Sain naispuoleiselta seuraajaltani viestin, jossa hän kertoi kokemuksestaan deittisovelluksessa. Mies, jonka kanssa hän oli keskustellut, pyysi naisesta lisää kuvia ja mielellään juuri kokovartalokuvia. Nainen oli kertonut miehelle Instagram-tunnuksensa ja mies oli päässyt katselemaan enemmän kuvia naisesta. Pian tämän jälkeen mies oli poistanut naisen osumistaan.
Naiselle tuli epävarma olo ja ajatukset kääntyivät heti ulkonäköön. Oliko ulkonäkö pettymys?
Ymmärrän seuraajani hyvin. En ole itse enää hetkeen aktiivisesti deittaillut enkä käyttänyt deittisovelluksia. Syynä tähän on ollut oma hyvinvointi.
Minulla on kokemusta deittisovelluksista kuuden vuoden ajalta. Olen käyttänyt niitä kaksikymppisenä sporttimimminä ja liki kolmekymppisenä yksinhuoltajaäitinä mahamakkaroineen. Olen joskus hukkunut tykkäyksiin, osumiin ja viesteihin. Olen mennyt ihan pyörälle päästäni, kun en ole tiennyt kenelle edes jutella. Olen vain jatkanut sovellusten käyttöä, koska ylitarjonta sai uteliaaksi; ”Mitä, jos seuraava on vielä komeampi?” Oikein kehenkään ei tutustunut kunnolla.
Viime aikoina en juurikaan ole saanut osumia. Jos osumia on tullut, kukaan ei ole laittanut viestiä. Jos minä olen laittanut viestiä, harva on edes vastannut mitään takaisin. Toisinaan osuman tultua minut on poistettu jo aivan heti, ennen kuin ehdin viestiä laittaa. Toisinaan minut poistetaan muutaman keskustelurivun päätteeksi. Toisinaan keskustelu etenee muutaman päivän ja sitten unohtuu. Samaan aikaan kaksikymppinen pikkusiskoni esittelee deittisovelluksen viestejä, joita on enemmän kuin hän ehtii lukemaan.
Olen miettinyt mikä minussa on vikana. Mitä voisin tehdä paremmin? Miten herettäisin enemmän mielenkiintoa, enkä olisi vain yksi muiden joukossa? Pitäisikö olla aktiivisempi ja viettää sovelluksissa enemmän aikaa? Pitäisikö tykätä kaikista eteen tulevista kokeilun vuoksi? Pitäisikö aloittaa keskusteluja entistä aktiivisemmin? Pitäisikö laittaa kuumempaa kuvaa? Pitäisikö olla kiinnostavampi profiiliteksti tai ei ollenkaan tekstiä? Millaiset aloitukset on tarpeeksi kiinnostavia, ettei niitä voi ohittaa?
Välillä tai aika useinkin näiden kuuden vuoden aikana olen vaipunut epätoivoon. Olen ollut väsynyt sovelluksiin ja ne ovat vieneet viimeisetkin mielenkiinnon rippeet. Kukaan ei vastaa, miksi kirjoittaa mitään? Ensimmäisten treffien jälkeen tuskin tulee toisia, miksi vaivautua ensimmäisillekään? Miksi käyttää aikaa tutustumiseen, kun sen saa tehdä kohta uudelleen jonkun toisen kanssa? Kuka jaksaa jatkuvaa alusta aloittamista? Deittisovellusten käyttö on saanut minut epävarmaksi itsestäni. Olen ajattellut, etten koskaan löydä ketään, eikä kukaan ikinä kiinnostu minusta. Olen ajatellut, etten halua tykätä kenestäkään, koska pelkään, ettei kukaan tykkää takaisin. Ja mitä, jos tulisi osuma! En uskaltaisi juttusille, jotten tule torjutuksi, en uskaltaisi treffeille, jos olenkin pettymys. Pohdin jatkuvasti omaa ulkonäköäni kriittisesti ja sätin itseäni. Voin pahoin ja itsetuntoni laskee. Suunnittelen laihduttamista, uusien vaatteiden ostamista ja parempia kuvia. Sitten voisin tykkäillä! Sovellukset saavat minut inhoamaan omaa ulkonäköäni, jonka lisäksi ne saavat minut inhoamaan miehiä. Se saa minut ajattelemaan, että kaikki miehet käyttäytyvät huonosti, eivätkä omaa käytöstapoja. Vaikka niin ei ole, vaan sovellukset saavat sellaisen tunteen aikaan.
