On todella mahtavaa, että puhutaan jo pienten lasten kiusaamisesta ja kiusaamisen ehkäisystä. Sillä pieniin lapsiin voimme vaikuttaa niin valtavasti ja ohjata heitä oikeaan suuntaan ja käytökseen. Eli mitä aikasemmin puututaan, sen parempi.Minä olen sitä mieltä, että kiusaamiselle pitää olla nollatoleranssi ja se on aina vääriin. Siihen on myös aina puututtava. Alle kouluikäiset lapset kiusaavat siinä missä kouluikäisetkin.
Kiusaaminen määritellään tahalliseksi, tietoiseksi, toistuvaksi ja systemaattiseksi vallan ja voiman väärinkäyttöksi, jossa henkilö on toistuvasti alakynnessä tai hänen on vaikea puolustautua. Voimasuhteet ovat epätasapainoiset. Kiusaamiseen voi liittyä ulkopuolelle jättämistä, kiristämistä, lyömistä, tönimistä, lällättelyä ja nimittelyä. Kiusaaminen on usein ryhmäilmiö ja toiset lapset voivat lisätä tai sammuttaa kiusaamisen.
Minä olen itse sitä mieltä, että kukaan lapsi ei synny kiusaajaksi. Ei oikeasti kukaan. Toiset lapset on toisilleen vain lapsia. Kiusaava lapsi on oppinut vääränlaisia toimintatapoja tai mahdollisesti hänen itsehillinnän taitonsa eivät ole vielä riittävästi kehittyneet. Kiusaamisessa voi siis olla kyse siitä, että lapsi harjoittelee vielä sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja, hyviä käytöstapoja ja yhdessä olemista toisten kanssa. Lapsen ei-toivottuun käytökseen tulee aina puuttua. Eli minä painotan kiusaamisessa todella paljon aikuisten vastuuta. Aikuisten tehtävä on opettaa lapsille toivottua kanssakäymistä ja kertoa mikä ei ole sallittua.Aikuisten on samalla hyvä pysähtyä tutkimaan itseään omia ennakkoluulojaan, sillä monesti me aikuiset viljelemme tätä kiusaamisen kulttuuria omalla puheellamme.
Kiusaamisen selvittäminen on aina aikuisen vastuulla ja siihen tulee puuttua herkästi. Kun lapsi kertoo kiusaamisesta, asiaa pitää alkaa aikuisten toimesta selvittää. Aikainen puuttuminen vaikuttaa kiusaamisen katkaisemiseen. Se myös välittää lapsille sen viestin, että aikuiset ovat kiusaamista vastaan, heille voi kertoa ja luottaa siihen, että aikuiset puuttuvat ja selvittävät tilanteen. Luottamus on oleellista ja se, että lapsi kokee tulevansa kuulluksi. On tärkeää, että aikuinen on sensitiivinen ja osaa mennä tilanteeseen syyllistämättä ketään, vaan antaa jokaiselle lapselle mahdollisuuden kertoa mitä on tapahtunut, jolloin jokainen tulee kuulluksi ja asiaa voidaan alkaa selvittämään. Minusta on myös tärkeää luottaa lapsiin ja antaa heidän myös leikkiä ns. rauhassa ja luottaa siihen, että lapset osaavat tiettyyn pisteeseen asti selvittää ristiriitatilanteita. Kun he tarvitsevat apua, on vastassa sensitiivinen aikuinen, johon lapsi luottaa ja joka tulee auttamaan, jos tilanne sitä vaatii.
Me myös käytämme samaa kiusaaminen usein väärin, myös sellaisissa tilanteissa, joka ei ole kiusaamista. Lapsi kuitenkin oppii silloin, että kaikki ikävä tarkoittaa kiusaamista ja voi alkaa myös itse käyttää sanaa väärässä tarkoituksessa. Eli sanan kanssa pitää olla tarkka ja lapsen kanssa keskustella mitä kiusaaminen on, mitä se tarkoittaa ja mikä on esimerkiksi riitelyä ja ristiriitojen selvittelyä tai mikä erimielisyyttä eikä kiusaamista. Kiusaamisen sijaan voi puhua epäreilusta tai loukkaavasta käytöksestä.
