Olin alkanut ajatella, että pitkät hiukseni saisivat väistyä vauvan tieltä. Lyhyt tukka on aina pirteä ja freessi. Ei haittaa, vaikka unet olisi lyhyitä, kun aina näyttäisi hyvin nukkuneelta. Lisäksi lyhyttä tukkaa on helppo hoitaa ja laittaa, sillä suihkussa käynti on varmasti tulevaisuudessa harvinaisuus. Kuivashamppoo pelastaa todella hyvin lyhyen tukan. Lisäksi vauva ei tarraa tukkaan kiinni imettäessä. Usein imettäessä myös hiukset lähtee päästä ja lyhyessä tukassa se hiustenlähtökään ei näytä niin pahalta. Ja mielummin lyhyitä hiustuppoja keräilee lattioilta kuin pitkiä.
Helle nopeutti toimintaani, sillä pitkät hiukset olivat tässä jo muutaman viikon hiostaneet niskaa ja yöllä tulleet naamalle häiritsemään kaiken muun tuskan ohella. Vaikka olin päättänyt luopua pitkistä hiuksista, oli lyhyet hiukset kuitenkin järkytys. Kun maa olisi vedetty jalkojen alta. Vuosien kasvatus oli lattialla epämääräisinä suikaleina. Vaikka tuo epämääräinen suikale oli todella huonoa hiusta, erittäin kuivaa söhjöä ja haaroittunutta, niin tuli niin lohduton olo. Enää en hulmuttelisi pitkää tukkaa. Miten ihmeessä tukka merkitsee yhtäkkiä niin paljon? Vaikka järjellä ajateltuna ne on vain hiuksia ja ne kasvaa takaisin. Mutta hyvin hitaasti…
Minun äitini on parturi-kampaaja. Äiti on aina leikannut hiukseni. Koko elämäni se on tapahtunut keittiöjakkaralla istuen eteisessä. Matto sivuun ja jakkara paikalleen ja siinä. Joka kerta suutumme molemmat. Joka kerta tukkani on minusta ihan kamala leikkauksen jälkeen ja joka kerta äiti sanoo, ettei enää koskaan leikkaa minun hiuksiani. Ja niin tapahtui nytkin. Enkä tiedä kumpi on tyhmempi, minä, joka aina pyydän äitiä leikkaamaan vai äiti, joka aina leikkaa, vaikka on päättänyt ettei enää koskaan leikkaa. Tällä kertaa tukka oli paljon lyhyempi, kuin olin ajatellut ja kiukkuhan siitä tuli äitiä kohtaan. Minä pyysin pitkää polkkatukkaa ja äiti mielestään leikkasi sellaisen. Ajatukset ei vain menneet yksiin.
Minulla on aina ollut lapsuudessa polkkatukka. Kahdesti olen kasvattanut todella pitkän tukan ja päätynyt sitten jossain kohtaa polkkatukkaan. Kaikkea on siis kokeiltu lyhyen ja pitkän väliltä, otsatukalla ja ilman. Väri tosin on aina pysynyt. Ellei vaaleita raitoja teini-iässä lasketa, jolloin olin vakaasti sitä mieltä, että miehet tykkää vain vaaleatukkaisita naisista. Aina siihen uuteen tukkaan tottuu ja tiedän niin tapahtuvan nytkin.
Uusi tukka, uusi alku.
-Iida
7 kommenttia
Oon muutaman kerran lähtenyt kampaajalta pohtien et millanen tukka nyt tulikaan. Syynä ollut iso muutos! Eli parin päivän jälkeen olen jo todennut hiusten olevan tosi hyvät! Mutta sitä vaan on ensin vähän shokissa. :D
Mun ois huomenna tarkoitus soittaa mun kampaajalleni, että koska hänellä ois vapaata aikaa. :P
https://naissanelioissa.wordpress.com
Niin totta! Muutos se saa shokkiin, kattoo peilistä eikä heti tunnista itseään, mutta parin päivän päästä siihen uuteen näköön jo tottuu. Ja luulen, että oma äiti on helppo kohde aina narista, kun hän sen verran läheinen.
