Tätä ei kannata lukea, jos ei halua kuulla karmeita faktoja synnytykseen liittyen ja sen jäkeiseen elämään. Teksti on nimittäin hyvin alapää painotteinen ja kertoo kaikesta mitä minä en tiennyt ennen synnytystä, vaikka olin mielestäni hyvin valmistautunut. On kuitenkin paljon asioita, joista ei vain kehdata puhua!
Minä repeydyin synnytyksessäni. Kysein heti kätilöltä hädissäni, että tuliko repeämä. Minulle tuli 2. asteen repeytymä, se oli kätilön mukaan pieni ja vaati neljä tikkiä, jotka ommeltiin heti lapsen ja istukan poistumisen jälkeen. Hieman se kirpaisi, mutta melko pieni kipu synnytyksen jälkeen. Tikit kuitenkin tuntuivat ja hieman tuli mietittyä, että kävelenköhän koskaan. Kävipä mielessä sekin, että miltäköhän tämän jälkeen näyttää.
Pissaaminen erityisesti kirveli aivan hirveästi repeämisen takia. Ja sitä jatkui muutaman viikon. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin tuskaisin. Ärsyttävintä oli hygienia ja siitä huolehtiminen. Tikkien takia jokainen vessakäynti vaati alapesun ja uuden siteen vaihtamisen. Koska jälkivuotoni oli niukkaa, tuntui siteiden jatkuva vaihtaminen hirveältä tuhlaukselta erityisesti sairaalassa, jossa siteet olivat valtavia.
Ulostaminenkin oli oma juttunsa. Minä en ulostanut synnytyksessä, mutta vauva teki molempien puolesta. Minä, vauva ja kätilö olimme täynnä vauvan kakkaa. Se tosin vain nauratti! Synnytyksen jälkeen suolen toiminnan palautuminen on aika projekti. Minua siis pelotti aivan hirveästi ulostaa, sillä ajattelin tikkien repeävän siinä samalla, niin kipeää se teki.
Jälkivuoto yllätti kyllä! Minun kohdallani se oli todella niukkaa ja vähäistä, loppui viikossa. Pystyin käyttämään ihan normaaleja siteitä tuon ajan. Näin ei tosiaan kaikilla ole, toiset vuotavat runsaammin, toiset pitkään ja niin edelleen. Jälkivuodossa eniten yllätti sen haju. Se haisi aivan karmealta! Mietin, että loppuuko löyhkä koskaan, miksei kukaan kertonut ja varoittanut?
Kun sitä kuvittelee synnytyksen olevan ohi ja kipujen loppuvan siihen, niin ei. Jälkisupistukset yllättivät aivan täysin. Kun luulee kaiken olevan ohi, palaa supistukset takaisin. Toki ne ovat ns. hyväksi, sillä kohtu supistuu ja palautuu takaisin kokoonsa.
Valepotkuja en myöskään osannut odottaa. Tuntui ihan hassulta, että vauva oli tullut ulos, mutta mahassa tuntui silti joku liikkuvan!
Synnytyksen jälkeen oli kokonaisvaltaisen karmea olo. Oli vaikea edes kääntää ylävartaloaan. Kaikki sisäelimet olivat tietysti yhdeksän kuukautta olleet rytyssä ja nousseet ylöspäin vauvan tieltä ja sitten ne alkoivat taas hakea vanhoja paikkojaan. Sen takia keskivartalossa tuntui kummalta. Minut yllätti myös selkäkipu. Minulle laitettiin spinaalipuudutus, katetri jätettiin selkään, jotta puudutusta voisi lisätä. Ja huh, selkä oli synnytyksen jälkeen pitkään katetrin kohdalta todella kipeä.
