Meillä saa tutkia kotia, saa järjestellä tavarat uudelleen, saa maistella kenkiä ja vaunun renkaita. Se ei ole niin justiinsa. Meillä ei tahrat ja sotkut haittaa. Syöminen on ihanaa ja kokonaisvaltaista. Lattialtakin voidaan syödään tippuneet jämät, enkä ole ehdoton. Suosituksia ja sääntöjä on elämä täysi. Tärkeää on tasapaino ja iso kokonaisuus. Taiteilu on ihanaa ja leikki! Hiekan maistaminen ei ole vakavaa, eikä kävyn tai kepin eikä omenapuun alle tippuneen omenan. Ilman vaippaa on parasta viipottaa menemään kotona. Riehuminen ja hupsuttelu sängyllä on parasta. Meidän leluja saa muutkin kuolastaa ja nuoleskella.
Liikkuminen on minulle tärkeää ja äitinä koen tehtäväkseni olla liikkumisen mahdollistaja niin sisällä kuin ulkonakin. Saa kokeilla ja saa kaatua. Saa tehdä havaintoja omista taidoista ja siitä mihin asti ne tänään riittävät. Liikkuminen on asia, joka on työni kautta tullut minulle todella tärkeiksi. Suhtaudun sallivasti ja mahdollistaen, ennemmin kuin kieltäen. Jos jossain ei saa juosta, niin ehkä jossain saa, pitää vain keksiä.
Leikki saa mielestäni näkyä ja kuulua. Saa syntyä sotkua. Saa levittäytyä, saa ideoida ja keksiä. Saa ottaa duplot autoleikkiin ja villieläimet junaleikkiin. Leikkiä ja liikkua voi ulkona ja sisällä. Olen se äiti, jota ei ole sokerista tehty. Olen se äiti, joka menee itsekin hyppimään kuralätäkköön ja tekemään kuperkeikkoja nurmikolle (jos taipuu). Olen äiti, joka rakastaa hassutella ja hömpötellä. Olen se äiti, jota ei haittaa lorutella tai laulaa kotimatkalla.
Minä huomaan olevani myös nipo. Ihan alkuun, pikkuvauva-ajan, olin tiukka hygieniasta, kuljin käsidesi mukana ja desinfioin tutit ja tuttipullot hyvin pitkään. Ruokailussa ei sotkut haittaa, mutta haluan syödä yhdessä ja ilman puhelinta. Kaikkea myös maistetaan. Minulle on tärkeää, että puetaan sävyyn sopivat vaatteet. Ei kuviollista ala-ja yläosaa eikä värikkäitä sukkia. Näin ollen sukkiakin on vain valkoisia, mustia ja harmaita. Tiedän jo nyt, että olen se äiti, jolla on vain tietyt varavaatteet päiväkodissa, jotka sopii kaikkeen. Olen sellainen äiti, joka vaatii siivoamaan. Jos kyläillään, niin siivotaan yhdessä. Kotona lelut laitetaan oikeaan paikkaan yhdessä. Nautin järjestyksestä. Olen tiukka käytöstapojen suhteen. En salli huonoja käytöstapoja ja enkä toisten loukkaamista. Haluan jo nyt opettaa hyviä tapoja ja toisten kanssa olemista.
Toistaiseksi olen myös osoittautunut äidiksi, joka on usein myöhässä ja kaikki tärkeät asiat hoitamatta. Kaikki on aina viime tipassa, kuten päivähoitohakemus. Edelleen hakematta. Olen äiti, joka nauttii makoilusta ja tekemättömyydestä. Olen sellainen äiti, josta on ihana olla kotona tekemättä mitään. Sellainen äiti, joka unohtaa vaipat neuvola käynniltä ja avaimet kotiin. Saa nähdä miten meidän vielä käy! Tulenpa varmasti joskus olemaan todella tyhmä äiti. Olen alkanut jo henkisesti varautumaan.
Viimeisenä, mutta ei tosiaankaan vähäisimpänä, olen äiti joka rakastaa enemmän kuin mitään koskaan. Niin kuin jokainen äiti.Tahtoo parasta ja tekee kaikkensa!
-Iida
Kuvat// Emiliaksivalokuvaus
6 kommenttia