Olen väsynyt. Viiteen kuukauteen en ole nukkunut kokonaista yötä unta. Välillä oikein suututtaa, että miksi minulle oikein annettiin vauva, joka ei nuku. Miksi meillä on refluksi? Miksi minä sain kasan haasteita, kun helpommallakin voisi päästä? Enkö juuri minä olisi ansainnut vauvan, joka nukkuu ja syö, kun minä olen yksin? Miksi elämä koettelee toisia aina kovemmin kuin toisia?
Välillä tuntuu ihan hemmetin raskaalta. Väsyttää, vaikka yöt yleensä meneekin hyvin ja parhaimmillaan yhdellä herätyksellä. Joskus voidaan huutaa pitkin yötä, mutta onneksi ne ei ole viikottaisia. Siltikin väsyttää, vaikka usein saankin nukkua yhden 4 tunnin pätkän putkeen. Päivät menee vauvan kanssa jutellen, syöttäen ja nukuttaen, hytkyttäen ja heiluttaen, pukluja pyyhkien ja kakkoja pesten. Kotitöitä tehden, siivoten, pyykäten, itsestä huolehtien, itselle ruokaa laittaen ja töitä tehden. Blogi ei voi taloudellisista syistä jäädä tauolle.
Välillä tulee hetkiä, että kaikki ärsyttää, muut ihmiset ja vauva mukaan lukien. Se ei tarkoita, ettenkö olisi kiitollinen vauvasta. Tiedän, että aina on joku, jolla on vielä raskaampaa. Aina on joku jolla menee vielä huonommin. Joku kärsii lapsettomuudesta, joku on menettänyt lapsensa, joku on masentunut, joku kärsii kroonisesta väsymyksestä.
Se, että jollakin on vielä raskaampaa, ei tarkoita, ettenkö minä saisi tuntea itseäni väsyneeksi omassa elämäntilanteessani. Se ei myöskään tarkoita ettenkö rakastaisi vauvaani tai olisi hänestä kiitollinen. Olen minä. Ihan joka päivä, mutta saan tuntea myös oloni väsyneeksi vauvan kanssa.
Minusta on ihmeellistä, että aina vertaillaan kenellä tässä nyt on raskaampaa kun toisella. On totaaliyksinhuoltajia, on yksinhuoltajia, on kahden vanhemman perheitä, joissa on koliikkivauva, on yhteishuoltaja vanhemmat, joilla on kolme lasta, joista kukaan ei nuku. Yksinkertaistettuna on vain perheitä. Yhtään sen enempää vertailematta sitä, kuka nukkuu vähiten, kuka huolehtii eniten ja kenellä on raskainta.
Uskon, että aivan kaikilla on raskasta. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että minulla on vielä raskaampaa kuin sinulla tai vähätellä toisen tunnekokemuksia. Vauva muuttaa henkisesti elämää ja jokainen sopeutuu asiaan eritavoin. Jokainen kokee erilaiset asiat raskaina. Jokin on toiselle raskas, mutta toiselle taas ei. Ihmiset myös jaksavat eri verran asioita. Toiset uupuvat pienestä ja toiset vasta monen koetuksen jälkeen. Se ei tee kenestäkään heikompaa. Me vain kestämme ja jaksamme eritavoin ja koemme asiat eri tavoin. Jokainen saa sen verran, kuin jaksaa kantaa.
Se, että olen yksin ja koen, että minulla on hemmetin raskasta, ei tarkoita etteikö äiti, jolla on osallistuva puoliso, voisi tuntea ihan samoin. Tunteet ovat yksilöllisiä ja aitoja kokijalleen, niitä ei voi vähätellä tai vertailla. Kukaan ei voi tietää miltä toisesta kyseinen asia tuntuu, se ei ehkä itselle ole kummoinen, mutta toiselle se voi olla. Voi vain yrittää ymmärtää ja osoittaa myötätuntoa sekä kohdata inhimillisesti.
-Iida
KUVAT / Laura Kiuru
35 kommenttia
Kiitos Jonna kommentista! Se on on eksi kyllä lihduttavaa, että aika moni muu valvoo myös, eikä asian kanssa tosiaan ole yksin. Rankkaa kaikille!
Voimia ja jaksamista myös teille!
Kiitos sulle tosi paljon <3
Raskasta tämä on jokaiselle vamhemmalle!
Sulta taisi mennä koko postauksen pointti nyt ohi. Jokainen vanhempi, oli refluksia tai ei, olinyksin tai kaksin, on välillä väsynyt. Turha vertailla kenellä on rankempaa kuin toisella.
