Synnytyksen jälkeen seksi oli aika paljon mielessä. Lähinnä siltä osin, että pystyykö siihen enää koskaan. Mietin todella paljon, että uskaltaisinko koskaan mihinkään intiimiin kanssakäymiseen. Kaikki omassa kehossa tuntui muuttuneen. Mietin myös, että miltäköhän yhdyntä tuntuu synnytyksen jälkeen, tuntisiko enää edes mitään?
Nyt olen koko ajan ajatellut seksiä vain vähemmän ja vähemmän. Tuntuu jopa siltä, että miten sen edes toteuttaisi vauvan nukkuessa samassa tilassa? Ai kamalaa! Pitäisi olla joku hervoton asunto tai vauvalla oma huone.
Synnytys, vauva ja tämä kulunut aika on muuttanut paljon ajatuksiani erityisesti seksiin liittyen. En vain enää pysty entiseen elämääni. En pystyisi seksisuhteisiin, en irtosuhteisiin, en yhden illan juttuihin, en mihinkään fwb juttuihin. Seuraavan kerran haluan olla jonkun sellaisen kanssa, jolla on merkitystä. En myöskään ole vielä täysin sujut oman muuttuneen vartaloni kanssa. En voisi suinpäin riisua itseäni alasti. Olon täytyy olla turvallinen, kunnioittava ja välitetty.
Voisi ajatella, että olen uudelleen syntynyt neitsyt. Olen palannut juurille, alkulähteille. En halua seikkailla, vaan haluan jotain merkityksellistä ja pysyvää. Olen mieluusti sen vuoden ja pidempäänkin ilman seksiä, kun olen sellaisen kanssa, jolla ei ole merkitystä. Haluan tutustua ja tuntea, haluan kertoa kehoni tarinaa, haluan näyttää sen arvet ja epävarmuudet, haluan olla hyväksytty ja tuntea itseni kauniiksi ja haluttavaksi. Sellaisen ihmisen kanssa minä haluan olla. Haluan, että molemmat tuntevat toisensa ja ovat vakavalla ajatuksella yhdessä. Haluan rakkautta, en vain seksiä. Kun on näin pitkään ollut ilman ja odottanut, jaksaa vielä odottaa sitä sopivaa kumppania, jonka kanssa tuntuu luontevalta harrastaa seksiä. Ja miten hyvältä se sitten voi tuntuakkaan, kun on näin kauan ollut ilman!
-Iida
12 kommenttia