Välillä se vaan iskee. Viime aikoina useaan.
Tuo riittämättömyys. Kun tuntuu, ettei vaan ole tarpeeksi. Ei muille, muttei oikein itselleenkään.
Päällimmäisenä mielessäni on ollut kesäloma. Kesäloma kulkee loppua kohden. Sen myötä tuntuu, että koko kesä loppuu. Kaikki loppuu. Mielessä virtaa ajatukset:
”Teinkö muka kaikkea mitä halusin, nautinko tarpeeksi, oliko tämä hyvä loma?”
Mietin mitä lapseni ajattelee lomasta. Hän ei osaa täysin ilmaista itseään, mutta jos hän hän osaisi, mitä hän sanoisi? Oliko tämä loma mistään kotoisin? Teimmekö tarpeeksi vai teimmeko jopa liikaa? Ehkä hän olisi halunnut olla enemmän kotona ja leikkiä enemmän ja monipuolisemmin minun kanssani? Ja minä raahasin häntä uimarannalle, jonne hän ei halunnut ja veturimuseoon, joka tuli painajaisina yöuniin.
Hitsit, että tuntuukin riittämättömältä. Äitinä on välillä vaan niin riittämätön olo. Pinnani on kiristynyt usein. Miksi minä en pysty olemaan rauhallinen? Tai edes käyttäytymään kuin aikuisen kuuluu, vaan alan itsekin kiukutella ja olen kerran jos toisenkin käyttänyt uhkailua ja lahjontaa osana kasvatustani. Tänäkin kesänä olen uhannut, että lapsi jää yksin kotiin, jos ei toimi vaaditulla tavalla. Tämäkin kesänä olen ensin kieltänyt lastani saamasta haluamaansa ja lopulta vaipunut hänen tahtoonsa, kun en jaksanut kuunnella huutoa. Ne hetket tuntuvat pahoilta ja olo on todella riittämätön. En onnistunut toimimaan kuten olisi toivottavaa. Taaskaan.
Tiedän, etten ole huono äiti, mutta kyllä vain välillä tuntuu, että olen niiiin huono äiti, ettei tosikaan ja lapseni varmasti muistaa minut vihaisena öykkärinä, kun hän muistelee lapsuuttaan. Usein tuntuu siltä, että vaikka antaisi parastaan, ei se yksinkertaisesti riitä.
En ole tuntenut itseäni riittämättömäksi vain vanhemmuudessa. En päässyt tänäkään vuonna yliopistoon. Tämä oli kolmas kerta kuin hain kasvatustieteiden maisteri-ohjelmaan. Kolmas kerta. Minusta on alkanut tuntua, ettei minusta ole enää yliopistoon. Minä en ole riittävän hyvä, riittävän älykäs ja riittävän taitava. Minä en riitä yliopistoon. Siltä on tuntunut. En tiedä haenko ensi vuonna, sillä olen alkanut kyseenalaistamaan urahaaveitani. Jos minun olisi tarkoitus tehdä jotain ihan muuta?
Olen tuntenut riittämättömyyttä myös ystävänä. Kuinka monelle olen sanonut, että nähdään kesälomalla, silloin on aikaa tai nähdään parin viikon päästä, kun kiireet helpottaa! Kuinka moni kysynyt, kiinnostaisiko lähteä kesäretkellä, kirppiskierrokselle tai nähtäisikö ilman lapsia. Minulla on paljon ystäviä ja oikeastaan on lähes mahdotonta ehtiä nähdä kaikkia kesän aikana. En ehdi pitämään kaikkiin yhtä paljon yhteyttä, en ehdi nähdä kaikkia niin usein kuin haluaisin, en ehdi olla kaikille sellainen ystävä kuin haluaisin. Tuntuu riittämättömältä. Tuntuu, että olen aivan surkea ystävyydessä. Haluaisin olla enemmän kuin olenkaan. Haluaisin ehtiä kesäretkille, käymään kauempana asuvien ystävien luona kylässä, käydä lounailla ja istua iltaa yhdessä.
Tuntuu, että sinkkunakin olen riittämätön. Tuntuu, etten tee tätäkään oikein. Joku aina ihmettelee, että miten minunlaiseni oikein voi olla sinkku. Ystävät tsemppaavat sanomalla ”pidä silmät auki”, ”katso sitten ympärillesi”, ”se paikka on muuten ihan loistava miesten bongaukseen, luulisi sieltä löytyvän” ja niin edelleen. Tuntuu, etten ole riittävän sinkku, kun en ole silmä tarkkana hakemassa miestä. Kun mies astuu näkökenttääni, katoaa se nopeasti kuin käännän päätä. Tuntuu, etten riitä miehille. Tai aika useinkin. En ole riittävä saadakseni parisuhdetta. Pitäisi olla varmaan jotain enemmän ja toisaalta jotain vähemmän. Tein minä mitä tahansa tai olen tekemättä, tilanne on aina sama; olen sinkku.
Voisin varmaan jatkaa loputtomiin. Riittämättömyyttä vanhemmuudessa, riittämättömyyttä kesäloman onnistumisesta ja riittämättömyyttä ihmissuhteissa. Minulla ei ole osakesalkkua, vaikka varmaan pitäisi tai omistusasuntoa, saati sitten sijoitusasuntoja.Minun elämä näyttää kalpealta Instagramin rinnalla. Tavalliselta. Riittämättömältä. Pieneltä. Olen niin vähän, vaikka teen aivan valtavasti. Miksi se ei riitä?
Haluaisin niin paljon enemmän. Haluaisin hienon auton, upea kodin, kauniin pihan, aikaa ystäville, aikaa liikunnalla ja treenaamiseen. Haluaisin syödä paremmin ja säännöllisemmin. Haluaisin säästää enemmän ja tienata isommin. Haluaisin menestyä, haluaisin tuottaa parempaa sisältöä, olla kiinnostavampi ja saada huikeita yhteistyödiilejä. Haluaisin olla parempi myymään omaa osaamistani. Haluaisin olla rauhallinen ja lempeä, sellainen zen -persoona.
Riittämättömyys, kateus, pelko ja epävarmuus sekoittuvat keskenään. Mitä minä olen?
Menen huoneeseeni nukkumaan. Lapsi on kömpinyt sinne myös. Siellä hän nukkuu pupu kainalossa. Häntä katsoessa tiedän olevani riittävä. Ja enemmänkin. Ja juuri näin. Tiedänhän minä sen. Olen riittävä ja riitän. Vaikka kuinka sen tietää, tunne omasta riittämättömyydestä eksyy aika ajoin mieleen.
-Iida
KUVAT: Sasa Villa
35 kommenttia