Oma töihin paluuni häämöttää ja herättää sekalaisia tunteita. Kuten aiemmin kirjoitin, tekisi mieli perua koko juttu ja toisaalta joku uudessa arjessa kiinnostaa. Olen toki miettinyt paljon omaa työtäni ja sitä miksi menen töihin, mikä varhaiskasvatuksessa kiehtoo. Kieltämättä se on erikoista, että vie oman lapsen jonnekin hoidettavaksi ja sillä aikaa itse hoitaa muita lapsia. Vaikka kyseessä on minun työni! En varmasti ajattelisi asiaa, jos olisin esimerkiksi toimistotyössä. Tuskin miettisin, kuinka väärin omaa lastani kohtaan on viettää aikaa toisten lasten kanssa, jos työympäristö olisi täynnä aikuisia.
Halusin listata teille työni miinukset ja plussat. Jätä kommenttia omistasi, jos olet alalla!
MIINUKSET
1.Työssä on suuri vastuu ja se tuntuu. Ryhmäkoot ovat suuria ja on hurjaa, että usein 21-24 lapsen ryhmässä on yksi opettaja, joka tekee kaikille lapsille yksilöllisen varhaiskasvatussuunnitelman vanhempien ja muiden kasvattajien kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Jokaisen yksilölliset tavoitteet tulee ottaa huomioon toiminnan suunnittelussa. Opettajana on vastuussa kanssakasvattajista sekä lapsista, heidän kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta.
2. Toiminnan suunnitteluun ei ole aina riittävästi aikaa. Opettajille kuuluu työaikaan noin 5 tuntia suunnittelu-, arviointi- ja kehittämityötä, eli SAK-aikaa. Todellisuudessa ajan järjestyminen saattaa arjessa olla vaikeaa, sillä aika on pois itse lapsiryhmältä ja kollegat saavat sen aikaa toimia vajaalla henkilökunnalla. Jos henkilökunnasta joku on poissa, ei SAK-aikaa ehkä ole mahdollista pitää. SAK-aikakin on reilun vuoden käytössä ollut, eli aiemmin suunnittelulle, arvioinnille ja kehittämiselle ei ollut selkeää määrättyä aikaa ja toimintatavat vaihteli.
3. Työssä joutuu joustamaan todella paljon. Suunnitelmat ja aikataulut voivat muuttua lennosta. Kaikkeen vaikuttaa koko päiväkodin tilanne. Myös työvuoroja joutuu muuttamaan hyvin usein ja lyhyellä varotusajalla. Joku sairastuu, joku joutuu lähteä kesken päivän, on kokous, koulutus tai toisessa ryhmässä tai toisessa päiväkodissa tarvitaan apua.
4. Harmaata ylityötä syntyy työssä paljon. Ylityö ja harmaa ylityö on hyvin epäselviä. Pitkään on ollut se ohjeistus, että ylityötä ei saa syntyä. Jos ylityötä syntyy, esim. lasta ei haeta työajan puitteissa, on se pitänyt ottaa aikana saman työvuorolistan kuluessa. Vasta nyt Helsingissä ylityö maksetaan rahassa. En tiedä käytäntöjä muualla. Mutta harmaa ylityö on sellaista, josta ei saa rahallista korvausta, vaan se otetaan aikana. Tai voi olla ettei kaikki edes merkitse sitä työvuorolistaan. Esimerkiksi työpäivä päättyy, menet riisumaan ja asikasperhe tulee puhumaan asiaansa. Keskustelussa työajan päätyttyä menee 15 minuuttia ja työntekijä ei merkitse sitä työajaksi, vaan ajattelee sen olleen enempi omaa aikaa. Harmaa ylityö on hankalaa, sitä saattaa kertyä vaikka tunti, muttei henkilön ole mahdollista lähteä minään päivänä tuntia aiemmin töistä, koska muu ryhmä jää ”pulaan”. Niinpä hän lähtee kuutena päivänä 10 minuuttia aiemmin tai muuta vastaavaa. Tuntuu, että työssä saa joustaa usein ilmaiseksi. Ongelmallisia on sellaiset päivät, jolloin on esim. iltaan sijoittuva kevätjuhla tai vanhempainilta klo 16-18.00 työpäivän jälkeen. Koska ylityötä ei saa syntyä, niin työpäivä usein suunnitellaan niin, että siihen tulee tauko. Muistan monet kerrat olleeni töissä klo 8.15-12.00, 14.00-18.00. Työmatkoista riippuen tuossa ajassa harvemmin ehtii kovin kauas työpaikalta.
