Se kenestä kiinnostumme ei ole sattumanvaraista. Kumppaninvalintaan vaikuttavat oma historia, elämäntilanne ja omat ajatukset siitä, minkälaista kumppania etsii ja millaisen ihmisen kanssa on tuttua ja siten myös turvallista. Sen takia sama kulttuuritausta, sama äidinkieli, sama arvomaailma ja sama koulutustausta vaikuttavat yllättävän paljon. Ja ihan luonnollista, sillä ne asiat usein kokee turvallisiksi ja tutuiksi itselle ja niitä haluaa myös toiselta, koska niihin samaistuu. Ja näistä asioista johtuen tulee se tunne, että ”ihan kun olisin tuntenut hänet aina”.
Minä ainakin teen tietoisesti rajausta sen suhteen miltä alueelta haen sopivaa ihmistä. Aina olen Tiderini etäisyyden määrittänyt yltämään juuri pääkaupunkiseudulle.Eli en edes anna mahdollisuutta hyville tyypeille muualla Suomessa, jossa voisi aivan yhtä hyvin olla minulle sopiva kumppani. Sen oikean etsimiseen vaikuttaa todella paljon miten lähellä ihminen on meitä. Ja onhan se nyt loogista, mitä useammin ja helpommin ihmistä näkee, sitä enemmän me alamme pitää hänestä.
Se missä kohtaa omaa elämää on, vaikuttaa juuri kumppanin valintaan. Jos on ollut sinkkuna kauan, on ehkä tietoisempi kumppanin valintaan vaikuttavista asioista ja ennen kaikkea on varmasti motivoituneempi solmimaan suhteen toisen kanssa, kun juuri eronnut. On tärkeää, että kaksi ihmistä molemmat haluavat suhdetta yhtä paljon ja ovat yhtä halukkaita, innostuneita ja motivoituneita.
Olen tavannut monia aivan ihania miehiä, ollut rakastunut, ihastunut, kokenut taikaa ja olen ajatellut, että tämä on erityinen, tässä on sitä jotain. Ja ihan oikeasti olisin voinut nähdä itseni seurustelevan jokaisen heistä kanssa. He ovat jokainen tuntuneet aivan yhtä oikeilta, olisin aivan hyvin voinut elää heidän kanssa onnellisena. Mutta vielä ei ole ollut tilannetta, että molemmat olisivat olleet yhtä motivoituneita suhteelle. Usein jompi kumpi on enemmän ihastunut kuin toinen. Toinen ei halua sitä yhtä paljon. Eli elämäntilanne ja ajoitus ovat olleet pielessä. Se, että kohtaa jonkun oikealla hetkellä, kun joku tuntuu itselle tutulta ja sopivalta siihen elämäntilanteeseen ja mahdollisesti tulevaisuuteenkin ja toinen kokee samoin, on oleellista. Tuon toisen elämä ja arvot liippaavat läheltä omia, jolloin löytyy yhteistä ja samaistuttavaa. Pystytään näkemään usein ja tekemään kivoja asioita, jotka lisäävät ihastumista ja sitten molemmat motivoituvat suhteelle. En usko siihen oikeaan, mutta haluan uskoa, että kohtalo jotenkin järjestää kohtaamisen ihmisen kanssa, joka on yhtä motivoitunut suhteeseen kuin mitä minä olen.
Uskon, että sopivia elämänkumppaneita on useita. Eron jälkeen löytyy uusi, jos niin haluaa. Kumppanin kuolemankin jälkeen löytyy uusi sopiva kumppani, jonka kanssa elää yhdessä. Olen aina ajatellut, että rakastuminen on suht helppoa, kuhan juuri nämä kumppaninvalintaan liittyvät asiat täyttyvät. Toisen näkeminen ja yhteinen aika vaikuttaa ihastumiseen. Lopulta tuo voi johtaa rakastumiseen. On luonnollista, että suhde joskus päättyy ja tulee uusi rakkaus ja uusi suhde. Toki rakkaudet voivat olla erilaisia ja usein ovatkin. Samoja tunnekokemuksia sellaisenaan tuskin tulee jonkun toisen kanssa. Jokaisen kanssa on mahdollisuus jollekin ainutlaatuiselle. Rakkauksia voi olla elämän aikana kaksi tai 20.
Uskon, että me itse vaikutamme aika voimakkaasti rakkauteen ja kumppanin valintaan. Halutaan rakastua, tahdotaan rakkautta ja huolehtia rakkaudesta.Ollaan valmiita ja motivoituneita, tiedetään mitä halutaan ja ollaan tarvittaessa valmiita myös joustamaan.
-Iida
LUE MYÖS
Kaikki miehet, jotka kävelivät onnensa ohi
Millainen mies tapailee raskaana olevaa?
KUVAT/ Pauliina Tähkäpää
16 kommenttia