Päätin taas kerran elämässäni poistaa deittisovellukset. Alotin tämän vuoden sanoin, että nyt unohdan deittailun, unohdan miehet ja keskityn vain itseeni. Poistin tinderin ja muut deittisovellukset ja profiilit, joita minulla on ollut. Olen päättänyt unohtaa miehet ja keskittyä itseeni aika monta kertaa elämäni aikana. Voisi sanoa, että aivan yhtä monta kertaa, kuin olen päättänyt aloittaa elämäntaparemontin. Eli lähes 52 kertaa vuodessa. Olen poistanut Tinderin usein ja perjantaina viikonlopun ollessa edessa, ladannut sen takaisin.
Ajattelin, että kokeilen nyt jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin deittailussa kokeillut. Otan nyt ne kaikkein järeimmät keinot käyttöön deittailussa, eli katson voiko treffeille päätyä ilman mitään sovellusta tai nettisivua. Toisin sanoen palaan aikaan ennen nettideittailua. Tosin minulla ei ole kokemusta ajasta ennen nettideittailua, mutta pian on! Luotan aitoon kohtaamiseen ja kohtaloon. Ehkä ajan vaunuilla tulaa aviomiestäni päin, hänen ostoskassinsa leviävät kadulle ja autan häntä keräämään niitä, jolloin kätemme hipaisetvat toisiaan, kohotamme kasvojemme ja katseemme kohtaavat. Ehkä hiekkalaatikko on todennäköisempi kohtaamispaikka.
Olen ajatellut enemmän kulkea silmät auki kaupungilla ja lähestyä oikeasti. Tai sitten odotan, että joku vain löytää minut. Joku vain kirjoittaa minulle sähköpostia, joku vain uskaltaa pyytää minua treffeille tai joku vain kohtaa minut kirjaston hyllyjen välissä, kun juoksen lapseni perässä. Oli miten oli, olen päättänyt heittää homman niin sanotusti herran haltuun ja luottaa kohtaloon. Ehkä joku jossain kuulee rukoukseni.
Katsotaan sitten vuoden lopussa, että mihin näillä metodeilla voi päätyä. Aiempaan verrattuna minulla on muutama haaste. Ensiksi en pääse ulos, en pääse kesällä terasseille, enkä yöeläämään. Ennen nimittäin viihteellä oli suhteellisen helppo lähestyä spontaanisti livenä. Nyt se on poissa pelistä. Toinen pieni este on lapsi 24/7 ja vaunut. Harva mies ymmärtää minun olevan sinkku ja jos yritän flirttailla, niin kun olen pyrkinyt istuessani Stokkan Fazerilla lounaalla, he eivät tulkitse flirttailuani flittailuksi. Ihmiset ajattelevat automaattisesti, että minulla on mies, koska on lapsikin. Pitäisi olla paita, jossa lukisi #sinkkuäiti!
Jossain määrin olen tästä kaikesta tosi innoissani! Tämä on uusi ja jännittävä haaste minulle ja on hauska katsoa mihin tämä kaikki voi johtaa. Varmaan ainakin kiinnostaviin kohtaamisiin.
-Iida
KUVAT // Pinja Mitrovitch
9 kommenttia
Ihana kommentti Hanna! Kiitos!
Ja todellakin voisin laittaa sinkkuäiti paidan! Raskaana olin yhden päivän kaupungilla niin, että paidassa oli pinkki sydän tarra. Siinä luki ”sinkku, ainakin toistaiseksi”, hehe!
Tää haaste on tosiaan ihan mielenkiintoinen! Saa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan <3
Hanna vähän tää oli ihana kommentti. :D Mullekin tuli hyvä mieli tästä, en voi kuvitella miten iloiseksi tää sai sit Iidan! :D
Mut Iidalle: hyvä postaus ja tsemppiä haasteeseen! Ihan lähiaikoina kaksi mun läheistä on yritetty iskeä vaunuilla kulkiessa eli ei ole mikään ennenkuulumaton juttu. :) Mut tää on kyl hyvä muistutus meille kaikille että vaunut ei todellakaan automaattisesti tarkoita että sen työntäjä olisi pariutunut.
Ihanaa viikkoa sinne muru. <3
Kiitos Saranda <3
Hei loistavaa, ihana kuulla! Ja iso kiitos!