa pohditaan. Jotenkin en niinkään siitä olisi huolissani, että hoitaja kohtelisi huonosti. Minua huolettaa heidän työmääränsä.
Mukava akevään odotusta teille!
Ihana kuulla, kuulostaa hyvältä. Ja olen samaa mieltä siitä, että kyllä lapsesta aistii kun viihtyy ja kun ei viihdy vaikkei osaisi puhua. En itse ajattele, etten uskaltaisi tästä syystä viedä lasta perhepäivähoitoon. Jännä, miten moni sitä ajattelee.
Monessa paikassa lopetettu ja siirretty ryhmät päiväkotien yhteyteen. Todella harmillinen juttu kylläkin!
Tässä postauksessa esiteltiin vain päiväkoti ja perhepäivähoito, sillä kyseistä teemaa oli toivottu. Aina ei voi laajentaa aiheita, sillä tekstistä tulisi pitkä. Mutta kyllä perhepäivähoidolle on useampia muotoja ja komiperhepäivähoito on kyllä todella vähän tiedetty palvelu, vaikkakin todella hyvä vaihtoehto.
Varmasti on juuri näin. Mutta kyllä tätä näkee myös päiväkodissa. Yksi ei ole tullut töihin, yksi lähtee veämään jumppaa ja yksi tekee mitä tykkää. Ja myös päiväkodissa on nähnyt juurikin työtä mikä on hyvää ja työtä joka on riman alta. Sielläkin on helppo vetää oman ryhmän ovi kiinni. Mutta on varmasti totta, että riski perhepäivähoidossa on suurempi.
Mutta onneksi alalla on yleisesti ihania ja taitavia ihmisiä! Ja mielestäni kemioista huolimatta ammatilluus pitä pitää ja tulla toimeen kaikkien lasten ja aikuisten kanssa, koska se kuuluu työhön.