5. Työstä saa huonoa palkkaa työn vaativuuteen, vastuuseen ja työkuormaan nähden. Kyseessä on yleinen naisvaltaisten sosiaali-alojen ongelma. Minun bruttopalkkani on noin 2400€/kk. Nyt menen tekemään 4 työpäivää viikossa, joten palkka on tuosta 80% ja verot päälle. Kelalta saa osittaista hoitorahaa 160€/kk, joka on veronalaista tuloa. Että onko homma oikeasti kannattavaa?
6. Työ on kuormittavaa ja henkilökunta uupuu. Työn vaatimukset ovat kasvaneet todella paljon viime vuosina ja työnkuvat muuttuneet. Palkka on pysynyt samana, mutta työtehtävät kasvaneet. Yksinkertaisesti moni uupuu työhön ja vaihtaa alaa. Moni toteaa, ettei tulee palkalla toimeen ja vaihtaa alaa. Moni toteaa, että jostain helpommasta työstä voi tienata enemmän.Työntekijöistä on valtava pula koko pääkaupunkiseudulla. Päteviä työntekijöitä ei saada, sijaisia ei aina saada, vaikka olisi tarve ja on pakko mennä vajaalla henkilökunnalla. Se uuvuttaa vain lisää ja kierre on valmis. Työstä ei ehdi palautua, kun taas jo tapahtuu.
7. Henkilökunta vaihtuu. Monet vaihtavat alaa, osa jää sairaslomalla, toinen opintovapaalla ja kolmas äitiyslomalle. Uusia työntekijöitä tulee usein ja pysyvyys alalla on huono.
8. Huonot etenemismahdollisuudet. Uralla ei oikein voi edetä tai palkkaan vaikuttaa.
9. Kiky eli 2016 vuoden kilpailukykysopimuksessa julkisen sektorin lomarahoja leikattiin 30% ja vuosittainen työaika lisääntyi 24 tunnilla, mutta palkka ei noussut. Lomarahaleikkaus koski vuosia 2017-2019, mutta lisääntynyt työaika pysyy. Tämä tarkoittaa sitä, että minun päivittäinen työaikani lisääntyi 6 minuuttia. Ja koko kiky-sopimus koski julkisia naisvaltaisia aloja.
PLUSSAT
1.Työ on tiimityötä. Koskaan ei tarvitse olla yksin, vaan työtä tehdään moniammatillisessa yhteisössä ja usein omassa tiimissä on useampi varhaiskasvattaja. Apua ja tukea on saatavilla kaiken aikaa. Tästä asiasta pidän työssäni todella paljon.
2.Työssä on mahdollista työskennellä hyvin eri ikäisten lasten kanssa. On todellakin ihan eri olla eskareilla kuin alle 3-vuotiailla! Minusta työn mielekkyyttä lisää se, että pääsee työskentelemään eri ikäisten lasten kanssa.
3. Työn sisältöön voi itse vaikuttaa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja varhaiskasvatus laki antavat raamit työlle, mutta jättävät paljon vapauksia. Työtään saa toteuttaa hyvin vapaasti, siinä pääsee hyödyntämään erilaisia menetelmiä, henkilökunnan omia taitoja sekä kiinnostuksia. Muistan haaveilleeni näyttelijän urasta nuorena ja lopulta todenneeni, että päiväkodissa saan näytellä joka päivä. Työ on luovaa, leikkisää ja mielekästä.
4. Julkisen sektorin työ antaa paljon etuja. Saan jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, saan itse jäädä kotiin sairastamaan ilman, että se vaikuttaa tuloihini, minulle kertyy lomaa ja saan lomarahaa. Tuloni ovat varmat ja säännönmukaiset. Työn ja perhe-elämän yhteen sovittamista tuetaan.
