Maaliskuun alussa oli vain muutamia koronatapauksia ja ajattelin silloin, että joo turhaa vouhkaamista tästäkin. Olin varma, ettei korona Suomeen tule sen suuremmin saati kosketa minua mitenkään, minun arkeani. Työpaikallani ilmestyi lappuja, joita piti kiinnittää seiniin ohjeeksi vanhemmille ja lapsille. Näin yskit oikein, näin varhaiskasvatus valmistautuu koronaan ja niin edelleen. En siltikään ottanut asiaa vakasti, en todella tiennyt lappuja kiinittäessä mitä olisi luvassa.
Yhtenä yönä kaikki muuttui. Se torstai oli vielä ”normaali” ja olimme lapsiryhmän kanssa retkellä. Samaisena iltana hallistus kokoontui ja heidän tiedotustilaisuudessaan sanottiin, että liikkuminen tulee rajoittaa minimiin ja on mieluiten pysyttävä kotona. Seuraavana päivänä paikalla oli kourallinen lapsia. Viikonloppu meni jännittäen, että avaako päiväkodit oviaan seuraavalla viikolla. Maanantaina lampsittiin töihin hyvin hiljaisen Helsingin läpi, jopa aavemaisen hiljaisen. Ja sitten hallitus antoikin suosituksensa pitää lapset kotona varhaiskasvatuksesta, jos se on mahdollista ja koulut siirtyivät etäopetukseen. Vain muutamassa päivässä kaikki muuttui. Yhtäkkiä minusta oli tullut eturintaman ”taistelija”, joka olikin mahdottoman arvokas yhteiskunnan pyörimisen kannalta.
Omalta kohdaltani kevät meni kyllä pelonsekaisin tuntein. Olo oli jatkuvasti todella epävarma. Jouduin päivittäin kulkemaan julkisilla, jouduin viedä lapseni päiväkotiin ja menemään itse päiväkotiin töihin. Jouduin käydä ruokakaupassa ihan normaalisti, sillä kotiinkuljetukset olivat aivan tukossa ja vapaita aikoja oli kuukauden päähän. Kaupassa tuntui, että korona piilee hyllyjen välissä ja tarraa ihoon. Kaikki mulkoili, jos yskähti. Mietin, että mitä teen, jos sairastun koronaan, kuka hoitaa lastani, jos joudun tehohoitoon? Kuka haluaa hoitaa lastani, koska saisi hänen välityksellään ehkä koronan? Tai mitä, jos lapsi sairastuisi, vain koska minun piti mennä töihin? Sellaista ei voisi koskaan antaa itselleen anteeksi. Lisäksi joutui pelkäämään työpaikkansa puolesta, sillä työntekijöitä oli lopulta liikaa lapsiin nähden ja sai pelätä lomautusta tai siirtoa toisiin työtehtäviin.
Kevään edetessä tilanne alkoi helpottaa. Tiesin, että me muutamme, jäämme kesälomalle ja kesä, se tulee kuitenkin koronasta riippumatta. Rajoituksia purettiin ja kesä tuntui jo enemmän ”normaalille”. Kuitenkin monet asiat ovat muuttuneet omassa toimintakulttuurissa pysyvästi. Ja sitä kautta uskon, ettei koskaan ole paluuta entiseen, vaan nyt eletään uutta normaalia. En usko, että kukaan haluaa samaan tilanteeseen kuin keväällä ja se tietysti on meidän jokaisen vastuulla. Listasin asioita, jotka ovat minun arjessani muuttuneet ja niitä onkin yllättävän paljon!
MIKÄ ON MUUTTUNUT OMASSA ARJESSA?
Terveyden merkitys on kasvanut suuresti, vaikka se aina onkin ollut tärkeää. Niin oma kuin läheistenkin. Usein tarvitaan jotain suurta ja pysäyttävää, joka taas avaa silmät hetkeksi. Minäkin otin sitten henkivakuutuksen kuolemanpelossani.
