Puoli vuotta sitten kirjoitin postauksen, jossa kerroin seksistä. Silloin oli kulunut puoli vuotta ilman seksiä. Nyt aikaa on kulunut yhteensä vuosi. Vuoteen en ole ollut yhdynnässä, en ole harrastanut seksiä synnytykseni jälkeen.
Alkuun seksi oli usein mielessäni, tosiaan lähinnä siitä näkökulmasta, että pystyykö siihen enää koskaan. Synnytyksen jälkeen paikat tuntui olevan ihan hajalla. Olin repeytynyt ja mietin jääkö minusta nyt sellainen kuuluisa ”löysä pilluinen”. Myös jälkivuodon haju oli niin hirveää, että intiimi tilanne tuntui puistattavalta. Jonkin aikaa ehdin jo miettiä, että tulenko aina haisemaan siltä.
Kun pahimmasta oli selvitty, aloin ajatella seksiä. Aloin ajatella kosketusta, halausta, suudelmaa, hivelyä. Sitä, kun varpaat hipaisevat toisia varpaita peiton alla. Välillä koin todella suurta kaipausta olla lähellä, suurta kaipausta tuntea toinen.
Puolen vuoden selibaatin jälkeen ajattelin, että vuosi ilman olisi todella pitkä aika. Voisinko olla vuoden ilman? Vuosi ilman tuntui siinä kohtaa kidutukselta, olihan puoli vuottakin ollut jo pitkä aika. Mutta niin se aika kului, yhdeksän kuukautta ja kymmenen kuukautta. Silloin tajusin, että vuosi on lähellä.
Vuoteen on mahtunut paljon. Paljon tunteita. Joskus on tehnyt aivan älyttömästi mieli ja olen selannut kaikkia mahdollisia miesten puhelinnumeroita yhteistietojen uumenista. Joskus olen kuunnellut sinkkuystäväni seksiseikkailua kateudesta haljeten ja ajatellut, että nyt minunkin on saatava joku mies jostain heti. Olen kuunnellut äitiystävien tuntemuksia seksistä synnytyksen jälkeen ja sopivalta tuntuneesta ajankohdasta. Vuoteen on mahtunut myös aikoja, kun en ole ajatellut seksiä ollenkaan. Se on vain tapahtunut huomaamatta. En ole ehtinyt tai jaksanut.
Läheisyyden kaipuun hetkinä olen aina tullut järkiini, jos niin voi sanoa. Olen tajunnut, että se on ohi menevä tila enkä minä ihan aidon oikeasti haluaisi sillä hetkellä soittaa jotakuta miestä käymään. Todennäköisesti sen jälkeen oloni olisi entistä surkeampi. Se auttaisi hetken, muttei veisi todellista syytä taustalla mihinkään.
Vaikka haluan, niin en kuitenkaan halua. En vielä. Kaiken kokemani jälkeen seksillä on erilainen merkitys elämässäni enkä ole vuoteen kohdannut ketään sellaista, jonka olisin halunnut päästää niin lähelle minua. Kuten olen sanonut, niin synnytyksen jälkeen tuli sellainen ”uudelleen syntynyt neitsyt” -olo, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Toiseen ensimmäiseen kertaan haluaa valmistautua. Ja mikä onni, että on tämä toinen mahdollisuus, sillä väliin mahtuu kuitenkin kokemusta. Kokemuksen avulla on oppinut itsestään ja seksuaalisuudestaan, joten sitä sitten jo tietää mitä haluaa ja miten. Ja miten hyvältä se sitten voi tuntua, kun on kauan odottanut!
Lopuksi on sanottava, että kaikkeen tottuu. Jos jotain ei ole, niin ei sitä osa kaivatakaan. Koko ajan asiaa ajattelee vähemmän ja haluaa vähemmän. En silti koe etten olisi seksuaalinen tai voisi olla seksikäs. Todellakin olen. Mutta olen myös oppinut paljon itsestäni, arvostan itseäni enemmän ja haluan itselleni hyvää. En halua vain tyydyttää fyysistä tarvetta, haluan myös tyydyttää henkistä pääomaani. Olen oppinut seksistä ja seksuaalisuudesta, eikä se rajoitu vain yhdyntään.
Olen kohdannut kauhisteluja ja voivotteluja, jos seksittömyyteni on tullut ilmi. Monelle vuosi kuulostaa todella pitkältä ajalta ja niin minäkin joskus ajattelin. Joskus kaksi viikkoa oli pitkä aika. Isossa mittakaavassa vuosi on kuitenkin lyhyt aika. Minua itseäni asia ei harmita, en koe kärsiväni tai eläväni puutteessa. En koe jääväni jostain paitsi. Mielihyvää saa elämään niin monesta muustakin asiasta. Minä olen elämässäni tyytyväinen ja onnellinen. Elämäni on täyttä ja hyvää, vaikkei siihen kuulu seksi toisen ihmisen kanssa. Minulla on hyvä olla itseni kanssa.
-Iida
Lue myös
Itsetyydytämme enemmän kuin ennen
Kuvat // Jannamari
19 kommenttia