5. Omalla työllä voi vaikuttaa ja se tuntuu merkittävältä. Koen, että työni yksi paras puoli on se, että saan positiivisesti vaikuttaa lapsen elämään. Saan olla antamassa maailman parasta varhaiskasvatusta ja opetusta. Tuntuu mahdottoman tärkeältä olla lasten kanssa, lasten, jotka ovat vanhempiensa rakkaimpia aarteita ja he luottavat heidät minun käsiini. Varhaiskasvatuksella on positiivinen vaikutus koko elämän ajaksi ja se vähentää eriarvoisuutta. Se vähentää myös eroja koulumenestyksessä, eli tasottaa eroja lasten välillä. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus.Työn lähtökohtana on mielestäni pitää lapsia arvokkaana ja nähdä heidät hyvinä, saman arvoisina oppijoina.
6. Lapset on parhaita ”työkavereita”. On aika mahtavaa viettää 8 tuntia päivässä eri ikäisten lasten seurassa. Välillä aikuisten maailmassa on kovaa ja kylmää, joten on ihana olla viattomien, aitojen ja tunteikkaiden lasten kanssa. He sanovat sen minkä ajattelevat eivätkö juoruile myöhemmin. Lasten mieli rikastuttaa omaa mieltäni. Ei työtä voisi tehdä, jos ei pitäisi lasten maailmasta ja olisi kiinnostunut sen sisällöstä. Miten lapset oppivat ja
7. Työ on haastavaa, se tarjoaa kyllä riittävästi vaatimustasoa ja ärsykkeitä. Oppia ja kehittyä voi mahdottomasti. On todella palkitsevaa huomata, että saa lapsen oppimaan ja oivaltamaan ja osaa löytää jokaisella lapselle niitä oikeita tapoja oppia.
8. Jokainen päivä on erilainen. Vaikka työssä joutuu joustamaan paljon, en siinä myös hyvät puolet. Itsensä voi löytää tekemästä välillä vaikka ja mitä!
9. Parasta työssä on välitön palaute. Minusta on ihana saada lapsilta heti suora palaute. He osoittavat, jos en onnistunut ja minun on kehitettävä toimintaani tai jos onnistuin. On aivan ihanaa mennä töihin ja saada heti sen kymmenen halausta tai riemun kiljahdusta, kun saavuit. Työn suurin anti on juurikin sen palkitsevuus lasten oppimisen ja kehityksen kautta. Siinä näkee oman työn merkityksen välittömästi.
10. Vanhempien arvostus. Minusta on aina ollut upea tuntea ja kuulla vanhemmilta arvostus kasvattajia kohtaan. Vanhemmat osoittavat kiitollisuutta hyvin tehdystä työstä ja pitävät päivähoitoa arvokkaana asiana. Se tuntuu todella hyvältä, sillä yhteiskunnan tasolla arvostus ei juuri näy, kuten miinuksista pystyi huomaamaan.
-Iida
28 kommenttia
Mille alalle vaihdetaan, jossa on korkeammat palkat ja onko ne todella korkeammat? Kunnallisella on myös aloja, joissa saa vähemmän palkkaa, esim museot, siellä kuitenkin vaaditaan ylempää korkeakoulututkintoa ja laajoja opintoja.
Teollisuudessa ja yleisesti yksityisellä lomaa kertyy vähemmän ja lauantait lasketaan lomapäiviksi toisin kuin kaupungilla, myös muita etuja on vähemmän, ruokailu on omaa aikaa jne. Myös joustavuutta vaaditaan vielä enemmän, pankkitunteja ei välttämättä valvota ja on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että työpäivä kestää yli 8h mutta liukumia ei ehditä pitämäön.Työmatkat saatetaan tehdä vapaa-ajalla. Teollisuudessa on yhtälailla kiky käytössä.
Mielestäni päivähoidon palkat ovat hyvät mutta henkilökuntaa tarvitaan lisää.
Lisäksi päivähoidossa työpaikka on aikalailla taattu eikä tarvitse miettiä ja murehtia, miten suhdanteet vaikuttavat työpaikkaan ja koska tulee seuraavat yt:t. Yksi ressi siinäkin mielessä vähemmän. Ei sitä toki muutenkaan tarvitse murehtia mutta sitä työn pysyvyyttä ei päivähoidossa hoksata arvostaa.
Kovin monet esimerkiksi jatkavat opintojaan yliopistossa. Lastentarhanopettajan pohjakoulutuksesta luetaan luokanopettajan paperit tai jatketaan varhaiskasvatuksen maistereiksi ja sitä kautta hallinnollisiin tehtäviin.