Oltuani poissa sovelluksista, olen huomannut voivani paremmin. Tunnen oloni paljon itsevarmemmaksi ja tyytyväisyys itseäni kohtaan on lisääntynyt. Yhä useammin ajattelen, että tulen kyllä löytämään kumppanin ja suhtaudun sinkkuuteni positiivisemmin. Olen viettänyt vähemmän aikaa puhelimella ja ollut vähemmän pettynyt miehiin. En ole hukannut yöuniani enää jutellen deittisovelluksissa niitä näitä, vaan nukkunut tai valvonut omien juttujen parissa, jotka ovat lisänneet tyytyväisyyttäni. Olen tyytyväisempi itseeni ja elämääni näin.
Deittisovelluksissa mennään ulkonäkö edellä. Tilaa ihmisyydelle ei oikein anneta. Todella helposti tulee ajateltua, että huono menestys deittisovelluksissa johtuu omasta ulkonäöstä ja sorruttua pitämään itseään epäviehättävänä. Deittisovellukset tekevät myös rahaa. Käyttäjät ovat tuotteita, joilla rahaa tehdään. Sovellukset ohjailevat käyttäjiään monin tavoin ja pyrkivät koukuttamaan, jottei sovelluksesta pääsisi eroon. Ihmiset swaippailevat menemään ja odottavat aina seuraavan olevan vielä kiinnostavampi.Uskon sovellusten myös ruokkivan ns. kertakäyttökulttuuria; aina löytyy jotain edellistä parempaa. Esimerkiksi deittisovellus Tinderin liikevaihto oli viime vuonna 1,15 miljardia dollaria ja sovelluksella oli 5,9 miljoonaa maksavaa asiakasta. Tinderinprofiilin arvo nousee mitä enemmän siitä tykkäillään ja mitä aktiivisemmin itse tykkäilee. Oman profiilin näkyvyyttä sekä suosiota voi lisätä maksullisin ominaisuuksin. Tinder myös suosii nuoria käyttäjiä, joille maksulliset ominaisuudet on edullisempia.
Olenkin alkanut ajatella, että todennäköisesti minussa, eikä monessa muussakaan sinkussa ei ole mitään vikaa, vaan deittisovelluksissa on. Ne eivät toimi kaikilla. Se ei tarkoita, että olisi epäviehättävä tai tulisi muokata itseään deittisovelluksiin sopivamaksi. Se ei tarkoita, etteikö kukaan koskaan kiinnostuisi. Se ei tarkoita, etteikö ansaitsisi rakkautta tai olisi parisuhteen arvoinen. Jotkut saavat vain odottaa aikuisten välistä romanttista rakkautta elämäänsä saapuvaksi kauemmin kuin toiset, mutta haluan uskoa, että se on sitten sen arvoista! Jos ylipäätään haluaa parisuhteen. Haastavaa se toki saattaa olla, sillä deittisovellukset ovat suosittuja (niissä tuntuu olevan kaikki sinkut), eikä koronan jatkuessa tule oikein tavattua ihmisiä ulkona. Että miten niitä ihmisiä sitten tapaa, siihen kun joku osaisi vielä vastata!
-Iida
LUE MYÖS
Miksi on niin kamalaa olla sinkku?
En enää haaveile entisistä haaveistani
Mitä sinkkuna kaipaa parisuhteesta?
25 kommenttia