Niin mitä toivoisin? Mitä oikein toivoisin tapahtuvan vuonna 2020, jos ei tarvitsisi välittää siitä onko se oikeasti mahdollista, realistista, järjellä ajateltuna järkevää tai taloudellisesti mahdollista?
Ostaisin oman kodin. Rivitaloasunnon talon päädystä, jossa piha kiertäisi asunnon c-kirjaimen lailla. Takana olisi iso lasitettu terassi. Isopappa rakentaisi Eemille hiekkalaatikon pihalle. Muuttaisimme pois Helsingistä.
Tuossa kodissa olisi molemmilla omat huoneet, sauna ja iso aivoin keittiö, josta olisi suora näköyhteys olohuoneeseen. Vaalea laminaattilattia näyttäisi kauniilta.
Eemi saisi pikkusiskon ihanasta pienestä Pomeranianin pennusta. Tulisimme kaikki toimeen todella hyvin. Eemille ja koiralle tulisi mieletön yhteys ja he olisivat toisilleen todella tärkeitä. Kävisimme lenkeillä ja Eemi potkupyöräilisi uudella ostamallani potkupyörällä päässään planeetoin kuvioitu musta kypärä.
Ostaisin auton. Autossa olisi peruutustutka ja se osaisi parkeerata itse itsensä. Antaisin sille varmaan nimeksi Eerik, kuten Arielilla konsanaan. Se veisi meitä joka paikkaan, kauppaan, mummilaan ja ystäville. Se pitäisi huolen, että arki sujuu ja kiitokseksi siitä pitäisin huolen, että sille olisi sähkötolpallinen autopaikka.
Eläisin ilman suuria aikatauluja. Veisin Eemin aamuisin päiväkotiin pyörällä, kun olisimme ensin syöneet aamupalaa ihan rauhassa ja köllineet hetken minun sängylläni. Ostaisin siis pyöränkin, sellaisen joka kulkisi kevyesti. Eli Crescentin. Sellainen kuin minulla oli joskus, turkoosi vaaleanpunaisilla yksityiskohdilla.
Olisin luopunut päivätöistäni kokonaan ja heittäytynyt täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Ja minä elättäisin meidät kirjoittamalla. Siis kirjoittamalla. Blogia, kirjoja, kolumneja, siis mitä ikinä! Rahaa olisi sopivasti, jottei tarvitsisi miettiä kumpaa juustoa ostaa, halpaa vai vielä halvempaa. Ja voisi aloittaa sijoittamisen Eemille. Kirjoittamisen ohessa myös lukisin tentteihin. Jatkaisin opiskelua kasvatustieteiden maisteriksi varhaiskasvatus pääaineena tai ehkä erityispedagogiikka. Jompi kumpi.
Tekisin töitä pääasiassa kotona, jotta voisin käyttää koiraa ulkona ja hakea Eemiä ajoissa päiväkodista.
Ja minulla olisi mies. Tapasin hänet kun sitä vähiten odotin. Muuttolaatikoiden keskellä. Silloin Tinder antoi äänimerkin mätsistä. Hän tuli seuraavana päivänä treffeille purkamaan muuttolaatikoita. Hänen kanssaan meillä menisi todella hyvin ja olisimme kaikki yhdessä mahtava joukko. Matkustaisimme yhdessä Kroatiaan lomalle. Minulla olisi vyölaukku ja hänellä sukat sandaaleissa. Eemi tuoksuisi aurinkorasvalta.
-Iida
KUVAT // Sipriina Saari
28 kommenttia