Maanantai alkoi ystävien kanssa lounastreffeillä. Ja olipa aivan ihanaa. Menimme Mattilan tilalle, joka on luomumansikkatila. Sen lisäksi siellä on kahvila ja pizzeria erikseen. Olin aivan lumoutunut paikasta. Se oli todella kaunis, siisti ja rauhallinen. Kahvilassa oli istumapaikkoja niin sisällä kuin ulkona, joka teki siitä ihan unelmaisen lasten kanssa. Söimme tietenkin ulkona, lapset söivät mitä söivät ja sitten leikkivät pihassa.
Eemi ja hänen ystävänsä Leo ovat tunteneet koko tähänastisen elämänsä ja heidän touhuja on ihan mieletöntä seurata. He ovat todella tärkeitä toisilleen ja osoittavat sen monin tavoin. Minusta on aivan mieletöntä, kun Eemi saattaa välillä sanoa, että ”eo eikkii” tai muutenkin hokea Leon nimeä kotona. Kiitollisena seuraan näiden kahden pienen ystävyyden kehittymistä!
Aivan uskomaton päivä! Vettä satoi aivan taukoamatta aamusta iltaan. Luonto varmasti tykkäsi sateesta, onhan kesäkuu ollut todella kuiva. Minulla on sellainen mentaliteetti, että joka sää on ulkoilusää. Eli me ulkoilemme säällä kuin säällä. Eemi oli aivan riemuissaan vesisateesta ja hänen riemustaan minullekin tuli hyvä mieli. Vanhempi rouva tuli sateenvarjon kanssa meitä vastaan ja pysähtyi ihastelemaan Eemiä, jolla oli reppu selässä ja hän työnsi nukenrattaita. Hän naureskeli ilmalle ja sanoi, että on samaa mieltä, aina voi ulkoilla.
Ulkoilu on pitkälti kiinni varusteista, mutta myös asenteesta. Se ei aina aikuiselle ole mukavaa, mutta olen huomannut, että lyhytkin ulkoilu riittää. Vaikka alkuun olisi vaikea lähteä, niin sen jälkeen on todella hyvä mieli. Iltapäivällä kevälimme vielä mummilaan kyläilemään.
KESKIVIIKKO 1.7.
Tiedättekö! En ottanut koko päivänä yhtään kuvaa. En tiedä onko se hyvä vai huono asia 😀 Aamupäivällä siivosin koko kodin, imuroin, pesin lattiat, pesin pyykkiä, tein ruokaa ja järjestelin Eemin leluja uusille paikoille. Laitoin osan pois ja vaihdoin joidenkin lelujen sijaintia. Minusta on kiva ottaa jotain esiin ja laittaa jotain siksi aikaa pois. Sillä tavalla saa vähän vaihtelua leikkeihinkin.
Eemin herätessä päiväunilta, olin vielä yöpaita päällä. Eli sellainen päivä! Onneksi oli puettava vaatteet ja lähdettävä kauppaan, sillä saimme iltapäivästä vieraita kylään. Tulimme juuri kaupasta kotiin, kun vieraat saapuivat pihaan. Hieman meni viimetippaan, vaikka koko aamupäivä olisi ollut aikaa kauppareissulle. En vain siivous-flowlta malttanut. Eemi iloitsi taas ystävän seurasta ja heillä oli kivat leikit.
TORSTAI 2.7.
Aamupäivällä menimme isomummon pihaan leikkimään. Isomummolla on mieletön vehreä ja runsas puutarha, jossa on tietysti hiekkalaatikko. Onhan isomummolla 16 lastenlasta, joista olen vanhin ja nuorin on 3-vuotta ja yksi lapsenlapsenlapsi (Eemi). Aina on suuria ja pieniä kyläilijöitä. Isomummon talon kulmissa on saavit, joihin sadevesi menee ja nyt vettä oli valtavasti. Joka puolella oli saaveja, kannuja ja ämpäreitä täynnä vettä. Eemi meni tietysti heti lotrailemaan vedällä. Eikä tämä ollut eka kerta, mutten minä edelleenkään muistanut, että isomummon pihaan täytyy aina laittaa kumisaappaat ja kurahousut!
Eemi oli aiemmin valinnut itse asunsa (kuva yllä). Nykyään on oltava aina reppu mukana ja omat avaimet. Isomummolta suuntasimme torille ja ostin marjoja. Kotona Eemi ei nukahtanut päiväunille tunnin yrityksen jälkeen, joten luovutin.
Iltapäivällä saimme Eemin kummitädin kylään. Ja Eemi nukahti pöydän ääreen. Rassukka pieni!
Ohjelmassa oli toisen isomummon synttärit. Päiväunien jälkeen lähdimme mummon ja papan luokse kylään. Eemistä oli ihanaa lukea isopapan kanssa sohvalla traktorikirjaa. Isopappa oli kaivanut etukäteen kaapista vanhan traktoreita esittelevän tietokirjan. Isopappa myös innostui esittelemään auton kuvia tabletilta.
