KUVA: Rintani keväällä 2016 ennen ensimmäistä leikkaustani
Huomasin jo yläasteikäisenä rinnoissani jotain poikkeavaa. Nännini olivat erilaiset, kun muilla tytöillä ja rintani olivat melko olemattomattat. Odottelin malttamattomana rintojeni kasvua. Sydämenpuoleinen, eli vasen (kuvissa oikea) rinta alkoi saada kokoa ja muotoa, mutta oikea myötäili hyvin paljon kehoani. En oikein tiennyt mikä oli vikana ja aiheesta oli todella vaikeaa puhua kenellekään. Kukaan ei oikein tajunnut. ”Kyllä ne vielä kasvaa” oli hyvin kuultu lause. Rinnoista tuli minulle todella herkkä ja häpeällinen aihe. Ajattelin lukion jälkeen hakea yliopistoon, ottaa opintolainaa ja hankkia rintaimplantit. Silloin poikaystävä kavereineen naureskeli pienille rinnoilleni ja koitin peittää senkin vähän mitä oli, jotta välttäisin katseet ja kommentoinnit.
Tutkin rintaimplantteja netistä ja lehdistä. Keväällä 2015 silmiini osui sana ’tubulaariset rinnat’ ja aloin googlailla asiaa lisää. Löysin todella vähän tietoa, mutta riittävästi löytääkseni rinnoilleni diagnoosin. Olin suunnattoman helpottunut. Varasin ajan yksityiselle gynekologille. Gynekologi ei ollut ajatukseni kanssa samaa mieltä, mutta laittoi pyynnöstäni lähetteen julkiselle puolelle kirurgin arvioon.
Pääsin Töölön sairaalan kirurgian poliklinikalle syksyllä 2015. Tapasin kirurgin ja hän antoi diagnoosin: Synnynnäinen rintarauhasen epämuodostuma (kongenitaalinen tuberöösi rinta-anomalia). Minut laitettiin leikkausjonoon ja ensimmäinen leikkaukseni oli keväällä 2016. Rintojeni epäsymmetriaa alettiin korjata rasvansiirroilla. Siirretystä rasvasta aina osa kiinnittyy uuteen paikkaan ja osa menee kuolioon, eikä kiinnity. Tämän takia rasvansiirtoja tarvitaan usein 2-3, jotta lopputulos on halutunlainen.
KUVA: Rinnat noin viikon jälkeen ensimmäisestä rasvansiirrosta
KUVA: Rinnat 3-4 kk toisen rasvansiirron ja nännipihojen pienennysleikkauksen jälkeen
Toinen leikkaukseni oli loppuvuodesta 2016 ja kolmas lähes vuoden päästä toisesta leikkauksesta, eli syksyllä 2017. Viimeinen kirurgin tapaaminen oli tammikuussa 2018, jolloin olimme molemmat tyytyväisiä, eikä jatkotoimille ollut tarvetta.
Erittäin pitkä prosessi siis tuli tammikuussa päätökseen. Suurin muutos tapahtui omassa ajattelussani ja tavassani nähdä oma kehoni. Rintani toki muuttuivat, mutta huomasin suureksi osaksi diagnoosin tunnustamisen olevan minulle se suurempi juttu. Se, etten minä ollutkaan hullu, vaan kyse oli jostain asiasta, joka ei ollut minun vallassani. Sitä kautta minun oli helpompi hyväkyä rintani ja oma kehoni. Rintani ei todellakaan ole sellaiset, kun haluaisin niiden olevan, mutten koe tarvetta tehdä mitään muutoksia.
Nykyään saan viikottain viestejä rintoihin liittyen. Suurin osa yhteydenotoista nimittäin tulee 15-18-vuotialta ja haluaisin sanoa heille samoin, kun minulle on sanottu. Minua ahdisti rintani kyllä ihan hirveästi tuolloin ja enemmän ahdisti, kun läheiset vähättelivät kokemaani ahdistusta. Minulle ahdistus oli todellista, en voinut mennä uimaan tai ostaa rintaliivejä ilman toppauksia ja talouspaperin asettelua. Ja silti äitini jaksoi sanoa minulle, että odota vielä. Ja minä haluisin sanoa minua lähestyville nuorille samoin, odota vielä. No tietysti leikkaukseen ei edes pääse ennen täysi-ikäisyyttä. Jotkut kipuilut on vain kipuiltava ja siinä ikä on ihana apu. Osin varmasti tubulaariset rinnat tuntuvat todella epänormaaleilta, koska somessa on esillä vain yhdenlaisia rintoja. Rinnoissa on aina muutenkin eroja ja epäsymmetriaa.
