Valehtelemattakin on selvää, että kyllähän isäsuhteeni vaikuttaa mieskäyttäytymiseeni nykypäivänä. Vaikka asia on omassa tietoisuudessani ja on ollut jo pitkään, niin silti käyttäydyn tietyn mallin mukaan, usein ajattelemattani. Vaatii hurjan paljon tietoista toimintaa muuttaa omaa toimintamalliaan. Isäsuhde ei ole vastaus sille, miksi mieskuvioini menevät pieleen tai miksi olen sinkku, mutta vaikuttaa toimintaani ja käyttäytymiseeni miesten seurassa. Ja vaikuttaa myös siihen, minkälaisesta miehestä viehätyn ja millaista miestä arvostan.
Äitini on saanut minut 18-vuotiaana. Biologinen isäni ei osallistunut elämääni ollenkaan lapsuudessani eikä nuoruudessani. Äitini tapasi kasvatti-isäni, kun olin 2-vuotias. He menivät naimisiin minun ollessa 3-vuotias ja ensimmäinen pikkuveljeni syntyi siitä reilun 6 kuukauden jälkeen. Kasvatti-isä asui kanssani ja oli minulle miehenmalli. Hän oli minulle todellakin oikea isä, vaikka mitään biologista suhdetta meillä ei ollutkaan. Hän valitettavasti menehtyi minun ollessa 14-vuotias.
Teini-ikäisenä ajattelin kummankin isäni hylänneen minut. Minullahan oli ollut kaksi isää, joista kumpikin oli ns. kuolleita, toinen oikeasti ja toinen vertaiskuvallisesti. Asetelma aiheutti kyllä suuria ja dramaattisia tunteita teini-ikään. Koen, etten kelvannut kummallekkaan tyttärenä, minua ei hyväksytty eikä haluttu.
Minua vaivasi suuresti ne syyt miksi biologinen isäni ei ollut halunnut kuulua elämääni ja aikuisiäin kynnyksellä aloimmekin pitää yhteyttä ja keskustelimme minua vaivanneista asioista. Nykyään olemme tekemisissä jokseenkin ja meillä on ihan hyvät, asialliset välit. Tosin hän tuli elämääni kiinteämmin ollessani jo aikuinen, jonka vuoksi hän on minulle enemmänkin ystävä kuin isä.
Aikuisiällä suurin pelkoni on juurikin ollut hylätyksi tuleminen miessuhteissani. Pelko vaikuttaa käyttäytymiseeni, saatan olla liian innokas, liian tarrautuva. Toisaalta taas kiinnostun miehestä, joka osoittaa turvaa ja pysyvyyttä. Loppuenlopuksi pelon takia olen itse halunnut olla suhteiden lopettaja, jotta en vain tule itse hylätyksi, jätetyksi. Minun on myös ollut vaikea luottaa miehiin, kun olen ajatellut heidän lähtevän kuitenkin. Silti minulla on ollut suuri kaipuu isään, jota sitten olen täyttänyt irtosuhteilla.
Vanhemmillamme, meidän lapsuudella ja tarinallamme on suuri vaikutus elämäämme tänään. Niin isällä kuin äidillä ja ympäristöllä, jossa olemme kasvaneet. Jokainen varmasti jossain kohtaa elämää tulee miettineeksi suhdetta vanhempiinsa ja sen vaikutusta parisuhteeseen tai tapailuun. Monesti toistuvat haitalliset tavat kumpuavat juurikin lapsuudesta. Itseään on hyvä tutkailla ja lähteä muutamaan omia toimintatapoja ja purkaa omaa suhdettaan vanhempiin. En ole itsekkään valmis matkani kanssa ja toimin toisinaan edelleen tavoilla, joilla en haluaisi toimia, mutta on tärkeää oppia jokaisesta kohtaamisesta ja suhteesta miehiin.
Kuvat: Pinja /Pina y Coco
14 kommenttia
Kiitos Netta! Kiva, että voi samaistua. Jokainen varmaan kipuilee osin lapaiudesta opituilla toimintamalleilla, jotka salittelee käytöstä nykyään. Tärkeintä on varmaan just tunnistaa ne, vaikkei syytä löytyisi :)
Kiitos tosi paljon kommentistasi ja palautteesta! Kiva kuulla, piristi <3
Kiitos ihanasta kommentista! Ja lapsuus toki vaikuttaa muuhunkin kuin vain suhteisiin, ei sitä varmaan kaikkea edes ymmärrä!
Siis kiitos!!! Ihan mahtava kuulla, ilahdutit mua sun kommentilla <3
Kiitos tosi paljon täsät kommentista! Ihanaa kevättä!
Iso kiitos, mahtava kuulla <3
Kiitos kommentistasi! Paljon isoja asioita, vanhemmat vaikuttavat niin suuresti meidän käyttäytymiseen tänään.