Kiitos Jonna kommentista! Yhdyn siihen täysin <3
Ja sieltähän se tuli se ensimmäinen vertaileva vähättelijä taas. Ja kuinka yllättävää, anonyyminä. Hoh.
Tsemppiä Iida! Vauva-arkeen ja bloggailuun! <3
Kiitos tosi paljon Tanja<3
Meillä on täällä Lilyssä just parhaillaan menossa #somelempeys -kampanja, ja näköjään tarpeeseen tulee. Työskennellessäni opettajana keskustelimme oppilaiden kanssa usein siitä, miten toisille ihmisille puhutaan - ja miten ei. Sovimme, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi myös olla sanomatta mitään. Se pätee tässäkin tapauksessa. Iidan omaa tilannetta ei nyt millään tapaa muuta se, minkälaisia reflukseja muilla vauvoilla on ja miten heidän äitinsä nukkuvat. Iidahan kirjoitti täysin subjektiivisesti juuri HÄNEN omasta tilanteestaan, eikä tällaisessa kirjoituksessa ole mitään järkeä alkaa pohtimaan sitä, mitä joillain muilla on.
Iida, hyvä että kirjoitit ja purit sydäntäsi. <3 Voin vain ja ainoastaan kuvitella, miten koville välillä ottaa. Univajehan on ihan hirveää meille kaikille! Todella paljon jaksamisia sinne, toivottavasti Eemin vatsavaivat alkaisivat helpottamaan ja saisitte nukuttua <3
Kiitos Netta aivan valtavasti kommentistasi ja ymmärryksestäsi <3
No just tämä! Sitä voi tuntea itsensä todella väsyneeksi, vaikka oliskin hyvin nukkuva vauva. Asia harvoin on niin yksinkertainen. Mullekin paljon sanotaan, että nuku aina kun vauva nukkuu ja ota päikkäreitä. Mutta en osaa ottaa päikkäreitä, en vaan rentoudu, kun tiedän että päikkärit on kaikkea 10-45 min välillä. Jatkuva valmistilassa oleminen on väsyttävää.
No kyllä, saa tuntea itsensä väsyneeksi. Useinhan se on niin, että toisella on suurempi vastuu vauvasta ja luulen, että on jotenkin luonnollista, että äiti herää samalama vauvaan. Ihana, että saat harrastaa ja pidät siitä kiinni!
jaksamista myls teille!
Kiitos kommentista ja kiitos tsempistä! Kevättä tosiaan odotellaan <3
Iso iso kiitos ihanasta kommentista! Tulipa hyvä mieli. Sillä ajatuksella eteenpäin, että joskus nukutaan!
Paljon voimia myös teidän päiviinne <3
Ei kannata lopettaa :) Väsymys on luonnollista ja varmasti jokainen on joskus väsynyt vauvan kanssa. Ja väsymyksestä huolimatta toivon joskus saavani lisää lapsia, eli jotain tästä kyllä myös minkä takia kannattaa jatkaa yrittämistä! Mukavaa kevättä <3
Niin totta! Ei tätä väsymystä yö tai kaksi pelasta. Menee varmasti pitkään, että olo on vähän nuutunut :D Onniksi voi saada muilta äideiltä ymmärrystä!
Ja hienoa juuri olisikin, jos tuettaisi toisia, eikä aina jotenkin vertailtaisi ja kritisoitaisia toisia äitejä. Se vaikuttaa hyvin yleiseltä!
Heheh kiitos :D ymmärrän täysin, kyllä sitä itsekin joutuu omille toilailuille nauramaan, tekevälle sattuu!
Voi ei, kiitos ihanasta kommentista! Wau <3 Ihanaa, että miehesi on voinut osallistua, sekään ei aina vaikuta olevan itsestään selvyys. Varmasti joskus on mahdollista saada Eemi äidille, äiti tekee usein töitä myös viikonloppuna, joten on hieman haastavaa tällä hetkellä.
Toki olen ihan samaa mieltä, että tietty realistisuus on hyvä pitää mielessä. Meilläkin nyt on tosi paljon parempi tilanne refluksin kanssa eikä se koskaan ole asteikoltaan ollut pahimmasta päästä varmastikkaan. Sitäkin on montaa astetta. Ja varmasti aloitellaan unikoulua, kun on viimeiset lääkäärikäynnit ja saadaan siihen lupa.
Iso kiitos ja tsemppi takasin! Sehän se on, että itsekin herään, jos vauva nukkuu ja käyn kattomassa, että nukkuuko se muka. Tai sitten uudelleen nukahtaminen vain kestää eikä uni tuli. Sekös vasta onkin raivostuttavaa!