Ei siihen mennyt kuin seitsemän kuukautta, kun ikävöin raskausmahaa. Koko ajan tulee vastaan omat vuoden takaiset kuvat, joissa minulla on ihana maha. Koko ajan nään raskaana olevia ihania naisia ja lähipiiriin ja seuraamilleni henkilöille on tulossa vauvoja. Tulee sellainen olo, että minäkin haluan sen ihanan mahan takasin.
Katson omia raskauskuviani isolla haikeudella. Huh sentään, kun näytin hyvältä, niin upealta, hehkuvalta ja onnelliselta. Siis mega monta kertaa paremmalta kuin nyt. Voi, kun voisin olla raskaana! Silloin sai rauhassa piiloutua mahan taakse ja tiesi aina näyttävänsä hyvältä. Nyt on pikkusen toiset ajat.
Todellisuudessa aika todellakin kuultaa muistot hyvin nopeasti. Sillä inhosin olla raskaana! Ensiksikin mahan koko oli kaikkien asia ja usein sai kuulla sen isosta koosta, ja siitä kuinka sieltä tulisi iso poika, ehkä kaksoset. Useat ihastelivat mahaa ja sanoivat kesäkuussa, että joko kohta ja sanoin, että ei, kun vasta syyskuussa.
Minua oksetti ja oli paha olla, ajattelin, että en halua olla enää koskaan ikinä uudelleen raskaana.Kun lopulta alkoi ruoka maistua, tuntui, että mitään ei taas saanut syödä, mutta silti piti syödä ja monipuolisesti. Ärsytti, kun koko ajan piti käydä pissalla ja välillä lorahti housuun, ärsytti ummetus, jonka raskaus aiheutti, ärsytti kamala närästys ja ärsytti kuiva emätin. Hengästyin olemattomasta ja sykkeet hyppi, sydän hakkasi ja piti pitää taukoja kävellessäkin. Olin todella turvonnut ja Suomen kesään 2018 mahtui ennätysmäärä hellepäiviä.
En mahtunut mihinkään vaatteeseen.Pidin itseäni tosi pulleena ja painavana. Ja kesän kuumuudessa turvonneena ei mennyt kengät jalkaan, reidet hinkkasi toisiaan, kainalot valuivat hikeä ja naama! Siis en todella voinut tuntea sitä hehkua, mistä puhutaan. Ja neuvolaa ja lääkäriä oli koko ajan. Sinne, kun lyllersi, niin ei tarvinnut muuta miettiä. Ihan loppumetreillä alkoi sitten se ”joko” -kysely, johon siis paloi aivan totaallisesti pinna ja olin todella kireä hermoraunio.
Se ei todellakaan ollut niin ihanaa, kuin mitä siitä nyt ajattelen. Silloin nauroin Anna-Leena Härkösen sitaatille: ”Jos raskaus on naisen elämän parasta aikaa, niin herää kysymys. Minkälaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?” Eipä kukaan voinut osuvammin sanoa. Ihmiset sanoivat, että nauti nyt tuosta raskaudesta vielä, kun voit. Ja kyllä ärsytti. En nauttinut sitten yhtään. Olisin halunnut sen menevän nopeasti ja saavani pian vauvan omakseni. Nyt tekisi itse mieli sanoa se aivan jokaiselle raskaana olevalle naiselle. Nauti vielä, kun voit.
Se on elämän parasta aikaa ja silloin on kaunis ja hehkuva. Ja silloin todellakin kannattaa nauttia, sillä vauvan kanssa nautinnot voi olla jotain muuta. Revenneestä ja roikkuvasta mahastakaan ei nauti, kuten pyöreästä. Sitä jopa saattaa toivoa, että olisipa vauva vielä mahassa ja saisipa palata siihen aikaan edes hetkeksi. Ja se ihana maha antoi kaiken anteeksi.
Jos joskus saan mahdollisuuden olla raskaana toistamiseen, lupaan nauttia siitä ja ajatella joka päivä olevani upeinta ikinä. Sillä sitä se todella oli! Ja on ihana katsoa niitä kuvia ja todeta se. Se oli upeaa.
-Iida
LUE MYÖS NÄMÄ
kaikki mitä en tiennyt raskaudesta
8 kommenttia