Minulla on ollut polkkatukka koko lapsuuteni. Kuudennen luokan luokkakuvassa minulla on pidempi tukka ja sitten yksiluokalla ja lukiossa taas lyhyt polkka. Minulle on tullut joku viharakkaus-suhde polkkatukkaan. Se sopii minulla ja on tosi pirteä, mutta se on minulle jotain niin tuttua! Olen koko elämäni melkein viettänyt polkkatukassa. Aikuisenakin minulla on ollut monen mittaista polkkatukkaa, vähän pidempää long bob -mallia ja sitten aivan lyhyt niska ja sivut, joita ei saanut edes korvan taakse.
Koska en värjää hiuksiani, vaan ne ovat luonnollisen väriset, tuntuu todella vaikealta saada hiuksiin muutosta. Joko ne ovat pitkät tai ne ovat lyhyet. Viimeksi raskausaikana leikkautin long bob -mallisen tukan ja kaduin sitä heti. Pitkät hiukseni oli niin kauniit ja silloin ne olivat pisimmät kuin koskaan aiemmin elämässäni. Pitkät hiukset olivat aina olleet se haave, että joskus minä kasvatan todella pitkät hiukset ja sinne ne meni. Kaksi vuotta olen tässä taas kasvatellut hiuksia ja nyt lyhyemmät hiukset alkoivat taas houkutella. Oikeastaan tuntua todella hyvältä ajatukselta.
Tänään kävin kampaajalla ja jätin pitkät, huonokuntoiset hiukseni sinne. Ja vitsit olen tyytyväinen! Ei harmita tällä kertaa yhtään!
Minulla on suuri kasa ihania hiusasusteita, jotka pääsevät nyt käytöön paremmin kuin pitkän tukan kanssa! Kaivelin asustelaatikkoani, sillä ajattelin tehdä niistä esittelypostauksen blogiini. Samalla löytyi keväästä asti kadoksissa olleet silmälasini! Siellä ne olivat laatikon pohjalla, odotelleet löytäjäänsä. Todellinen onnen päivä, uusi tukka ja kuin uudet silmälasit! Olin ehtinyt ikävöidä niitä jo moneen kertaan.
Mitäs tykkäätte?
-Iida
LUE MYÖS
66 kommenttia