Omassa työssä olen kohdannut tilanteita, jotka ovat melko tyypillisiä pienten lasten keskuudessa. Monet lapset voivat kiristää toista lasta synttärikutsulla, ”Sä et pääse mun synttäreille, jos sä et nyt tee niinku näin” tai muuta vastaavaa. Olen myös kuullut nimittelyä ja rumaa puhetta, kuten: ”Sulla on kyllä ruma mekko”. Tilanteet vaativat aina keskustelua, miltä sinusta tuntuu, miltä kaverista tuntuu, miksi sanoit mitä sanoit, miltä sama asia tuntuisi sinusta itsestäsi, huomaatko, että kaverille tuli paha mieli, mikä tässä tilanteessa voisi auttaa… Keskustelun avulla on mahdollista kuulla lasta, puhua tunteista ja ohjata oikeaan käytökseen. Usein lapsen empatiakykyyn vetoaminen toimii. Myös aikuinen voi kertoa olevansa surullinen ja kertoa, että hänellekin tuli paha mieli tilanteesta ja yhdessä voidaan miettiä ratkaisua.
Paljon olen kohdannut myös tönimistä, puremista ja lyömistä. Näitä on on aika paljon pienten lasten kanssa, jotka eivät osaa vielä puhua, eivätkä löydä kanavaa ilmaista tunteitaan. Silloin kun ei ole sanoja, korostuu vielä erityisesti aikuisen rooli ja tilanteiden sanoittaminen. Lapset ottavat myös todella paljon tavaroita toisiltaan ja sitä näkee usein isommilla ja pienemmillä. He kiinnostuvat usein siitä mikä toisella on, eikä vastaava vapaana oleva kelpaa. Usein näkee, että aikuinen pyytää antamaan tavaraa takaisin, lapsi ei anna, joten aikuinen ottaa lapselta kädestä ja palauttaa tavaran alkuperäiselle haltijalle. Tämä on ristiriitaista. Aikuisen on tärkeää olla johdonmukainen ja toimia itse sen mukaan, mitä opettaa. Näissäkin tilanteissa on tärkeää kertoa ja osoittaa, miten paha mieli toiselle tuli asiasta ja miettiä ratkaisua tilanteeseen.
Useissa päiväkodeissa on käytössä MiniVerso verataissovittelu menetelmä. Menetelmässä ajatuksena on kasvattajien asenteiden muuttaminen niin, että ristiriitatilanteet ymmärrettäisiin tavalliseen elämään kuuluviksi ja erimielisyyksien ratkaiseminen enemmän oppimistilanteeksi kuin hankalaksi tai ikäväksi välikohtaukseksi. MiniVerso antaa riitatilanteissa mahdollisuuden lapselle muuttaa toimintatapaansa riidoissa rakentavammaksi kuin se tapa, jolla hän on aiemmin toiminut konflikteissa. Lapsi oppii sovittelevampaa käyttäytymistä vain harjoitellen ja sovitellen toistojen kautta. (kappale lainattu verso.fi -sivulta)
Olisi mahtavaa, jos voisimme rakentaa kiusaamisesta vapaata kulttuuria. Meistä aikuisistahan se on paljon lähtöisin.Me vaikutamme siihen, että lapsistamme kasvaa ystävällisiä, toiset huomioon ottavia, empaattisia, sosiaalisesti taitavia ja vuorovaikutteisia ihmisiä, jotka osaavat puolustaa itseään ja ystäviään. Samalla aikuisten on tärkeää toimia itse samoin, kun vaatii lapsilta.
Minusta on kamala ajatus, että tulisi hyväksyä se, että aina maailmassa kiusataan. En halua hyväksyä kiusaamista ja haluan vaikuttaa asiaan omalla toiminnalla, niin kuin meidän jokaisen on mahdollista.
-Iida
4 kommenttia