Illalla Eemin mentyä nukkumaan, katsoin Netflixistä Jane The Virgin-sarjaa. Alan olla ihan lopussa ja en taas kohta tiedä mitä teen sitten, kun se loppuu! Alanko katsoa jotain vai käytänkö ”ylimääräiset” tunnit ihan vain nukkumiseen?
Lähdimme heti kahdeksalta aamulla ystävien luokse aamupalalle ja leikkimään. Tuntui aivan ihanalta nähdä ystävääni Katjaa, piristyin todella paljon. Tuli myös hyvä mieli siitä, että olin ollut heti aamulla niin reipas ja saanut meidät liikkeelle. Eemi ei myöskään nukahtanut kummallakaan matkalla autoon, joka oli suuri saavutus päiväunien onnistumisen kannalta. Kotona hän nukahti päiväunille ja nukkui tunnin, kuten aina. Hän kuitenkin heräsi todella todella kiukkuisena ja hetken kiukuttuaan, nukahti sohvalle. Hän nukkui siinä vielä kaksi tuntia. Olin äimistynyt ja tietysti käytin ajan hyödyksi kirjoittamalla blogia. Huosujeni mustikkatahra kertoo lapsestani, joka söi mustikoita suurella antaumuksella aiemmin samaisena päivänä.
Eemin herättyä menimme mummilaan. Lämmitin siellä saunan ja menimme saunaan. Tai minä menin ja Eemi oli vannassa ulkopuolella. Hän ei ole vielä uskaltautunut saunaan, johtuen siitä, että käymme saunassa niin harvoin. Meillä ei ole saunaa ja äidilläni on puusauna. Sen lämmittäminen tuntuu aina niin työläältä, varsinkin kun kukaan muu ei mene saunaan meidän jälkeen. Johtuen siitä, että me menemme saunaan niin aikaisin. Tämä olikin toinen saunakertani tänä vuonna ja se tuntui todella ihanalta. Olisi ihana saunoa useammin!
Tänään kävimme kotieläintilalla ja kahvila Onnissa. Paikka oli todella siisti ja hyvinpidetty. Puitteet olivat todella kohdillaan. Aivan ihana paikka myös retkeilyyn ja pidempään oleiluun. Siellä oli muutamia eläimiä, mutta juuri tarpeeksi pienelle lapselle. Lisäksi ulkona oli runsaasti pöytiä, grillailumahdollisuus ja iso leikkipaikka lapsille. Jälleen sai todistaa, että hiekkalaatikko on vetovoimaisin paikka. Eemiä ei saanut hyvällä mielellä pois. Kävimme myös Memories Marin Putiikissa, joka on aivan ihana sisustumyymälä vanhassa navetassa Tuusulanjärven tuntumassa.
Eemi nukkahti paluumatkalla autoon vartiksi ja tiesin, että ilta on piloilla ja niin se oli. Tiesi taas nukuttaneensa, eihän siihen mennyt kuin 2,5h. Koko tilanteesta tuli lopulta todella paha mieli. Ei se ollut lapsen vika, mutta itselle ajatuksissa kuumotti tietenkin työt. Sillä tiesin, että on kirjoitettava tämä postaus ja viimeisteltävä yksi asiakkaalle mentävä teksti. Mitä pidempään nukutuksessa kestäisi, sitä myöhemmin pääsisin aloittamana työt ja sitä myöhemmin pääsisin nukkumaan. Hermot kiristyi ja oli pakko laittaa huoneen ovi kiinni hetkeksi ja tulla itse hengittämään olohuoneeseen. Eemi tietysti menee tuosta aina ihan paniikkiin, alkaa hysteeriseen itkuun ja kakomiseen ja ulostaa paniikista aina. Minua itketti, etten jaksa omaa lasta. Lopulta hän sitten nukahti syliini.
Itselle jäi todella paha mieli, syyllistynyt olo. Useampana päivänä olen suuresti kaivannut omaa aikaa ja omaa tekemistä. Tuntuu, että on niin lapsessa kiinni kaikki päivät. Välillä myös illat, jolloin tietysti suree sitä menetettyä omaa aikaa. Oma pettymys on usein kova, kun asiat ei mene kuin toivoo. Tämän kirjoittaminen onneksi jo auttoi vähän, kun sai purkaa tunnetta jollakin tapaa. Kamalinta juuri yksinhuoltajuudessa on se, ettei ikäviä tilanteita (mutta eipä tosin niitä kauniitakaan hetkiä) voi käsitellä sillä hetkellä toisen vanhemman kanssa ja jutella niistä.
Onneksi on huominen.
-Iida
20 kommenttia