Käsienpesuun kiinnittää huomiota aivan toisella tapaa. Tietysti olen aina pessyt käsiä, mutta oikeasti en niin kauaa, kuin suositukset katsoo tarpeelliseksi. Nyt pesen selvästi useammin ja pidempään. Pesen kädet aina myös julkisissa paikoissa, kun siihen on mahdollisuus.
Käytän käsidesiä todella usein ja se on mukanani aina. Tämä on aika iso muutos, sillä ei minun käsilaukussani tätä ennen ollut desinfiointiainetta. Suosin edelleen käsienpesua, mutta jos se ei ole mahdollista, niin desinfioin kädet. Nykyään se on sellainen automaatio, että desinfioi kädet kauppaan mentäessä, sieltä tultaessa ja aina missä desinfiointiainetta näkee.
Käytän maskia. En koko kevään aikana käyttänyt maskia enkä kesälläkään, mutta nyt uusien suositusten myötä käytän kasvomaskia julkisissa liikkuessani ja paikoissa, joissa koen, ettei turvaväliä ole mahdollista pitää. Uskon, että kasvomaski suositus on tullut jäädäkseen, ehkäistään näin myös monia muita tauteja leviämästä kuin koronaa. Siksi tähänkin on vain totuttava, vaikka se alkuun oudolta tuntuikin.
Pyrin huomioimaan turvavälit ja välttämään tungosta. En rynni bussista ulos muiden kanssa, vaan voin odottaa vuoroani. Otan reilusti etäisyyttä muihin ihmisiin. Usein turvavälit muodostavat jonoa, mutta mielestäni on ihanaa, ettei kukaan huohota niskassa kiinni!
En harkitse ulkomaanmatkoja. Emme olleet kesällä ulkomailla ja se ei käynyt edes mielessäni. En ole edes suunnitellut ulkomaanmatkaa lähitulevaisuuteen. Jos nyt tarpeen ollenkaan! Minusta on ihana matkailla ihan kotimaassakin jo ihan ihan taloustilannettakin tukien.
En enää kättele. Tavallaan tosi harmi, mutta tämä on jotenkin vähän vain jäänyt pois. Ja varmaan tulee näin olemaankin.
Halaan vasta, kun olen kysynyt luvan. Koska en enää kättele, on kaikki muukin lähikontakti arveluttavaa. Kun kevään jälkeen tapasin ensi kertaa ystäviä, kysyimme toisiltamme saako halata. Nykyään en kysy sellaisilta, joita näen säännöllisesti ja tiedän saavani halata, mutta muiden kanssa kyllä, joita ei niin usein näe.
Pienistäkin flunssaoireista jäädään kotiin. Itse en ole ollut sairaana varmaan vuoteen tai kahteen, jos silloinkaan. En muista, koska olen ollut flunssassa. Mutta valitettavasti sinkkuna oli kyllä kipeänäkin pakko mennä esim. apteekkiin tai kauppaan. Nyt en näin toimisi. Mutta kyllä se minut hyvin haastavaan tilanteeseen ajaa, että toivon, etten tule kipeäksi. Toivon myös, ettei lapsi tule kipeäksi, sillä sekin ajaa vaikeaan tilanteeseen. Varmasti nyt läheisten asuessa lähellä, joka pääsisi tuomaan ruokaa oven taakse. Ilman tukiverkkoja olisin kyllä tosi pulassa, jos jompi kumpi meistä sairastuisi ja joutuisimme olla kotona useita päiviä.
Flunssaa ei enää vähätellä ja pidetä tekosyynä. Minusta myös tuntuu, että koronan myöstä flunssaankin suhtaudutaan vakavasti. Joskus koin, että flunssan takia ei ollut hyväksyttävää jäädä sairaslomalle töistä. Sitä usein vähäteltiin työnantajan toimesta ja samoin sitä vähätteli itse. Myös oman osallistumisen peruminen flunssan takia on sallittavampaa, ainakin ennen kannoin suurempaa syyllisyyttä, jos peruin kaverin synttärin kolmekymppiset tai hääjuhlat. Nyt kaikki tuntuu ottavan asian ymmärtävästi ja suhtautuvan vakavasti.
