Itse olen aina ajatellut, että päiväkotivalinta ajaa eriarvoisuutta. Osa muuttaa hyvän päiväkodin takia, osa siirtää osoitteensa isovanhemmille siksi aikaa, että päätöksiä tehdään. Osa vanhemmista jaksaa ottaa yhteyttä päiväkodin johtajiin, sopia tapaamiset ja käydä tutustumassa kaikkiin lähialueensa päiväkoteihin. Osa jaksaa tehdä vertailua päiväkotien välillä ja valita parhaan. Monesti sama jatkuu kouluvalinnan kanssa. Mikä tahansa koulu ei käy, vaan halutaan tietyn alueen tiettyyn kouluun.
En myöskään usko, että vanhemmat osaavat kiinnittää lyhyellä käynnillä huomiota asioihin, jotka todella kertovat toteutettavan varhaiskasvatuksen laadusta. Lisäksi, jos päiväkodissa olisi jotain kehitettävää, niin kokosin oman lapseni ja muiden lasten takia tehtäväkseni puuttua siihen.
Näiden syiden takia oma toiveeni on alusta asti ollut kunnallinen lähipäiväkoti. Tämä ei kuitenkaan meillä toteutunut. Kiitin jo itseäni, että onneksi en vaivautunut käymään yhdessäkään asuinalueeni päiväkodissa ennen päivähoitohakemuksen täyttämistä. Päivähoitoon haetaan kunnan tai kaupungin sähköisen asioinnin kautta tai paperisella lomakkeella. Helsingissä hakemukseen saa listata viisi toivetta. Toiveet eivät kuitenkaan aina toteudu. Todella ihmettelen valintaprosessia. Se jää vanhemmalle hyvin epämääräiseksi.
Päiväkotien johtajat tekevät yhdessä päätökset sijoituskokouksissa, joihin vaikuttavat sekä vapautuvat paikat että lasten kokonaistilanteet. Päätöksiä ei perustella eikä sijoituskokouksista ole saatavilla pöytäkirjoja yksityisyyden suojan takia. Näinpä valintaprosessi on epäselvä vanhemmalle, eikä etukäteen voi tietää mitään. Vanhempi ei tiedä mitkä syyt vaikuttavat valintoihin, mutta jokainen voi halutessaan pyrkiä vaikuttamaan päätökseen oman lapsen osalta. Olen itsekin kuullut, että joku on jaksanut sinnikkäästi soittaa johtajalle ja saanut toivomansa paikan. Minullakin kävi mielessä, että viime kädessä turvautuisin oman esimieheni apuun. Eli valintaprosessista tulee sellainen kuva, että olemme eriarvoisia ja johtajat lahjottavissa. Tai sitä ainakin kannattaa kokeilla.
Helsingissä on melkeinpä turha tehdä kunnallisten päiväkotien kanssa vertailua, sillä mikään ei takaa sitä, että pääsee haluamaansa päiväkotiin.
Eemi sai kunnallisen paikan työmatkani varrelta. Paikan väliaikaiseen tarpeeseen rakennetusta paviljonki-päiväkodista. Seitsemän kilometrin päästä kotoa ja 40 minuutin juna- ja bussimatkan päästä. Tilanne ajoi minut miettimään yksityistä päiväkotia. Enkä ole ainoa. Moni valitsee yksityisen juuri samasta syystä. Arjen toimivuuden kannalta on helpotus, jos päiväkoti on lähellä kotia tai inhimillisten yhteyksien päässä. Huomasin olevani pisteessä, jossa teen päiväkotivalintaa. Vierailin muutamassa yksityisessä ja sen lisäksi kävin kunnallisessa päiväkodissa, josta saimme paikan.
Päädyin valitsemaan kunnallisen kaikesta huolimatta. Vierailin päiväkodeissa ja mietin itseni sinne töihin. Katsoin kuraeteisiä, kuivauskaappeja, pukeutumispenkkejä ja satulatuoleja. Toisaalla näin kuinka henkilökunta joutuu kantamaan vaatteita edestakaisin ja koin puutteita erkonomian huomioinnissa. Mietin pihaa ja ympäristöä. Oma piha on iso ja tärkeä asia, sillä pienten pukeminen ja vieminen erilliselle pihalle vie paljon enemmän aikaa henkilökunnalta. Tilan ja ympäristön perusteella tein sitten valintani. Jos henkilökunnalla on toimivat tilat, voivat he mahdollisesti paremmin ja lasten hoitaminen on fyysisesti helpompaa.
Helsingissä päiväkotipaikat ovat tiukassa ja ymmärtääkseni näin on myös monessa muussa paikassa ympäri Suomen. Tilaa ei vain ole ja lapsia ei voi määräänsä enempää sijoittaa. Helsingissä on haluttu ottaa asiaksi tukea yhtenäistä koulupolkua, joka alkaisi jo päiväkodista. Nyt se ei kuitenkaan voi onnistua. Toivoisin, että päiväkotipaikat rajattaisiin asuinalueisiin ja valintapäätösten olevan enemmän avoimempia.
Nyt paikkaa voi halutessa hakea ihan mistä vain ja saada sen, vaikka se ei olisi lähipäiväkoti. Käytännössä sitä voi vain päättää haluavansa johonkin tiettyyn päiväkotiin sen maineen takia. Tai siksi, että on itse ollut siellä lapsena tai siksi, että tuttu ihminen on siellä töissä. Nyt minun lähipäiväkodissa voi olla joku, joka tulee sinne kaukaa, kun on vain halunnut sinne ja sen takia minun lapsi ei sinne mahdu. Tai ehkä minun lapseni vie nyt jonkun toisen lähipäiväkotipaikan. Ehkä hän joutuu sen takia menemään myös omasta kodistaan kauemmaksi. Jos minä olisin päässyt lähipäiväkotiin, olisivat hekin päässeet.
Vaikea paikkatilanne vaikuttaa todella suuresti perheiden arkeen. Perheiden hyvinvointia tukee lähipäiväkoti.
-Iida
KUVAT // Josefiina Prantl Nuppukuvaus
22 kommenttia