Minulla oli menkat. Olin lentokoneessa ja istuin ikkunapaikalla. Minun olisi pitänyt päästä vessaan, mutten kehdannut pyytää vieressä istuvia matkustajia nousemaan. Niinpä en mennyt kolmen tunnin lennolla vessaan vaihtamaan sidettä. Tilanne eskaloitui siihen, että ohivuodolta ei voinut välttyä. Housuni olivat veressä penkkiä myöten. Eikä mukana käsimatkatavarassa ollut vaihtovaatetta. Nolotti syvästi.
Tapahtui kerran treffeillä. Mies vei minut sushille ensitreffeille. Olin pidellyt puikkoja käsisissäni vain muutaman kerran aikaisemmin. Sushi oli varsin uusi tuttavuus ja sen syöminen oli hiukan epävarmaa. Kävikin sitten niin, että nigiri tippui puikoista soijakastikkeeseen ja kastikkeet loiskahtivat ympäriinsä. Oli tosi mukavaa olla soijakastikkeet paidalla loppuilta.
Mies oli tulossa meille aamupalalle eräs sunnuntai vähän aikaa sitten. Hän oli sanonut tulevansa 11-12 aikaan, miten nyt sattuu heräämään päivään. Ajattelin, että hän tietysti ilmottaa, kun herää ja lähtee suuntaamaan meille päin. En pitänyt mitään kiirettä aamutoimien kanssa. Nautin yökkärissä hillumisesta. Vähän ennen kello 11 annoin Eemille lounasta ja ajattelin, että sen tehtyäni puen päälle ja meikkaan. No enpä ehtinyt. Ovikello soi tasan klo 11. Olin yöpaituli päällä, tukassa kaksi päivää vanha äityli-nuttura ja naama naturellinä. Olisin halunnut oikeasti vajota maan alle.
Parkkeeraminen, erityisesti peruutus tuottaa elämääni paljon noloja hetkiä. Olen niin monesti pyytänyt kadulta ensimmäisen vastaantulevan miehen peruuttamaan puolestani, jos paikka on ollut kinkkinen. Olen myös aiheuttanut äitini entiseen autoon useamman kolhun ja naarmun menoillani. Siitä syystä maineeni autoilijana on hyvin huono. Taannoin olin autolla kylässä serkuilla. Heidän pihaansa johtaa pitkä suora. Lähtiessä oli siis peruutettava. Mikään ei ole niin kamalaa kuin suoraan peruuttaminen, kun koko suku katsoo terassilta miten minä asiassa onnistun. Se lisäsi paineita niin paljon, että toki menin sitten nurmikon kautta.
-Iida
2 kommenttia