Olin kuullut monien sanovan, että synnytys aiheuttaa maailman kovinta kipua. Olin todella kiinnostunut kokemaan, millaista se kovin kipu sitten on. Ja hemmetti, että se oli kamalaa. Olisi vain tehnyt mieli lähteä kotiin sairaalasta ja antaa koko synnytyksen olla, luovuttaa ja lopettaa. Se todella oli kovinta kipua mitä olen koskaan kokenut. Olinpa kuullut sanottavan, että kipu on palkinnon arvoinen. Ja yllätyin siitä, että jokainen näin sanonut oli aivan oikeassa. Aluksi en osannut ajatella niin ja yllätyinkin siitä, miten synnytys järkytti mieleni. Synnytykseni oli fyysisesti todella raskas, mutta myös henkisesti. Minulle tuli synnytyksen jälkeen pelko synnytystä kohtaan. Minulle oli ihan super tärkeää saada käsitellä ja puhua synnytyksestäni. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta moni asia yllätti. Suurin yllätys oli se, ettei synnytys koskaan mene kuten suunnittelee tai mielessään kuvittelee.
-Iida
LUE MYÖS
30 kommenttia
Ja siis *haki päälleen... eli pyöritti päätään aina supistuksen alkaessa. Teki tosi gutaa.
Eli selvästi oitää paikkansa se, ettei se seuraava synnytys ole samanlainen tai ehkä yhtä kipeä! Mä kuuluin juuri niihin, jotka istui puolella pakaraa hahah :)
Valepotkut, mitäää! Enkä ole edes ajatellut tota että miltä tuntuu kun sisäelimet hakee omia paikkojaan. :D Jaiks, kuulostaa jotenkin tosi kummalliselta / kammottavalta. :D
Kohta se on edessä sullakin hehe ;)
Samaa mieltä, ei juuri puhuta! Ja sama tunne kuin sulla, ihmeellistä miten sitä palautuu! Mulla oli parin viikon jälkeen ihan normaali olo ja tuntui kyllä ihmeelliseltä kaiken jälkeen! Ja sama mullakin muuten tuli yllärinä lapsivesien suhteen! Niitä vaan valu ja valu ja kätilö sanoi, että sitä vielä muodostuu lisää koko ajan!
Kiitos Hanna <3
Joo toi kuvasti kuvin olo tilaa, jyrän alle jäänyt! Huh :)
sairaalassa kukaan ei tuota hoksattu sanoa, mutta muutaman pissan jälkeen onneksi tuli itse oivallettua haha:)
Valepotkuja vissiin voi olla vielä pitkää! Haha:)
mulla loppui jälkivuoto nopeasti, kuukautisia vaan odotellessa, apua!
Ihanaa, että jollain muullakin tullut se tunne, ettei kyllä enäö koskaan. Mulla tuli se niin voimakkaasti, että vähän säikähdin itsekin sitä. Mutta tosiaan jokainen synnytys on varmasti niin erilainen eikä seuraava ehkä ole näin kivulias.
Muistan ihan vilpittömästi ja syvästi ihmetelleeni, että miten kenelläkään voi olla enemmän kuin yksi lapsi :D luulen, että omissa synnytyksissä eka oli pahin juuri siksi, että se oli eka. Vaikka kolmas oli kivuiltaan ja jälkisupistuksiltaan moninkerroin rankempi, ei siitä jäänyt samanlaista oloa. Kuitenkin suunnilleen tiesi, mitä on odotettavissa. Ja se toki oli ihan hirvittävän nopea, hädin tuskin ehdittiin sairaalaan ja saliin.
Kiitos tosi kiva kuulla!
Kiitos paljon!
Synnytyksen jälkeen saa ns perus särkylääkettä, mutta en kyllä huomannut sen vaikutusta ulostukseen mitenkään.
Ja oot oikeessa, muakin ärsytti tää palkinto asia raskaana ollessa. Ja oli kamala ristiriita, kun ihmiset sanoi, että no palkinto on sen arvoinen ja samaa aikaa ajattelin, etten edes halunnut raskautua siitä sitten sitä palkintoa. Ja synnytyksen jälkeen ei tosiaan ollut heti sellainen oli, mutta nyt onneksi jo! <3
Iso kiitos! Ihanasti sanottu, samaa mieltä, että yksi rakastava vanhempi riittää. Oikeastaan vastaan kaikkeen kysymääsi huomenna julkaistavassa postauksessa! Joten kannattaa kurkata blogiin silloin!