Oma töihin paluuni häämöttää ja herättää sekalaisia tunteita. Kuten aiemmin kirjoitin, tekisi mieli perua koko juttu ja toisaalta joku uudessa arjessa kiinnostaa. Olen toki miettinyt paljon omaa työtäni ja sitä miksi menen töihin, mikä varhaiskasvatuksessa kiehtoo. Kieltämättä se on erikoista, että vie oman lapsen jonnekin hoidettavaksi ja sillä aikaa itse hoitaa muita lapsia. Vaikka kyseessä on minun työni! En varmasti ajattelisi asiaa, jos olisin esimerkiksi toimistotyössä. Tuskin miettisin, kuinka väärin omaa lastani kohtaan on viettää aikaa toisten lasten kanssa, jos työympäristö olisi täynnä aikuisia.
Halusin listata teille työni miinukset ja plussat. Jätä kommenttia omistasi, jos olet alalla!
1.Työssä on suuri vastuu ja se tuntuu. Ryhmäkoot ovat suuria ja on hurjaa, että usein 21-24 lapsen ryhmässä on yksi opettaja, joka tekee kaikille lapsille yksilöllisen varhaiskasvatussuunnitelman vanhempien ja muiden kasvattajien kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Jokaisen yksilölliset tavoitteet tulee ottaa huomioon toiminnan suunnittelussa. Opettajana on vastuussa kanssakasvattajista sekä lapsista, heidän kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta.
2. Toiminnan suunnitteluun ei ole aina riittävästi aikaa. Opettajille kuuluu työaikaan noin 5 tuntia suunnittelu-, arviointi- ja kehittämityötä, eli SAK-aikaa. Todellisuudessa ajan järjestyminen saattaa arjessa olla vaikeaa, sillä aika on pois itse lapsiryhmältä ja kollegat saavat sen aikaa toimia vajaalla henkilökunnalla. Jos henkilökunnasta joku on poissa, ei SAK-aikaa ehkä ole mahdollista pitää. SAK-aikakin on reilun vuoden käytössä ollut, eli aiemmin suunnittelulle, arvioinnille ja kehittämiselle ei ollut selkeää määrättyä aikaa ja toimintatavat vaihteli.
3. Työssä joutuu joustamaan todella paljon. Suunnitelmat ja aikataulut voivat muuttua lennosta. Kaikkeen vaikuttaa koko päiväkodin tilanne. Myös työvuoroja joutuu muuttamaan hyvin usein ja lyhyellä varotusajalla. Joku sairastuu, joku joutuu lähteä kesken päivän, on kokous, koulutus tai toisessa ryhmässä tai toisessa päiväkodissa tarvitaan apua.
4. Harmaata ylityötä syntyy työssä paljon. Ylityö ja harmaa ylityö on hyvin epäselviä. Pitkään on ollut se ohjeistus, että ylityötä ei saa syntyä. Jos ylityötä syntyy, esim. lasta ei haeta työajan puitteissa, on se pitänyt ottaa aikana saman työvuorolistan kuluessa. Vasta nyt Helsingissä ylityö maksetaan rahassa. En tiedä käytäntöjä muualla. Mutta harmaa ylityö on sellaista, josta ei saa rahallista korvausta, vaan se otetaan aikana. Tai voi olla ettei kaikki edes merkitse sitä työvuorolistaan. Esimerkiksi työpäivä päättyy, menet riisumaan ja asikasperhe tulee puhumaan asiaansa. Keskustelussa työajan päätyttyä menee 15 minuuttia ja työntekijä ei merkitse sitä työajaksi, vaan ajattelee sen olleen enempi omaa aikaa. Harmaa ylityö on hankalaa, sitä saattaa kertyä vaikka tunti, muttei henkilön ole mahdollista lähteä minään päivänä tuntia aiemmin töistä, koska muu ryhmä jää ”pulaan”. Niinpä hän lähtee kuutena päivänä 10 minuuttia aiemmin tai muuta vastaavaa. Tuntuu, että työssä saa joustaa usein ilmaiseksi. Ongelmallisia on sellaiset päivät, jolloin on esim. iltaan sijoittuva kevätjuhla tai vanhempainilta klo 16-18.00 työpäivän jälkeen. Koska ylityötä ei saa syntyä, niin työpäivä usein suunnitellaan niin, että siihen tulee tauko. Muistan monet kerrat olleeni töissä klo 8.15-12.00, 14.00-18.00. Työmatkoista riippuen tuossa ajassa harvemmin ehtii kovin kauas työpaikalta.
5. Työstä saa huonoa palkkaa työn vaativuuteen, vastuuseen ja työkuormaan nähden. Kyseessä on yleinen naisvaltaisten sosiaali-alojen ongelma. Minun bruttopalkkani on noin 2400€/kk. Nyt menen tekemään 4 työpäivää viikossa, joten palkka on tuosta 80% ja verot päälle. Kelalta saa osittaista hoitorahaa 160€/kk, joka on veronalaista tuloa. Että onko homma oikeasti kannattavaa?
6. Työ on kuormittavaa ja henkilökunta uupuu. Työn vaatimukset ovat kasvaneet todella paljon viime vuosina ja työnkuvat muuttuneet. Palkka on pysynyt samana, mutta työtehtävät kasvaneet. Yksinkertaisesti moni uupuu työhön ja vaihtaa alaa. Moni toteaa, ettei tulee palkalla toimeen ja vaihtaa alaa. Moni toteaa, että jostain helpommasta työstä voi tienata enemmän.Työntekijöistä on valtava pula koko pääkaupunkiseudulla. Päteviä työntekijöitä ei saada, sijaisia ei aina saada, vaikka olisi tarve ja on pakko mennä vajaalla henkilökunnalla. Se uuvuttaa vain lisää ja kierre on valmis. Työstä ei ehdi palautua, kun taas jo tapahtuu.