Myös kokonaan alaa vaihtuvia on paljon. Päiväkodin rankka työelämä vaihtuu töihin, joissa on tasaiset työajat ja esimerkiksi lounastunnit. Tiedän entisten kollegoiden vaihtaneen alaa mm. hierojiksi ja sisustussuunnittelijoiksi.
Päiväkodeissa työskentelevät lähihoitajat saattavat vaihtaa vuorotöihin, joissa kokonaispalkka kertyy päivätöitä paremmin. Sosionomin koulutuskin pätevöittää melkoisen laajoihin työtehtäviin, myös niihin siisteihin toimistotöihin.
Yritysmaailma työllistää varhaiskasvatuksen ammattilaisia mm. kouluttajaksi, myyjiksi ja asiantuntijoiksi.
”myös muita etuja on vähemmän, ruokailu on omaa aikaa jne”
??? en olekaan vielä koskaan ennen kuullut, että päiväkodin työntekijöiden lounasaikaan kukaan kadehtisi. Syön siis totta tosiaan maksullisen lounaani työajalla. Pöytäseurana minulla on 21-24 laste. Samalla saatan toki syöttää yhtä ja korjata kaatuneen maidon toiselta. Kolmannelle opetan, kuinka peruna pilkotaan ja neljännelle leivän voitelua. Viides tahtoisi lisää sillä aikaa, kun kuudes yrittää viedä lautaseltani porkkanan.
Kyllä päiväkodin lounasaika totta tosiaan on jotain, mitä kadehtia työntekijöiltä kannattaa ???
En minä ainakaan saanut kuvaa, että tuossa olisi sinua kadehdittu.
Monilla aloilla on varmasti ongelmia ja haasteita. Ja harmillista kun kiky koskee kaikkein huonoimassa jo valmiiksi olevia! Ei tunnu reilulta yhtään.
Meidänkin alalla työmatkat toki ovat omaa aikaa ja ruokailu on työaikaa, eli en tiedä onko se hyvä vai huono. Mutta kamalaa, jos ruokailu on vielä pidentämässä työpäivää.
Alalta vaihdetaan lähes mihin vain! Voidaan opiskella uusi ammatti, lähteä opiskelemaan, tiedän insinöörejä ja arkkitehteja. Tiedän monia, jotka lähtee lastensuojeluun yms vuorotyöhön, josta saa lisä. Moni myös saattaa haluta myyjäksi tai toimistotöihin, vaikka palkka ei olisi parempi, niin työtehtävät eivät kuorimita samalla tapaa eikä vaadita jatkuvaa joustamista.
Varhaiskasvatuksen työ on ihanaa! Se on kutsumusammattini.
Työelämästä taas en nauti. En nauti kiireestä, en loputtomasta joustamisesta ja venymisestä. En tekemättömistä töistä, joiden tekemiselle ei vain ole aikaa. Jatkuvasti kasvavista vaatimuksista.
Nautin lapsista ja lapsuudesta. Aamuvuoroista, jolloin pieniä saapuu syliin yksi kerrallaan. Kun pelataan yhdessä pöydän ääressä muistipeliä tai Unoa jo kymmenettä kertaa.
Nautin erityislapsista. Siitä, kun ratkaistaan ongelma ja opitaan jotain uutta.
Nautin työkavereista ja tiimityöstä, siitä että ollaan samassa veneessä.
Ihana kuulla! Työssä on niin paljon hyvää, mutta juurikin kiire ja katkuvat tekemättömät työt ovat haitta. Voikun vain saisi olla lasten kanssa ilman mitään velvotteita!
Lapsillani oli aivan ihanat opet päikyssä ja eskarissa. Kävelylenkkini menee usein eskarin ohi ja lämmin tunne tulee, kun muistan ne ajat. Elämässä oli vaikeita paikkoja tuolloin ja tunsin, että minäkin sain opeilta turvaa. Kerroin suoraan, mitä perhe-elämässä tapahtuu ja sain aina tukea.
Voi miten ihana kuulla, se on niin tärkeää <3
Hieno kirjoitus! 🙂
Olen lukenut blogiasi pitkään ja nyt päätinkin kommentoida. Olen tehnyt noin vuoden keikkatöitä päiväkodeissa pk-seudulla. Sijaisuudet ovat vaihdelleet yhdestä päivästä muutamaan viikkoon. Teen töitä lastenhoitajana, mutta koulutuksena minulla on sosiaalialan AMK-tutkinto. Olen siis ns. ”ylikoulutettu” lastenhoitajaksi, mutta omasta halustani halusin nähdä vuosien jälkeen taas päiväkotimaailmaa (olen valmistumiseni jälkeen ollut päiväkodissa töissä). Aiemmassa työhistoriassani on mm. perhetyötä ja lastensuojelua joten lasten ja perheiden kanssa työskentely oli hyvin tuttua entuudestaan.
