Muistan eron jälkeen olleeni ihmisriekale. Itsetuntoni oli nollissa. Ajattelin, etten koskaan löytäisi ketään, vaikka minä olin se jättäjä. Olin ihan varma, että kukaan ei huolisi minua. Väheksyin omaa ulkoista olemustani, suhtauduin kaikkeen tekemiseeni kriittisesti ja pidin itseäni muita huonompana. Olin todella epävarma itsestäni ja mietin todella paljon mitä muut mahtavat minusta ajatella.
Kaksi kuukautta velloin itsesäälissä, kunnes yksi junamatka muutti kuitenkin kaiken. Lähijunassa minua vastapäätä istui nörtihkö nuori mies. Hänellä on rusehtava taipuisa tukka, hieman kiharalla ja silmälasit. Jalassa farkut ja khakin värinen paitis, jonka hihat oli rennosti käärittynä. Hän alkoi puhua minulle. Hän pyysi minut kanssaan leffaan samaisena iltana ja antoi puhelinnumeronsa minulle. Minä kieltäydyin. Kun suljen silmät, näen tuon hetken. Enkä voi sanoa itselleni kuin helvetti, mies pyytää ulos ja minä kieltäydyn.
Olin niin epävarma, etten kyennyt suostua. Olin seurustellut koko nuoren aikuusuuteni, enkä ollut käynyt ollenkaan todellisilla treffeillä tai deittailut, se oli todella uusi juttu ja pelottava ajatus. En tiennyt miten treffeillä oltaisiin, tai puhuttaisiin, tuntui, etten osaa.
Tuo kohtaaminen antoi kuitenkin ajateltavaa ja niinpä päätin ladata paljon puhutun Tinderin. Silloin Tinder eli vielä kultakauttaan ja minä asuin Töölössä, sinkkujen paratiisissa. Yhtälö oli täys kymppi. Matchejä tuli, viestejä tuli ja tseffikutsuja sateli. Se imarteli itsetuntoa. Ensimmäiset, toiset ja kolmannet treffit tuli ja huomasin, että koko ajan jännitti vähemmän ja varmuus kasvoi.
Hullaannuin sinkkuudesta. Oli todella koukuttavaa saada ihastelua osakseen ja huomata miten paljon tarjontaa oli. En ollutkaan niin surkea ja ruma, kuin olin kuvitellut omassa päässäni. Osasinkin keskustella ja olla kiinnostava. Sain osakseni ihanaa kohtelua, kehuja, arvostusta ja kunnioitusta. Itsetuntoni nousi silmissä. Ihmisriekaleesta kasvoi jumalatar. Tai ainakin minulla oli sellainen olo, tunsin itseni niin upeaksi kaiken sen keskellä.
Voi miten edelleen muistelen tuota aikaa hyvällä. Ja olen todella kiitollinen muutamalle erityiselle miehelle siitä, miten he kohtelivat minua ja auttoivat minua ymmärtämään niitä kauniita asioita minussa. He vaikuttivat itsetuntoni korjaantumiseen ja parantumiseen takaisin sellaiseksi, mitä se oli joskus ollut.
Parhaillaan sinkkuus nostaa itsetuntoa, se suorastaan hivelee itsetuntoa. On mieletöntä huomata, että kelpaa, että on hyvä ja haluttava jonkun toisen silmään. Deittailu on omalta osaltani vahvistanut itsetuntoani, mutta opettanut myös sen, että kehujen varaan sitä ei voi rakentaa. Ne auttavat hetkellisesti, mutteivät korjaa kaikkea. Niistä saa hetkellistä apua heikkoon itsetuntoon. Itsetunto ei kuitenkaan voi rakentua pelkästään kehujen varaan. Ne nimittäin voivat loppua yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin. Ne lohduttavat väliaikaisesti, mutta eivät ole ratkaisu.
Vaikka sinkkuus on vaikuttanut itsetuntooni positiivisesti, on se myös asia, joka aika ajoin syö itsetuntoani hetkittäin. Miten joku asia voikin voimaannuttaa ja vahvistaa ja samalla liiskata ja horjuttaa? Olen kulkenut ihmisriekaleesta jumalattareksi ja jumalatteresta takaisin ihmisriekaleeksi. Sinkkuus saa myös epävarmaksi ja tekee itsetuntoon kolhuja.
Nykyään todellakin huomaan usein miettiväni, että mikä minussa on vikana. Aina vaan olen sinkkuna. Voimaannuttava vaihe meni jo ja alkoi turhautuminen sekä itsetunnon ruotiminen. Mutta siltä ei vain voi välttyä. Jatkuva ghostaaminen käy itsetunnolle. Jatkuva tapailujen päättyminen käy itsetunnolle. Jatkuva treffien peruuttaminen käy itsetunnolle. Ja moni muu asia. Kuten sukulaisten kyselyt ja yhteiskunnan paineet. Selityksiä kokemalleen alkaa etsiä itsestään. Olenko sinkku ulkonäön takia? Olenko sinkku lapsen takia? Olenko sinkku luonteeni takia? Ja kaikki tämä horjuttaa omaa itsetuntoa ja tekee epävarmaksi itsestään. Pidän itseäni nykyään itsevarmana, sillä tunnen itseni, pidän itsestäni ja voin hyvin. Ja siitäkin huolimatta sorrun epäilemään itseäni.
Sinkkuuden vaikutus itsetuntoon on todella ihmeellistä, toisinaan niin hivelevää ja toisinaan niin musertavaa.Tämän takia olen sitä mieltä, ettei sinkkuuden varaan kannata rakentaa itsetuntoaan! Hyvä itsetunto kannattaa rakentaa muista lähtökohdista, jolloin sinkkuuden tuomat pettymykset eivät horjuta sitä liikaa.
Millaisia ajatuksia teillä on?
-Iida
KUVAT / Dom Prantl
11 kommenttia