Ihana tukka!
Pakko kuitenkin vähän nillittää, ettei kukaan nyt ajattele "hyi en imetä, jos tukka lähtee". Hiustenlähtö ei liity imetykseen, vaan (raskaus)hormoneihin. Hiuksia lähtee normaalisti x määrä päivittäin, raskausajan hormonit jostain syystä kuitenkin estävät tämän, eli tukkaa ei lähde. Tästä seuraa myös se, että monet kokevat tukkansa olevan raskauden aikana paksumpi. Ja se onkin, koska se ei harvene kuten normaalisti. Synnytyksen jälkeen hius alkaa taas putoilla normaalisti, mukaan lukien ne, joiden olisi pitänyt pudota edellisten 9kk aikana, mutta eivät pudonneetkaan. Se miten kauan tätä järkyttävää karvanlähtöä kestää lienee yksilöllistä, mutta itselläni kaikista kolmesta kesti about puoli vuotta, sitten alkoi normalisoitua eikä esim. tyyny ollut yön jäljiltä aivan kasvan peitossa. Raju muutos voi tuntua siltä, että kohta ei ole tukkaa enää ollenkaan, mutta oikeasti se tukka on ihan yhtä paksu kuin ennen raskauttakin. Olen nyt tätä kolmosta imettänyt kohta kaksi vuotta ja tukka on päässä ;)
Kiitos tukka infosta! Niinhän se on, imetys ei suoraan vaikuta, vaan hormonit. Ja kaikilla tuskin käy samoin, mutta yleistä ilmeisesti :)
Aivan superihana tukka ja on juurikin sitä, mitä halusitkin; pitkä polkka eli keskipitkät hiukset sulla on yhä! :) Ja voi miten kauniisti tämä malli korostaa sun kasvoja ja hehkua (eikä se hehku raskauden jälkeenkään katoa vaan sitä hehkuu onnellisempana, kun pienokainen on sylissä)! <3
Täytyy itseasiassa paljastaa, että oon aina miettinyt, että just tälläinen tai jopa lyhyempikin hiusmalli pukisi sua vallan mainiosti ja nimenomaan korostaisi huomattavasti enemmän sekä tukkaa että kasvoja kuin mitä pitkät hiukset :)
Ja word! Meinasin kommentoida samaa kuin ylläoleva sekä todeta ettei se kaikilla näy niin selvästi vaikka tukkaa luonnollisesti lähteekin enemmän kerralla. Mulla itselläni esimerkiksi ei huomannut nimeksikään koska oma tukka on niin käsittämättömän paksu (myös silloin, kun mun hiukset yli lyhyet eli korvien yläpuolelle), että vaikka sitä joka kerta joudutaankin ohentamaan parturissa niin tuntuu, että se on silti niin paksu ja vaan paksunee sen jälkeen :'D
En tosin tiedä, että onko niin vain paksuhiuksisten kohdalla mutta veikkaan, että se on ennen kaikkea yksilöstä kiinni, että miten selvästi näkyy hiuksisssa :)
Mira | http://fashionpoetry.eu/
Kiitos Mita, ihana kuulla! Mustakin polkka sopii mulle hyvin ja oonkin lähes koko elämä polkassa viihtynyt. Tämän blogin kun aloitin, niin polkka oli tätäkin lyhyempi. Menee vaan aikaa totutella!
Ja varmasti olet oikeassa mitä tulee hiustenlähtöön, on yksilöllistä varmasti.
Mä en itseasiassa tiennytkään tuota! Oon jotenkin vaan ajatellut, että blogia kirjoittaessa oot ollut kokoajan pitkähiuksinen :) Niinhän se on, että tottuminen ottaa aikaa ja aluksi tuleekin se kunnon tukkashokki :D
Juu, uskoisin sen olevan.