Rakastan päiväkotityötä siinä mielessä, että lasten kanssa oleminen on aivan ihanaa ja palkitsevaa! Päiväkodissa keikkatyötä tekevänä työstä saa (omasta mielestäni) myös ns. ”rusinat pullasta”, koska sijaisella ei ole samaa kuormittavaa vastuuta arjen pyörittämisestä, vanhempien kanssa käydyistä keskusteluista, työaikojen venyttämisestä jne. Jos pitäisi oman työvuoron päälle vielä venyttää omaa työvuoroa lisää,jotta loppupäivä saadaan onnistumaan jotenkin, niin sijainen voi aina sanoa, että ei valitettavasti onnistu, ja lähteä kotiin. Koenkin, että työ tällaisenaan keikkatyönä on todella mukavaa, mutta vakituiseksi työntekijäksi päiväkotiin en lähtisi enää millään. En varmaankaan ottaisi vastaan edes pitkää määräaikaista sijaisuutta.
Miksi? Olen tässä päiväkoteja kierrellessä törmännyt toistuvasti samoihin epäkohtiin. Uupuneita työntekijöitä, jatkuvaa alimiehitystä, työntekijöiden jatkuvaa venymistä, haastavia vanhempia ja erityislapsia (joiden kanssa valitettavasti tulee usein väkivaltatilanteita, kiinnipitoja ym.), liian isoja ryhmäkokoja, alalle soveltumattomia työntekijöitä ja sijaisia, ja sitten tietysti vielä tosiaan se, että sijaisia ei yksinkertaisesti vain saada silloin kun tarvetta olisi. Jotenkin tämän kaaoksen keskellä lapset kuitenkin yritetään hoitaa ja kasvattaa mahdollisimman hyvin ja tietysti huomioida myös lasten vanhemmat parhaalla mahdollisella tavalla.
Itse joskus haaveilin lastentarhanopettajan työstä, mutta valitettavasti tämä karu todellisuus on saanut ajattelemaan aivan toisin. Juttelin vähän aikaa sitten ihmisen kanssa, joka on koulutukseltaan erityisopettaja, mutta hän oli irtisanoutunut omasta virastaan ja tekee nyt pelkkiä sijaisuuksia lastenhoitajana. En ihmettele hänen valintaansa ollenkaan kun miettii, millaisen paineen alla päiväkotien työntekijät ovat.
Olen myös luvannut itselleni sen, että kerran jo uupumuksen kokeneena en enää samaan oravanpyörään aio suostua. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että varhaiskasvatuksen alalla työntekijät joustavat erittäin paljon oman elämänsä ja jaksamisensa kustannuksella, jotta turvallisuus päiväkodissa ei vaarannu. Itse toivoisin, että päiväkotien vakituiset työntekijät joustaisivat oman itsensä kustannuksella vähemmän, koska jos meno jatkuu tällaisenaan vuodesta toiseen, niin meininki ei koskaan muutu.
Kirjoitulseni tarkoituksena ei ole pahoittaa kenenkään mieltä ja nämä ovat tietysti vain omia mietteitäni asiasta. Teet todella hienoa työtä, jota meidän yhteiskunta ihan selkeästi aliarvostaa. Tsemppiä töiden aloittamiseen, ja muistetaanhan kaikki aina se, että työ on vain työ ja oma jaksaminen on aina se kaikkein tärkein asia. ?❤️
Voi kiitos todella paljon kommentistasi! Aivan mahtava kuulla ajatuksiasi aiheesta ja jään ne ihan täysin. Tiedän todella monia, jotka lähtevät keikkailemaan sijaisiksi tai ottavat kiertävän lastenhoitajan viran. Ja kaikki kirjoittamasi pitää niin paikkansa.
Alalla on jossain määrin aivan liian hyvätahtoisia ihmisiä, jotka tekevät lasten eteen kaiken ja todellakin oman elämän ja jaksamisen kustannuksella. Kukaan ei vaadi muutosta ja tilanne jatkuu. Valtavan surullista. Omakaan ajatus ei ole kenttätyöhön jäädä vaan suuntaan opiskelemaan heti kun sisään pääsen.
