Minun pitää ensin olla tyytyväinen itseeni ja omaan elämääni, ennen kun voin vastaanottaa rakkautta toiselta.
Monesti ajatellaan, että oma elämä tulisi olla kaikinpuolin tasapainossa ennen kuin on mahdollista seurustella. Sanonta rakasta ensin itseäsi ja vasta sitten voit rakastaa toista, on aikamoinen vaatimus sinkuille. Käytännössä toisen ihmisen rakkaus ansaitaan, kun oma elämä on ensin saatu tasapainoon. Perjaatteessa sitä ennen on turha deittaillakaan, koska ne yritykset menevät kuitenkin mönkään.
Ihminen on kuitenkin koko ajan kasvava ja kehittyvä, rakkaus itseen muutuu ja vaihtelee. Suhteessakin opitaan rakastamisesta ja toinen voi opettaa asioita, joista ei ennen edes tiennyt. Tuskin kukaan noin vain oppii itseään täysin rakastamaan, vaan kyseessä on elämän opettava matka rakkauteen. Harvalle edes on selvää, mitä rakkaus on ja millä kaikilla tavoin se voi ilmetä.
Varmasti tasapainonen ihminen on paremmassa asemassa siinä suhteessa, että oma hyvinvointi näkyy hyvänä olona ulospäin. Mutta en usko, että kukaan on ihmisenä koskaan valmis ja jokaisen tasapaino horjuu joskus. Tasapainoinen elämä vaatimuksena seurustelulle luo hurjat paineet sinkuille. Harvan elämä on kaikin puolin loistavassa kunnossa aina ja koko ajan.
Jos seurustelun vaatimuksena olisi ensin rakastaa itseään ja olla onnellinen yksin, luulen, että vielä suurempi osa meistä olisi sinkkuja.
Minun pitää ensin opetella olemaan yksin, jotta voin olla jonkun kanssa.
Sekin on väärin, että ensin pitäisi opetella olemaan yksin, ennen kuin voisi olla toisen kanssa. Me olemme kaikki erilaisia ja toiset viihtyvät toisia paremmin itsekseen. Toiset ei koskaan. Joskus käy sitten niin, että viihdytkin liian hyvin yksin, etkä enää halua vierellesi ketään ja ahdistut pelkästä ajatuksesta.
Minusta tuntuu usein viikonloppuna pahalta olla yksin, mennä nukkumaan yksin ja vain olla yksin. Tietysti osaan olla yksin, mutta rajansa kaikella. Yritä siinä sitten miljoonannetta viikonloppua peräkkäin sulkea silmiä, hengittää syvään ja uskotella itselleen, että tämä yksinolo on hyväksi minulle, vasta kun tämä ei tunnu enää pahalta, ansaitsen kumppanin.
Jokainen ihminen jo sellaisenaan ansaitsee tulla kunnioitetuksi, rakastetuksi ja saada hellyyttä. Ilman, että tarvitsee olla rakkausguru ja hypettää yksinolemisesta. Kenenkään ei tarvitse olla vähän tuota ja vielä vähän enemmän tätä ansaitakseen kumppanin. Kenenkään ei tule tehdä mitään ansaitakseen toista ihmistä rinnalleen, vaan jokainen jo sellaisenaan ansaitsee. Tietenkään kenenkään kanssa ei tule olla vääristä syistä. Seurustelu vain sen vuoksi, että on edes joku, tuskin lisää tyytyväisyyttä pidemmän päälle ja vie rakkaudessa eteenpäin.
Uskon, että tyytyväisyyttä omaan elämäänsä voi lisätä monin tavoin. Kumppani on varmasti yksi tapa. Mutta kumppani ei itsessään korjaa niitä muita asioita, joissa koet tyytymättömyyttä. Jokainen varmasti aina kokee tyytymättömyyttä jotakin asiaa kohtaan elämässään. Täydelliseen ihmisyyteen, onnellisuuteen ja rakkauteen ei kuitenkaan tarvitse pyrkiä ansaitakseen kumppanin. Ja voiko täydellistä onnea kokea ilman kumppania, jos on ihminen, joka kuitenkin haluaa toisen seuraa, hellyyttä ja läheisyyttä? Ehkä rakkaus ja onnellisuus täydentyvät yhdessä toisen kanssa aivan eri tasolle kuin yksin oltaessa. Rakkaus itseen ja rakkaus toiseen kun ovat erilaisa ja jäkimmäistä voi oppia suhteen kautta, jolloin rakkaus itsensäkin kokee varmasti muutoksen.
Se mistä se kumppani sitten tasapainoiselle sinkulle löytyy, on aivan eri juttu, ansaitsi sitä miten päin tahansa.
-Iida
14 kommenttia
Mahtavaa! Kiitos tästä kommentista. Toivon törmääväni siihen rakkauteen.
mukavaa syksyä❤️
Kiitos tästä! Samaa mieltä siitä, että tarvitseeko olla valmis, tarvitseeko luvan, ei todellakaan. Rakkautta sun syksyyn!
olen kans huomannu, ettei naisten pitäis eron jälkeen vähintään vetäytyä vuorille, viideksi vuodeksi, jalat ristissä ja pohdiskella tuntemuksiaan. miehet taas voi hypätä seuraavaan suhteeseen koska... no, koska "pojat on poikia" ja "se on miehillä geeneissä" jne. uskomatonta että tuollasta kivikautista soopaa kuulee vielä nykyäänkin, kun on havaittu että myös miehillä on tunteita eikä naisista tule huoria vaikka sinkkuelämästään nauttisikin.
ihanaa, sanoit niin hyvin tuon, että pidit sen erityisen ihmisen elämässäsi vaikket sillä hetkellä ollukaan valmis. (:
komppaan. mulle oli valtava oivallus, kun tajusin että toistan kotona opittua kaavaa jolla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. tärkeintä vaan on, ettei ole yksin vaikka parisuhde olisikin huono. on ihan normaalia olla puhumatta puolisolle, on ihan normaalia että toinen nukkuu sohvalla, on ihan normaalia kysyä kaikkeen lupa puolisoltaan. - no ei ole.