Ei mennyt kauaa, kun sain kunnian kohdata toisenkin vauvan ja vain muutamia päiviä vanhan. Hän nukkui ja hän oli todella pieni. Vaikka hän oli syntyessään ollut suurempi, kuin Eemi syntyessään, niin silti minä ajattelin: ”Onko minun vauvani muka joskus ollut noin pieni?”.
Eemi tuntui yhtäkkiä ihan valtavalta.
Järjestelin Eemin vaatteita. Otin kaapista pois kaikki 50, 56 ja 62 koon vaatteet. Hämmästelin niitä pieniä pieniä vaatteita ja mietin taas, että onko se muka mahtunut niihin. Nehän sopii nukelle! Silloin, kun 50 koon vaatteet olivat vielä isoja, toi sukulaiset lahjaksi 62 koon vaatteita. Silloin katsoin niitä järkytyksellä ja ajattelin, että emme koskaan tule käyttämään noin isoja vaatteita. Ne tuntui niin isoilta. Ja nyt me käytämme jo niitä 68 vaatteita ja osaksi 74 vaatteita, eikä ne nyt niin isoilta tunnu sittenkään.
Instagram läväyttää naamalleni jatkuvasti söpöjä nukkuvia vauvoja. Ja taas kuulen sydämeni jyskyttävän ja huokaan aawwws. Vauvakuume on ihan väistämätön.Tuntuu ihan järjenvastaiselta. Minulla ON vauva. Mutta se onkin iso vauva. Kohta 6kk täyttävä vauva ole niin vauva enää.
Vaikka olen viime päivinä vauvakuumeillut, kun lähellä on useampikin vauva, en todellakaan kaipaa takaisin, en todellakaan haluaisi ajassa taaksepäin. Minusta koko ajan on vain parempaa. Vaikka tavallaan sitä aikaa jo hämmästelee, että oliko se joskus niin pieni, niin silti sitä iloitsee. Koko ajan nimittäin tapahtuu jotain uutta ihanaa.
Mutta vauvakuumeilu on aiheuttanut minussa ajatuksia, joita en ajatellut ajattelevani. Olin aika varma, etten koskaan hankkisi toista lasta yksin. Mutta koko ajan olen alkanut ajatella enemmän ja enemmän sitä, että voisin tulevaisuudessa hankkia lapsen itsenäisesti. Tietysti toivon, että elämääni tulisi lähivuosina aikuinen mies, joka haluaisi kanssani perheen.Ajatuksissani asetin jopa aikatavoitteen omaan 30-vuotis päivään. Jos sitä ei tapahdu, niin en aio sivuuttaa haavettani toisesta lapsesta, vaan voisin hankkia sen lahjasoluilla itsenäisesti. Tietysti toisen lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys ja sekin vähän pelottaa. Saisiko toista lasta?
Toki tällä hetkellä nautin olemassa olevasta vauvastani. Mutta on kiva pohtia asiaa ja haaveilla. Ja ennen kaikkea on hauska huomata muutos omassa ajattelussa, sillä alkuun ajattelin, ettei koskaan toista lasta yksin, mutta nyt olen aika vakuuttunut, että pystyisin siihenkin. Vaikka omani on ollut haastava, paljon itkevä ja vähän nukkuva, niin ottaisin silti toisen samanlaisen ja tekisin tämän uudelleen. Välillä olen saanut blogiin kommenttia, että blogini on paras ehkäisy, sillä sitä lukemalla ei todellakaan enää halua lapsia. Vaikka on ollut raastavaa, niin silti olen tullut siihen tulemaan, että tekisin tämän kaiken uudelleen. Vauvat ovat jokatapauksessa ihania, nukkuvat ja nukkumattomat!
-Iida
KUVAT / Alps in Finland Photography
16 kommenttia