Hyvin kirjoitettu!
Tiedän myös useamman, joka on luopunut vakituisesta paikasta ja vain keikkailee sijaisena sen verran kuin itselleen sopii.
Sijaiset ovat yleensä päiväkodeissa kuitenkin erittäin tervetulleita ja heistä halutaan pitää hyvää huolta!
Vaikka en itse ole varhaiskasvatus alalla. Oman alani palkka on n 2000e bruttona. Mulla ei kyllä oo enää olemassa kirjaimellisesti työpaikkaa minne palata.Olen siis kotihoidon tuella vielä..Mies hän on ihan fyysisessä työssä tehtaassa ja palkka bruttona 2000e -verot eli käteen jää 1400-1500e/kk plus mulle muutama satanen.. Enemmän harmittaa mies joka joutuu niitä Kiky tunteja kans tekemään.. Nyt ovat lakossa kolme päivää.. Mut onhan tää et työssäkäyvien selkärangasta revitään ja ihmetellään et miks ostovoima ei kasva ?..
No sanos muuta! On niin väärin, että kaikkein ns. huonotuloisimmilta sitten viedään ja he osallistuvat säästötalkoisiin.
Aloitin vähän aikaa sitten keikkailun päiväkodeissa ja vaikken vielä kovin kauaa ole päässyt alaan tutustumaan niin ainakin sen olen huomannut että työntekijöistä ja sijaisista on todella kova pula. Yllätyin myös siitä että edes pääsin tekemään keikkaa, sillä mitään alan koulutusta minulla ei ole. Kokemusta lasten hoidosta kuitenkin on paljonkin joten koen pärjääväni hyvin,mutta tämä on saanut miettimään sitä, että sijainen voi käytännössä tulla töihin aivan nollakokemuksella ja koulutuksella eli aiheuttaa vakkareille vain lisätyötä.. Olen kuitenkin aivan rakastunut päiväkotimaailmaan ja lasten vilpittömyys on ihan parasta!
Aivan ihana kuulla, että olet tykännyt! Keikkailu on varmasti mahtava tapa tutustua alaan ja siinä on tarpeeseen, saa tuntea itsensä hyödylliseksi. Pula on kova ja se on niin harmi!
Varhaiskasvatuksen hoitaja täällä hei! Tällä hetkellä keikkailen ja rakastan sitä! Ei ole sitä paperinpyöritystä tai tietokonehommia, saa olla lasten kanssa enemmän. Ja lapset onkin se juttu, miksi tätä teen. Olen ollut siitä onnekas että olen lähes koko ajan saanut keikkailla yhdessä ja samassa päiväkodissa. Pihalla kun lapset tulee kyselemään että milloin tulen heidän ryhmäänsä, niin se jo kertoo itselle että olen odotettu ”vierailija” ❤
Negatiivisena koen tämän uuden lakiuudistuksen myötä tapahtuneen hoitajien arvostuksen laskemisen. Kaikki vastuu ja päätäntävalta tuntuu olevan vain opettajilla, hoitajien osaamisella tai mielipiteillä ei tunnu olevan enää mitään väliä.
Aivan ihana kuulla, moni lähtee keikkailemaan ja todellakin ymmärrän sen. Paljon itselläkin mielessä. Saisi itse päättää koska haluaa töitä tehdä ja voisi välillä pitää arkivapaita.
Ja olen kyllä samaa mieltä, toki en itse koe, että hoitajien arvostus laskisi, vaan kaikkien erilaista ammattitaitoa tarvitaan. Varmasti riippuu sitten esimiehestä ja opettajista miten se sitten näyttäytyy hoitajille. Itse olen aina pyrkinyt ottamaan hoitajat huomioon, osoittanut arvostusta ja yhdessä mietitty heidän vahvuuksia toiminnalle. yms.
En ole töissä päiväkodissa, mutta jo viidettä vuotta kiitollisena äitinä viemässä lapsiani sinne hoitoon. Meidän lähipäiväkoti, kunnallinen, on tarjonnut niin mahtavaa vanhemmuuden tukea meille vanhemmille, hellää huomaa pienille lapsille, ja laadukasta eskariopetusta eskareillemme. Jokainen meidän päikyn aikuinen on omalla tavallaan huippu ja tekee työtään sydämellä.
