”Koskas sinulla on laskettuaika?”
Näin kysyi minulle tuntematon henkilö ruokakaupassa tänään. Vastasin ja sanoin, että lokakuun puolella. Kyseinen henkilö sanoi sitten: ”Huh, olet todella iso jo nyt”.
Kerta ei suinkaan ollut ensimmäinen. Olen saanut myös Instagramissa viestiä, jossa on hämmästelty valtavaa mahaani. Samaa ihmetystä sain mahastani myös esikoista odottaessa. Tuolloin minulta saatettiin kysyä odotanko kaksosia tai olenko varma, että mahassa on vain yksi vauva tulossa. Tuolloinkin vastaantulija pysäytti minut lenkillä ja kyseli laskettua aikaa. Hän toki luuli sen olevan ihan pian, mahan koosta päätellen ja oli hyvin hämmästynyt, kun kerroin olevani seitsemännellä kuulla vasta menossa. Tuolloin lähipiirissäkin sukulainen povasi minulle isoa vauvaa, kun mahani oli niin valtaisa. Töissä kollega sanoi, ettei kannattaisi syödä niin usein.
Monesti tuntuu, että raskaana on vapaata riistaa kommenteille. Yhtäkkiä kuka vain saa kommentoida ulkonäköä, tuntemattomat ja puolitutut. Se mitä ihmiset eivät kehdanneet sanoa ääneen ennen raskautta, sanotaan varmasti nyt raskaana. Alkaen ulkonäöstä ruokailutottumuksiin.
Raskausmahan koon kommentointi on mielestäni tarpeetonta. On tarpeetonta hämmästellä mahan suuruutta tai sen pienuutta. Kaikki mahat ovat aivan eri kokoisia ja siihen vaikuttaa hyvin monet asiat. Aika monet sellaiset asiat, joihin ei edes itse voi mitenkään vaikuttaa. Mahan koosta ei voi myöskään päätellä vauvan kokoa.
Mahan kokoon vaikuttaa odottajan ruumiinrakenne ja pituus. Lyhyellä odottajalla vatsa saattaa kasvaa suurena eteen ja pitkällä odottajalla saattaa oli pieni maha, sillä vauva mahtuu paremmin kasvamaan ”sisäänpäin”. Mahan kokooon vaikuttaa lapsiveden määrä ja kohdun asento. Siihen vaikuttaa vuorokauden aika, aamulla maha saataa olla pienempi ja illalla suurempi. Puhumattakaan turvotuksesta ja nesteen kerääntymisestä, joka on loppuraskautta kohden yleistä. Mahan kokoon vaikuttaa myös vatsalihasten kunto. Usein uudelleen odottajilla on tästä syystäkin jo isompi maha, sillä vatsanpeitteet, lihakset ja jännesauma ovat jo venyneet sekä pehmenneet edellisellä/edellisillä kerroilla. Ne ovat tottuneet antamaan periksi.
Muistan ensimmäisessä raskaudessa stressanneeni mahani kokoa. Mietin usein, että onko minussa jotain vikaa, kun mahani on niin iso ja huomiota herättävä. Loppua kohden huoli kasvoi. Mietin miten suuri vauva mahtoi olla ja pystyisinkö edes synnyttämään vauvaa alateitse. Lopulta minulle syntyi kaksi viikkoa lasketunajan jälkeen 50cm ja 3000g painava vauvapötkylä. Jollain tapaa tunsin suurta mielihyvää siitä, että vauva oli pienikokoinen viikkoihin nähden. Koin, että kaikki ne jotka olivta ihmettelleet isoa mahaani ja povanneet isoa vauvaa, saivat nyt ansionsa mukaan. En ollut syönyt vauvaani suureksi ja mahani ei kertonutkaan yhtään mitään vauvan koosta. Vauvan kasvu oli lopussa hidastunut, sillä istukan toiminta oli alkanut hiipumaan.
Tällä kertaa mahan koko ei ole aiheuttanut samanlaista stressiä. Luonnollisesti lähtöpainonikin on ollut suurempi tässä raskaudessa, maha venynyt ja pehmeä valmiiksi. Mahani tuntuu kasvavan eteen. Mikä ei sinällään ole ihme, olen kuitenkin 160 cm pituinen ja selkäni melko lyhyt. Ihoni joutui antamaan periksi mahan kasvulle jo viimeksi ja sitä se on joutunut tekemään nytkin. Mutten silti stressaa asiaa sen enempää. Huvin vuoksi katsoin edellistä neuvolakorttiani ja SF-mittaa, joka on esikoista odottaessa ollut paljon suurempi kuin nyt.
Raskausaika on monessa mielessä todella erityistä aikaa. Siihen liittyy todella paljon tunteita, joita hormonit sekoittavat vielä lisää. Oman kehon muutokset saattavat yllättää. Maha tietysti kasvaa ihanan asian takia, siellä on sisällä vauva. Ihan oikea ihminen, ihme. Muutokset ei aina kuitenkaan tunnu positiivisilta ja osalta vie pidempään sopeutua niihin. Osalla pyöristyvä maha ja painonnousu voi olla todella kova paikka. Ja vaikkei olisikaan, niin silti mahan koon kommentointi ei tunnu kivalta.
Raskaana kommentit saattaa ottaa itseensä hyvinkin voimakkaasti. Ne jäävät mieleen ja ne voivat lisätä huolta. Odottaja voi huolestua turhaan, jos hänen mahan kokoa kommentoidaan suureksi. Pahimmillaan odottaja voi muuttaa omaa syömistään tai alkaa säännöstellä sitä. Pahimmillaan odottaja alkaa katsoa omaa vartaloaan kriittisesti, eikä nauti ainutkertaisesta odotusajasta ja upeasta mahasta. Odottaja alkaa huolestua vauvan koosta, pelätä synnytystä ja häpeillä mahaansa. Odottaja voi huolestua turhaan, jos hänen mahaansa kommentoidaan pieneksi. Odottaja voi alkaa stressata mahan kasvua, miksi se ei kasva suuremmaksi? Odottaja voi huolestua vauvan kasvusta, kasvaako vauva, onko hänellä kaikki hyvin? Odottaja voi alkaa vertailla omaa mahaansa muiden odottajien mahoihin ja ottaa paineita.
Toisinaan huoli huoli voi olla todellinen. On mahdollista, että vauvan kasvua seurataan todellisesta syystä, jolloin mahaa koskeva kommentointi vain muistuttaa huolesta. Vauvan kasvussa voi olla huolta, vaikka maha olisi minkä kokoinen. Mahan koko ei vaikuta asiaan, eikä siihen minkä kokoinen vauva on syntyessään.
Mahaa kommentoidessa keskittyisin positiivisiin ilmauksiin ja jättäisin koon ihmettelyn sikseen. Kuka edes määrittää ison ja pienen mahan? Mikä on sitten se ihannemaha, joka on sopivan kokoinen? Kaikki mahat on ihania. Mahassa kasvaa ihme. Jokainen vauva on ihme. Raskaus itsessään on mieletön asia, ihan koko prosessi alusta loppuun. On upeaa mihin se oma keho pystyy.
Annetaan kehorauha raskaanakin!
-Iida
KUVAT: Leena Waren
22 kommenttia