7. Henkilökunta vaihtuu. Monet vaihtavat alaa, osa jää sairaslomalla, toinen opintovapaalla ja kolmas äitiyslomalle. Uusia työntekijöitä tulee usein ja pysyvyys alalla on huono.
8. Huonot etenemismahdollisuudet. Uralla ei oikein voi edetä tai palkkaan vaikuttaa.
9. Kiky eli 2016 vuoden kilpailukykysopimuksessa julkisen sektorin lomarahoja leikattiin 30% ja vuosittainen työaika lisääntyi 24 tunnilla, mutta palkka ei noussut. Lomarahaleikkaus koski vuosia 2017-2019, mutta lisääntynyt työaika pysyy. Tämä tarkoittaa sitä, että minun päivittäinen työaikani lisääntyi 6 minuuttia. Ja koko kiky-sopimus koski julkisia naisvaltaisia aloja.
1.Työ on tiimityötä. Koskaan ei tarvitse olla yksin, vaan työtä tehdään moniammatillisessa yhteisössä ja usein omassa tiimissä on useampi varhaiskasvattaja. Apua ja tukea on saatavilla kaiken aikaa. Tästä asiasta pidän työssäni todella paljon.
2.Työssä on mahdollista työskennellä hyvin eri ikäisten lasten kanssa. On todellakin ihan eri olla eskareilla kuin alle 3-vuotiailla! Minusta työn mielekkyyttä lisää se, että pääsee työskentelemään eri ikäisten lasten kanssa.
3. Työn sisältöön voi itse vaikuttaa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja varhaiskasvatus laki antavat raamit työlle, mutta jättävät paljon vapauksia. Työtään saa toteuttaa hyvin vapaasti, siinä pääsee hyödyntämään erilaisia menetelmiä, henkilökunnan omia taitoja sekä kiinnostuksia. Muistan haaveilleeni näyttelijän urasta nuorena ja lopulta todenneeni, että päiväkodissa saan näytellä joka päivä. Työ on luovaa, leikkisää ja mielekästä.
4. Julkisen sektorin työ antaa paljon etuja. Saan jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, saan itse jäädä kotiin sairastamaan ilman, että se vaikuttaa tuloihini, minulle kertyy lomaa ja saan lomarahaa. Tuloni ovat varmat ja säännönmukaiset. Työn ja perhe-elämän yhteen sovittamista tuetaan.
5. Omalla työllä voi vaikuttaa ja se tuntuu merkittävältä. Koen, että työni yksi paras puoli on se, että saan positiivisesti vaikuttaa lapsen elämään. Saan olla antamassa maailman parasta varhaiskasvatusta ja opetusta. Tuntuu mahdottoman tärkeältä olla lasten kanssa, lasten, jotka ovat vanhempiensa rakkaimpia aarteita ja he luottavat heidät minun käsiini. Varhaiskasvatuksella on positiivinen vaikutus koko elämän ajaksi ja se vähentää eriarvoisuutta. Se vähentää myös eroja koulumenestyksessä, eli tasottaa eroja lasten välillä. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus.Työn lähtökohtana on mielestäni pitää lapsia arvokkaana ja nähdä heidät hyvinä, saman arvoisina oppijoina.
6. Lapset on parhaita ”työkavereita”. On aika mahtavaa viettää 8 tuntia päivässä eri ikäisten lasten seurassa. Välillä aikuisten maailmassa on kovaa ja kylmää, joten on ihana olla viattomien, aitojen ja tunteikkaiden lasten kanssa. He sanovat sen minkä ajattelevat eivätkö juoruile myöhemmin. Lasten mieli rikastuttaa omaa mieltäni. Ei työtä voisi tehdä, jos ei pitäisi lasten maailmasta ja olisi kiinnostunut sen sisällöstä. Miten lapset oppivat ja
7. Työ on haastavaa, se tarjoaa kyllä riittävästi vaatimustasoa ja ärsykkeitä. Oppia ja kehittyä voi mahdottomasti. On todella palkitsevaa huomata, että saa lapsen oppimaan ja oivaltamaan ja osaa löytää jokaisella lapselle niitä oikeita tapoja oppia.
8. Jokainen päivä on erilainen. Vaikka työssä joutuu joustamaan paljon, en siinä myös hyvät puolet. Itsensä voi löytää tekemästä välillä vaikka ja mitä!
9. Parasta työssä on välitön palaute. Minusta on ihana saada lapsilta heti suora palaute. He osoittavat, jos en onnistunut ja minun on kehitettävä toimintaani tai jos onnistuin. On aivan ihanaa mennä töihin ja saada heti sen kymmenen halausta tai riemun kiljahdusta, kun saavuit. Työn suurin anti on juurikin sen palkitsevuus lasten oppimisen ja kehityksen kautta. Siinä näkee oman työn merkityksen välittömästi.
10. Vanhempien arvostus. Minusta on aina ollut upea tuntea ja kuulla vanhemmilta arvostus kasvattajia kohtaan. Vanhemmat osoittavat kiitollisuutta hyvin tehdystä työstä ja pitävät päivähoitoa arvokkaana asiana. Se tuntuu todella hyvältä, sillä yhteiskunnan tasolla arvostus ei juuri näy, kuten miinuksista pystyi huomaamaan.
-Iida
28 kommenttia