Aivan ihanaa kuultavaa!
Hei, päiväkotiaihe kun on ajankohtainen niin heitän juttuideaksi kuinka sinne päiväkotiin ”pääsee”? Miten haetaan ja mistä ja mihin voi hakea? Isoimmat valintakriteerit yms. Näissä varmasti on paljonkin paikkakuntakohtaisia eroja (?), mutta jotenkin yleisesti ? Paljon on juttuja kuinka valmistautua aloittamaan itse päiväkoti, muttei yhtenäistä tietoa ”ajasta ennen aloitusta”… Mukavaa joulunodotusta!
Tarkennan vielä, eli tarkoitatko, että miten vanhempi hakee lapselle päivähoitopaikkaa? Vai miten haetaan töihin päiväkotiin? Kunnalliseen päivähoitoon haetaan kunnan verkkosivujen kautta lomakkeella. Helsingissä verkossa haetaan paikkaa 4kk aiemmin. Mutta voisin tätä vielä avata tarkemmin.
Juu, vanhemman näkökulmasta 🙂
Täytyy ensin lohduttaa, että palkka on noussut pääkaupunkiseudulla. Vantaalla peruspalkka ilman kokemuslisiä on tällä hetkellä 2550€ ja Helsingissä se on vielä muutaman kympin enemmän. Kuitenkin palkka on edelleen aivan liian pieni kasvaviin haasteisin nähden ja itse pohdin koko ajan voinko jatkaa työtäni, jota muuten rakastan.
Vantaalla opettajat tekevät vain välivuoroa ja kaupunki on nyt tehnyt sopimuksen, että seuren sijaiset otetaan vain välivuoroon. Tämä tarkottaa, että opettajat eivät jatkossa tiedä työvuorojaan vaan joutuvat joustamaan, mikä on hirveän epäreilua. Välivuoro on jo muutenkin raskain vuoro, kun kaikki lapset ovat aina paikalla. Tätä raskauttaa jatkossa epävarmuus omista työajoista.
Työssä on monia uusia haasteita, joista monikulttuurisuus on yksi. Lapsien muut oireet kuten adhd ja autisminkirjo on omassa työssäni lisääntynyt todella paljon ihan muutamassa vuodessa, puhumattakaan käytöshäiriöistä. Itse olen hyvin huolissani suomenkielen ja lukutaidon tulevaisuudesta. Varhaiskasvatus tarvitsee kipeästi lisää motivoituneita työntekijöitä.
Meillä on käsissämme tulevaisuus ja siihen voin työssäni vaikuttaa joka päivä. Lapset ja heidän nostaminen loistaviksi omiksi yksilöikseen on se syy miksi tätä teen. Se pitäisi näkyä palkassa jotenkin. Tiedän tekeväni maailman arvokkainta työtä. Varhaiskasvattajat rakentavat tulevaisuuden.
Olen Helsingin kaupungilla varhaiskasvatuksen opettajana. Mainitset että ylityöt maksetaan kaupungilla nykyään rahana. Tällaisesta käytännöstä on ollut puhetta mutta vain puhetta. Edelleen työaikapidennykset otetaan aikana pois. Itse en ole voinut syksyn pidennyksiä edes merkata työvuorolistoihin koska niitä ei ole ollut mahdollisuutta ottaa pois: aina on joku pois, on tiimikokousta, koulutusta tms. Ehkäpä alkuvuodesta saisi tunnit tasotettua.
Kirjoitit, että päiväkodissa ei ole opettajilla ollut aikaisemmin suunnitteluaikaa ennen nykyisen SAK-ajan tuloa. Tuo on kyllä pötypuhetta. Olen ollut opena 32 vuotta ja ihan aina on KVTES:ssä mainittu opettajan suunnitteluaika. Työurani alkuvaiheissa se oli 5 tuntia viikossa, sitten kun työaikaa lyhennettiin, tuli suunnitteluajan pituudeksi 3h15min (kikyn myötä 3h45min) ja nyt tämä uusi KVTES lisäsi sen takaisin viiteen tuntiin.
[…] Åfeldt, I. 2019. Päiväkotityön plussat ja miinukset. Blogikirjoitus. Iidan matkassa. Viitattu 4.5.2023. https://iidanmatkassa.fi/paivakotityon-plussat-ja-miinukset/ […]