Kannustan tietysti hakemaan asiaan apua, niinhän itsekin tein. Minä vain odotin rintojen korjaamisen muuttavan koko elämäni ja niin ei käynyt, se oli hirveä pettymys. Minun piti pitkän matkan aikana tajuta, että rintojen korjaaminen ei muuta itseinhoa, se ei kasvata itsetuntoa tai tee suosittua tai haluttavaa. Mutta tuo usean vuoden prosessi oli siinä todella merkittävä. Olen kasvanut valtavasti ja parasta on nykyään viihtyä omassa kehossa. Moni yhteydenottaja ei koskaan halua leikkaukseen, vaan hyväksyvät rintansa sellaisina kuin ne on. Sekin on upeaa, mutta kaikki ei toki siihen pysty, eikä tarvitse. He ovat usein jo ikäisiäni tai vanhempia naisia. Sitten on valtavasti naisia, jotka alkavat pohtia asiaa imetettyään ja ottavat sitten yhteyttä. Minuakin kyllä jännittää imetys omalla kohdallani ja sen vaikutus rintoihin.
Kuka voi päästä leikkaukseen julkiselle puolelle?
Kirurgi tekee yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa arvion jokaisesta asiakkaasta. Kirurgin arvio on aina välttämätön. Arvioon pääsee monia reittejä. Itse sain lähetteen yksityisen gynen kautta.
Rintojen täytyy myös luonnollisesti omata kriteerit, joiden perusteella ne nähdään julkisen puolen velvoitteeksi korjata. Pienirintaisuus ei ole kehityshäiriö. Silloin rinnat ovat kuitenkin kehittyneet, mutta tubulaarissa rinnoissa kehitykseen on tullut häiriö. Rintojen kehittymättömyys on sitten toinen asia, eikä liity tubulaarisuuteen. Tubulaarisuutta voi olla pienissä ja suurissa rinnoissa. Tubulaarisille rinnoille on tyypillistä epäsymmetria, suippomainen muoto, osoittavat hieman sivuille, ovat roikkuvat, nännipihat ovat suuret ja nännit voivat olla litteät tai sisäänpäin kääntyneet.
Julkisella puolella korjataan rinnat, mutta rinnoista ei tehdä suuria. Mitään ylimääräistä siellä ei siis saa, vaan he korjaavat ns. synnynnäisen vian sellaiseksi, että sen ei katsota samalla tapaa häiritsevän tai rajoittavan normaalia elämää.
Julkisella puolella leikkaus ei maksa muuta, kun toimenpidemaksun ja poliklinikkakäyntimaksun. Olisinkohan yhteensä maksanut tästä kaikesta 300-400 euroa, ihan tarkalleen en enää muista. Käyntejä kuitenkin oli aika monta ja leikkaukset päälle.
KUVA: Rinnat tällä hetkellä. Raskaus ei ole vaikuttanut kokoon mitenkään, vaikka sitä alkuun odotonkin innoissani. Nännipihat ovat laajentuneet valtavasti raskauden myötä, melkein entiselleen.
KUVA: Vasen rintani on aina ollut todella suippumainen ja siitä aluksi puuttui kokonaan pyöreys nännin alta. Leikkauksilla saatiin sitä hyvin muokattua, mutta rintani pyrkii aina entiseen muotoonsa, kuten tässä kuvassa hyvin näkyy. Tämä on hyvin ominaista tubulaarisille rinnoille.
LUE MYÖS
Helsingin sanomat //Iida Åfeldtin eripariset rinnat korjattiin
Ylioppilaslehti // Kirurgi, tee minusta normaali
BLOGIPOSTAUKSET
Näin asiat etenee leikkausjonossa
Sinulla on oudoimmat nännit, jotka olen nähnyt
Toivottavasti postauksesta oli sinulle iloa!
-Iida
21 kommenttia
Kiitos että tuot tätä aihetta näkyville! Voin kun olisin itsekin 6 vuotta sitten saanut lukea jonkun kokemuksia kun julkisella puolella minulle tehtiin rintaoperaatioita eriparisuuden vuoksi. Blogisi rohkaisee varmasti nuoria naisia, jotka painivat saman ongelman kanssa. Itseä on lähinnä ottanut päähän se, miten "turhamaisena" rintaleikkauksiani pidetään vaikka ne ovat olleet itsetunnolleni ja ryhdilleni todella tärkeitä. Viimeksi synnytyksen jälkeen kun osittaisimetystä koitettiin saada käyntiin, kätilö kyseenalaisti aiheen: "eikö kukaan kehottanut odottamaan että hankit ensin lapset ja sitten vasta leikkautat rintojasi?" Meidän onneksemme osittaisimetys onnistuikin eikä operaatiot juuri vaikuttaneet maidon tuloon!
Tsemppiä sinulle odotukseen ja vauva-arkeen!
Kiitos ihanasta palautteesta!
Ja tiedän tunteen, välillä hävettää ja ihmiset kyseenalaistavat, vaikka tämä on jokaiselle todella henkilökohtaisesti tärkeä asia ja sitä kautta vaikuttaa laajasti terveyteen. Ja ihana kuulla, että teill imetys sujui, samaa toivotaan!