Olen todella mustasukkainen, hankala ihminen ja ehkä jopa vähän marttyyri loukkaantuessani.
Ja olen usein ollut mustasukkainen kaverista. Muistan jo ala-asteella sen kolmen tytön porukan, jossa mikään ei sujunut. Jokin aika sitten kohtasin aikuiselämässä tuon saman tilanteen, jossa huomasin olevani mustasukkainen kavereistani ja pelkääväni itse jääväni heidän ulkopuolelleen.
Hyvät ystäväni Tiia ja Linnea nimittäin tutustuivat kauttani puolivahingossa. Linnea oli luonani kahvilla ja Tiia päätti tulla poikkeamaan samaa aikaa. Molemmat laittoivat minulle myöhemmin viestiä, jossa hehkuttivat toisen olevan hyvä tyyppi. Mustasukkaisuuteni syttyi, kun he olivat menneet yhdessä teatteriin, jonka huomasin somesta. Minua ei oltu edes kysytty mukaan ja toiseksi en ollut kummankaan kanssa koskaan käynyt teatterissa. Kun olin selvinnyt sisäisestä tuskastani, niin jonkin ajan kuluttua ehdotin Linnealle kahvittelua. Hän ehdotti, että pyydettäs Tiiankin mukaan.
Nyt olemme henganneet yhdessä ja erikseen. Alussa pelkäsin todella paljon jääväni yksin, menettäväni ystäväni. Olin mustasukkainen siitä, että he viestittelivät keskenään, jonka jälkeen heillä ei olisi enää aikaa minulle ja olisin kohta ihan yksin ilman ketään. En osannut nähdä paikkaani kahden kaverini välissä, en tiennyt ikä on se minun roolini. Vasta näitä kuvia ottaessa pystyin avautumaan, kohtaamaan tilanteen tuomat tunteet, pelon ja mustasukkaisuuden, kateellisuuden. Ja samalla pystyin näkemään oman asemani, oman tarpeellisuuteni ja tehtäväni kahden ystäväni joukossa.
-Iida
JOS SULLA ON TARVE
- taitavalle kakkuntekijälle, niin suosittelen tilaamaan sen Linnealta palakakkuu.com -sivun kautta
- taitavalle valokuvaajalle, niin suosittelen lämpimästi Tiia Nyholmia, katso lisää täältä! Postauksen kuvat ovat Tiian käsialaa.
4 kommenttia
Kiitti Netta <3 Ihana kommentti. On just niin ettei aikuinenkaan aina kykene olemaan aikuinen ja kaikki noi ns. lapselliset negis tunteen on niin luonnollisia. Siis ymmärrän hyvin, että hengaat mieluiten kaverin kanssa kaksin. Niin teen itekkin edelleen. Vaikka toisinaan oon kateellinen jollekin, jolla on sellanen iso tyttöporukka jonka kanssa tehään kaikkea. Ite vaan silloin keskityn ajattelemaan itteäni ja vertailemaan ja kadehtimaan toisia.
Jännä, kun sitä pelkää ja vertailee itseään. Paljon helpompaa on olla kahdestaan kaverin kanssa ilman kaikkea draamaa, juoruilua ja ahdistusta. Muttei sekään tavallaan ole ratkaisu niille omille tunteille, miksi sitä hylkäämistä pelkää jne. Mutta kiva kuulla, että muillakin on näitä tunteita!