Vauvan kanssa on tavallaan todella kiireinen. Ja ei ehdi oikein entiseen tapaan tehdä asioita ja se vähän ahdistaa. Ei ehdi pitää kotia samanlailla siistinä ja omia standardeja siivouksen ja kodinhoidon suhteen pitää laskea. Henkisesti asian sisäistäminen ei vain käy niin helposti.
Blogi ja sisällöntuottaminen stressaa ihan valtavasti tällä hetkellä. Tykkään tosi paljon kirjoittaa, mutta en vain ehdi entiseen tapaan. Ja tavallaan sillä ei olisi isosti väliä, jos blogi ei toisi rahaa. Tällä hetkellä olen melko riippuvainen blogin tuomista tuloista tai tällä hetkellä kaikki raha on plussaa. Jos ei kirjoita, ei tule rahaakaan ja sen takia stressaa.
Toinen on sitten kuvat. Jos on tekstejä ja ehtii kirjottaa, tarvitaan vielä kuvia. Ja tästäkin olen saanut itselleni huolen. Tai oikeastaan vähän paniikin. Millaisia kuvia ja kuka ottaa?
Ja varmasti väsymyksellä ja katkonaisilla unilla on vielä osuutta asiaan. Väsyneenä kaikki tuntuu monin verroin pahemmalta kuin onkaan. Ja onhan lapsi isompi elämänmuutos, kuin osaa etukäteen ajatella. Tai minä en ainakaan osannut. Ajankäyttö ja elämän prioriteetit muuttuvat kokonaan ja meneehän siinä hetki aikaa sopeutua uuteen. Ennen oli vain minä ja nyt on vauva ja sitten vasta minä.
-Iida
14 kommenttia
Ihana kommentti, kiitos! Ihan varmasti tasaantuu ja elämä rytmittyy, kun lapsi kasvaa ja itsekkin tottuu uuteen ja kasvaa!
Tosi ihanasti sanottu, kiitos! Juurikin varmasti tämä on enemmän esillä esikoisen kanssa, kun on niin pihalla kaikesta ja kaikki uusi tulee eteen kerralla.
Voimia <3 Blogiasi ja äidiksi tulemistasi on ollut ihana seurata. Kun sisältö kantaa, ei kuvista tarvitse ottaa paineita. Meille riittää kännykkäkuvat varpaista ja ihanasta pörrötukasta. Toivottavasti arki tasoittuu pian. Stressiin ei varmastikaan auta se että joku sanoo "älä stressaa", mutta toivon silti, ettet ota paineita blogista :)
Kiitos tosi paljon Jasmin! Ja kiitos palautteesta <3 Ihana kuulla, että kännykkäkuvat kelpaa!
Hirmuisesti tsemppiä Ida! Muistan hyvin nuo ajat, ei tuolloin pystynyt juuri mihinkään. Pian sitten kuitenkin alkoi helpottaa, ja homma oli enemmän hanskassa. Ymmärrän postauspaineen (koska rahe), mutta sanoisin, että nyt ei kannata tehdä ylilaatua, vaan ihan semmonen arkikuva + yksi lausekin on oiokein passeli postaus. Fiilaan!
Kiitos superisti Julia, ihana kuulla! Pakko uskoa, että kyllä se tästä hehe :) Ja pakko varmaan vähän madaltaa kriteereitä postauksissa, enemmän arkikuvia ja vähemmän tekstiä!
Iso kiitos, tuntuu kivalta kuulla, että arkikuvat kelpaa!