Miten on mahdollista, että kaikki muut löytävät tiensä parisuhteeseen? Ei vain enää mene minun järkeeni. Ja samalla olen huomannut jopa pelkääväni ajatusta parisuhteesta. Olen ollut sinkkuna jo kohta kolme vuotta.
Pystyisinkö siihen todella?
Osaisinko minä seurustella?
Miten voisin asua jonkun kanssa?
Olen asunut yksin siitä asti, kun muutin pois kotoa, eli kahdeksan vuotta. Minulla on aina ollut oma koti, enkä ole jakanut sitä. Ehkä hammasharjan verran, mutta siinä kaikki. Olenkin miettinyt, että miten osaisin asua samassa asunnossa kumppanin kanssa. Olisi kamalaa, jos joku muuttaisi luokseni mukanaan kaikki tavaransa. Toisaalta en minä ja tavarani voisi muuttaa kenenkään luokse, sekin olisi outoa ja olisin vieraalla maaperällä, jonkun toisen oman sisällä. Toki ehkä yhteinen uusi koti voisi olla mahdollisuus. Eikä onneksi heti tarvitse olla muuttamassa saman katon alle, vaikka suhteessa eläisikin.
Mitä, jos miehellä olisi lapsia? Mitä, jos mies asuisi toisella paikkakunnalla eikä hänelle muutto Etelään olisi mitenkään mahdollinen? Voisonko muuttaa tuntemattomaan? Mitä jos? Miten sellainen kaikki oikeen toimisi, miten sen saisi toimimaan? Onko minusta sellaiseen?
Kun on kauan tehnyt asiat itse, luonut omat rutiinit, käytännöt ja päättänyt arjesta itse, alkaa pelottaa ajatus sen jakamisesta. Vaikka haluaisin jakaa sen, niin osaisinko? Pystyisinkö siihen, että vessanpöntön kansi olisi aina auki tai vessapaperirulla väärinpäin? Tai pystyisinkö siihen, että minun vaatteiden vierellä olisi toisenkin vaatteet? Pystyisinkö siihen, että joku tekee asioita eri tavalla kuin minä? Osaisinko joustaa?
Ja mitä sitten, jos tulisikin ero? Olisipa se hirveää! Olisi jotenkin todella kamalaa pakata lapsi ja tavarat ja aloittaa kaikki alusta. Ja miten hirveää se olisi, jos mies olisi ehtinyt tulla osaksi Eemin elämää ja sitten yhtäkkiä he eivät enää koskaan tapaisi? Jo se alusta aloittaminen, koko ajan olen vanhempi ja vanhempi ja tuntuu, että se vain tulee raastavammaksi ja raskaammaksi. Minä olen kuullut niin monesti sanottavan, että pariskunta vain kasvoi erilleen, parisuhde päättyi ja he elivät enemmänkin kämppiksinä. Ja minua pelottaa se. Miten ihmiset antavat sen tapahtua, voiko siltä välttyä?
Osaisiko vaalia sitä suhdetta ja elää siinä? Osaisinko tehdä töitä sen eteen, että suhde olisi toimiva ja antaisi parastaan molemmille? Osaisiko viedä sitä samaan suuntaan ja välttää sen haarautumisen?
Minua todellakin on alkanut pelottaa se, että osaisinko päästää ketään minun elämääni ja kotiini, niin lähelle. Miten minä osaisin olla? Vai ratkeaako nämä asiat itsestään, kun löytyy sellainen, jonka kanssa pelko katoaa? Joku jonka takia riski kannattaa ottaa pelosta huolimatta?
-Iida
LUE MYÖS
Miten sinkkuus vaikuttaa itsetuntoon?
12 kommenttia