Koronatesti on arkea. En ole itse ollut eikä lapsenikaan, sillä olemme olleet terveinä, eikä meillä ole ollut ulkomaanmatkoja tai muutakaan syytä hakeutua testiin. Keväällä vain harvat pääsivät testiin, mutta nyt testeihin on hakeuduttava matalalla kynnyksellä. Nythän on niin, että kornatestissä suositellaan käymään, ennen kuin sairauden takia saa palata päiväkotiin, töihin tai kouluun.
Päiväkodissa on omat arkeen vaikuttavat toimet. Päiväkodissa käytänteet vaihtelevat. Tällä hetkellä lapsi luovutetaan ovelta sisälle ja aikuisten turhaa sisällä liikkumista on rajattu. Ja tähän on kyllä ollut sopeutuminen itsellä.Oman lapsen päiväkodissa vanhempi saa käydä eteisessä ja lokerolla tarvittaessa. Myös oman unilelun saa tuoda, vaikka alkuun se oli kiellettyä. Meillä tosin on päiväkodissa oma kiinteä unilelunsa. Aloituskeskustelu hoitui pihalla. Saimme käydä yhdessä sisällä katsomassa paikkoja, kun muut ulkoili.
Ystävien näkeminen. Olen nähnyt ystäviä kotonani ja vieraillut heillä. Olemme kuitenkin aina käyneet keskustelun, että sopiiko se molemmille. Isommat kokoontummiset on jäänyt pitämättä tai pidetty ulkona leikkitreffejä suuremman porukan kesken.
Oma liikkuminen on vähentynyt. Muutto vaikuttaa toki asiaan todella paljon ja muutto osuikin meidän kohdalla hyvään hetkeen, sillä pääkaupunkiseudun ulkopuolella koronaa on vähemmän. Nykyisessä asuinkunnassa ei juuri ole julkista liikennettä, joten eipä tule kuljettua oikein missään. Ruokakaupassa tulee käytyä 1-2 kertaa viikossa. Liikkuminen on kuitenkin niin paljon vähäisempää kuin keväällä, jolloin päivittäin liikuimme bussilla ja junalla päivittäin ja lähikontakteja tuli ihan valtavasti töiden kautta halusi tai ei. Nykyään miettii enemmän mihin menee ja millaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin osallistuu. Ja myös miten, omalla autolla vai julkisilla.
Arvostus eri ammattiryhmiä kohtaan on kasvanut. Tämän kevään myötä arvostus omaa ammattiakin kohtaan kasvoi, minusta tuntui todella tärkeältä tehdä työtäni.
Mietin enemmän mistä ostan. Koronan myötä suosii mahdollisuuksien mukaan kivijalkaliikkeitä ja pienyrittäjiä. Heidänkin työtään on tullut tarkasteltua uudella tapaa.
Juhlien järjestäminen tuo vastuuta. Minulla ja lapsellani on molemmilla synttärit tulossa syksyn aikana ja korona vaikuttaa tietenkin asiaan. Voiko juhlia pitää ja miten ne järjestää? Tarjoilussa tulee huomioida hygienia, ottimet kaikelle, käsidesi pöytään jne. Myöskin kutsuttavien määrä on mietittävä ja mahdollisesti vieraiden tuloajat porrastaa.
Olemme kaikki vastuussa toistemme terveydestä. Jokainen voi vaikuttaa ja oikeasti mahdottoman pienillä asioilla on väliä. Ne suositukset ovat meitä varten. Sellainen ”me yhdessä” -henki muodostui keväällä ja toivon sen pysyvän jatkossakin. Olemme tässä yhdessä ja voimme jokainen auttaa toisiamme.
Mikä sinun arjessa on muuttunut?
-Iida
LUE MYÖS
Miten kertoa lapselle koronasta?
Miten korona vaikuttaa varhaiskasvatuksen henkilöstön työhön?
39 kommenttia