Miksi on niin kamalaa olla sinkku? Itse olin päättänyt jo, että jos ketään juuri sopivaa ei löydy niin en edes ala etsimään. Että yksinkin on hyvä olla. Saa käydä harrastuksissa ja ettei tarvii miellyttää ketään vaan tehdä jutut omalla tavalla. Sattumalta tapasin puolisoni. Ja jos meille joskus tulisi ero niin yksinkin olisi hyvä olla.”
Minä olen ollut sinkkuna 4 vuotta, josta olen ollut 9 kuukautta raskaana ja lähes 2 vuotta äiti. Ja tosiaankin, olen ollut koko tuon ajan yksin, sinkku. Elämäni ei ole ollut kamalaa, tai no aika ajoin kyllä, kun olen kuljettanut itkevää vauvaa ympäri asuntoa ja herännyt päivään sulkematta silmiäni kertaakaan. Silloin on tuntunut kamalalta. Mutta elämäni ei itsessään ole ollut kamalaa. Vaikka en pääsekkään harrastuksiin, mutta saanpa ainakin tehdä kaiken tavallani. Vaikken uskokkaan hyvän parisuhteen estävän harrastuksiin pääsyä tai vaativan toisen miellyttämistä. Minun elämäni on oikeasti parempaa kuin ennen lasta. Toki sinkkuus ja deittailu oli silloin jännittävää, mutta kyllä lapsi on antanut minulle sen syvemmän merkityksen. Minulle äitiys on kliseisesti antanut tarkoituksen elämälleni. Minusta on ihana tuntea itseni tärkeäksi, saada ja antaa rakkautta. Minulla on hyvä yksin lapsen kanssa. Ollaan ihana tiimi ja olen siitä päivittäin kiitollinen.
Vaikka minun on hyvä olla, toivon parisuhdetta. Eniten minua aina hämmentää se, että sinkku ei saisi toivoa parisuhdetta eikä aktiivisesti etsiä sitä. Sitä pidetään parisuhdetta karkoittavana tekijänä ja epätoivon merkkinä. Onko mitään muuta asiaa, jossa tavoitteen sanominen ääneen ja sen eteen työskentely aiheuttaisi vastaavan reaktion? Onko tiettyä opiskelupaikkaa tai työpaikkaa tavoitteleva epätoivoinen? Toki ihmissuhteet ei ole vain itsestä kiinni, eikä tavoitteen toteutuminen ole täysin omissa käsissä, mutta miksi ihmeessä sen eteen ei saisi tehdä mitään? Miksi tyytyä kohtaloonsa, jos haluaisi asioiden olevan toisin?
Minä olen onnellinen näin ja siksi koen, että parisuhde olisi onnea onnen päälle. Eli se lisäisi hyvää elämässäni, veisi jo olemassa olevan hyvän korkeammalle tasolle. Tiedostan, ettei parisuhde ole ruusuilla tanssimista ja pelkkää ilotulitusta, mutta kokonaisuutta tarkastellessa näen siinä paljon hyvää, johon haluan siitä syystä pyrkiä. Ihmiset on erilaisia, osa viihtyy yksin, eikä halua parisuhdetta, mutta minä haluan. Koen, että elämä on jaettuna parempaa. Ihmiset pyrkivät pariutumaan, se on jotain todella biologista. Eikä se poissulje sitä, etteikö yksin voisi elää hyvän elämän. On todella luonnollista kaivata läheisyyttä, kosketusta ja rakkautta. Onhan ne ihmisen perustarpeita. Koen, että olen myös saanut nauttia yksinolosta ja sinkkuuden hyvistä puolista. Olen saanut ajatella itseäni, tehdä kaiken omalla tavallani ja elänyt vain itselleni.
Sinkkuus itsessään ei ole kamalaa. Siinä ei ole mitään kamalaa tai hävettävää. Se saa myös olla todella ihanaa ja valittu status. Parisuhde ei ole ainoa olemisen muoto, johon pyrkiä. Mutta sinkkuus saa herättää myös kipeitä tunteita. Sinkkuus ole aina pelkkää yksinolosta nauttimista, voimauttavaa ja vapaudesta villiintymistä. Se voi olla vaikeita tunteita, ahdistusta, häpeää, pelkoa, haaveita ja surua niiden menetyksestä, sillä joidenkin haaveiden kohdalla aika tulee vastaan. On helppo sanoa, että älä etsi ketään, vaan nauti yksinolosta, kun ei tiedä toisen tilannetta. On aivan eri asia olla sinkkuna vuodenpäivät kuin vuosia.
Välillä suren sitä etten saa jakaa elämääni, kertoa kuulumisia, toivottaa hyvää huomenta tai laittaa yhdessä ruokaa. En ehkä koskaan saa jakaa vanhemmuutta, jakaa rakkautta yhteiseen lapseen ja iloita kehityksestä toisen kanssa rinnakkain. Joskus vain haluaisin lapsen mentyä nukkumaan istua jonkun viereen sohvalle, mutta siellä minä istun yksin ja menen nukkumaan yksin. Ikävöin kosketusta, suudelmaa ja seksiä. Miten ihanaa se olisi säännöllisesti, toinen hyvin tuntien! Miten ihanaa olisi tuntea, ettei ole yksin kantamassa vastuuta kaikesta. Miten ihanaa, jos olisi joku tukemassa, kun sattuu ja jakamassa onnea.
Välillä minulla on sellainen olo, että tekisi mieli sanoa tämänkaltaisten viestien kirjoittajille, että tervetuloa paikalleni ja sano tuo sen jälkeen uudelleen. Että nauti yksinolosta ja lakkaa etsimästä! Tietäisittepä vain miten paljon totaaliyksinhuoltaja voi etsiä! Homma on tyrehtynyt ajat sitten, muttei ketään edelleenkään kuulu tai näy. Voin ainostaan nauttia yksinolosta, mutta selkeästi en tee sitäkään tarpeeksi, kun olen edelleen sinkku. Sinkkuus ei ole kamalaa, muttei sitä ole helpoksikaan tehty.
-Iida
LUE MYÖS
Mitä sinkkuna kaipaa eniten parisuhteesta?
KUVAT // Sipriina Saari
38 kommenttia