Häät ne vaan lähenee, jännäksi käy! Häihin on nyt 2,5 kk ja kyllähän tässä koko ajan kärkymme kummatkin miehen kanssa polttareitamme. Että koska koska!
Minulla on kaksi kaasoa, Nina ja Jasmin. Ninan kanssa olemme tienneet toisemme jo lapsuudesta asti, vaikkemme silloin olleet ystäviä. Törmäsimme toisiimme sattumalta yli kuusi vuotta sitten. Satuimme molemmat jäämään liikennevaloihin Helsingissä. Molemmilla oli vauvanvaunut ja siinä vihreää odotellessa satuimme katsomaan toisiamme. Molempien suupielet kääntyivät hymyyn, kun tajusimme, että mehän tunnemme! Meillä olikin saman ikäiset vauvat ja asuimme ihan lähekkäin toisiamme. Sen jälkeen olemme tavanneet viikottain ja muutimme kumpikin samaan aikaan takaisin lapsuuden maisemiin Nurmijärvelle. Noista ajoista porukkamme on kasvanut. Hauska sattuma oli sekin, että Ninan puoliso on opiskellut samaan aikaan minun mieheni kanssa kokiksi Perhossa. Hekin siis tuntevat toisensa ja nykyään vietämme paljon aikaa kaikki yhdessä. Nina rakastaa järjestää juhlia ja tekee sitä myös työkseen. Hän on ihan loistava järjestämään, organisoimaan ja hostaamaan!
Toinen kaasoni Jasmin on minulle kuin sisko. Olemme tutustuneet Instagramin kautta ja tapasimme ensimmäisen kerran kesällä 2018, jolloin odotin esikoistani. Meillä klikkasi heti ja aloimme pitää yhtä. Jasmin asuu Kuopiossa, joten emme näe usein, mutta kun näemme, olemme tosi tiiviisti yhdessä monta päivää kerrallaan. Olemme jakaneet monenlaisia yhteisiä hetkiä sinkuuudesta parisuhteeseen. Lapseni puhuttelevat Jasminia tätinä ja hän on heillä ihan todellinen täti. Jasmin ei halua omia lapsia, mutta hänelle minun lapseni ovat todella rakkaita. Jasmin puhuu ja jutustelee mielellään, tyypillinen savolainen kun on!
Mieheni pyysi bestmaneiksi kahta lapsuuden ystäväänsä, jotka ovat myös meidän kuopuksen kummeja. Meillä ei ole hirveästi kaasoille ja bestmaneille hommaa. Emme halua kuormittaa ketään kyseisillä titteleillä, vaan enemmänkin haluamme, että he saavat itse valita millä tavoin osallistuvat ja kuinka paljon. Ehkä se kaikkein isoin asia on juurikin polttareiden järjestäminen.
Meillä ei ole häissä värikoodia, vaan kaasot saavat pukea sellaiset juhlavaatteet kuin tahtovat, sama tietysti koskee bestmaneja. Toki oletamme heillä olevan tummat puvut päällä, jolloin kauluspaidalla voi personoida asua. Olen tilannut itselleni hääkimpun ja kimpun sävyyn kaasoille kukkarannekkeet, miehelleni, lapsillemme ja bestmaneille vieheet. Kaasoille kustannan juhlakampaukset. Mies pohtii haluaisiko bestmanien kanssa samanväriset mirrit, jotka toki näin ollen ostaisimme kaikille. Itsestäni tuntuu, että monelle kaasojen ja bestmanien lookit on tärkeitä ja toisinaan kuulee, että kaasot ja bestmanit joutuvat itse ostamaan asunsa tietyssä sävyssä. Se on minusta tosi väärin. Meille tämä ei ole tärkeä asia, mutta jos asettaisimme vaatimuksia, niin mielestäni meidän tulisi ne myös kustantaa. Toivon niin kaasoilta kuin bestmaneiltä kuin vierailtakin, että meidän juhlien takia ei tarvitsisi ostaa mitään, vaan omasta kaapista löytyisi sopivaa vaatetta tai asua voisi lainata.
Meidän hääpaikalla on todella vähän tekemistä etukäteen. Pöytäkukkaset, kynttilät, pöytäliinat, kangasservetit ja kattaus tulee talon puolesta. Paikka on itsessään meistä niin kaunis, ettemme kaipaa näiden lisäksi muuta koristelua, vaan kattaus kukkineen riittää. Meidän ei myöskään tarvitse itse siivota, vaan sekin kuuluu maksamaamme hintaan. Tämä tietysti vähentää avuntarvetta esimerkiksi juuri kaasoilta ja bestmaneilta tai muilta läheisiltä.
Toivomme kaasoilta ja bestmaneilta sellaista osallistumista, mikä heistä tuntuu hyvältä. Jos joku heistä haluaa pitää puheen, olemme tietysti todella iloisia siitä, muttei ketään pakoteta siihen. Minä tulen itse pitämään puheen ja todennäköisesti mieheni myös. Itse juhlapäivänä toivomme, että he voisi ohjata ihmisiä löytämään istumapaikat ja tarvittaessa vastata vieraiden kysymyksiin hääjuhlaa tai tilaa koskien. Lisäksi toivomme vieraiden vastaanottamista juhlapaikalle ja heidän keräämistä pihalle alkumaljoille, jos emme ole itse vielä saapuneet ja muutaman ohjelmanumeron vetämistä. Muilta osin aiomme itsekin osallistua juhlamme ohjelmasta tiedottamiseen ja ns. spiikkaukseen. Vielä emme ole kokontuneet yhdessä porukalle ja käyneet hääjuhlaa läpi, mutta tulemme sen tekemään lähempänä häitä.
Kuten totesinkin, niin se suurin juttu on varmasti polttareiden järjestäminen. Mieheni odottaa naimisiinmenossa varmaan polttareita eniten! Hän haaveilee siitä, että pääsisi vaan äijäporukalla viikonlopuksi jonnekin syömään ja juomaan hyvin. Joku aktiviteetti voisi olla kiva, mutta pääasia on yhdessä oleminen. Itse jotenkin mietin, että haluanko ees polttareita. Jotenkin tuntuu hankalalta tietää, että itselle nyt järjestetään jotain. Tulee sellainen tunne, etten haluaisi olla vaivaksi, en haluaisi, että kukaan joutuu laittamaan kauheasti rahaa minuun tai miettimään pystyykö taloudellisesti osallistumaan vai ei. Ja samaan aikaan tuntuisi tosi ihanalta kokoontua muutaman ystävän kanssa viettämään yhdessä aikaa vaikka ihan pienimuotoisesti. Hankalaa! On vaikea olla se henkilö, joka yllätetään!
Mutta polttarit on tulossa, kaasot ja bestmanit tarttuivat innoissaan toimeen. Kysyivät meidän toiveet ja siinä se. Mieheni sanoi, että mökkeily olisi hänen juttunsa ja itse taas sanoin, että mielummin muualla kuin mökillä. Muuten emme esittäneet mitään vaatimuksia. Molemmat sanoimme tosin, että benji-hyppy on sellainen ihan ehdoton ei. Muuten kaikki käy, annoimme täysin vapaa kädet. Meillä on polttarit erikseen, emmekä tietenkään tiedä koska. Tai varmasti mies tietää, koska on minun ja minä koska on hänen, mutta kumpikaan ei myönnä mitään. Nyt tässä koko kesä jännitetään!
-Iida
Kuvat: Pinja Mitrovitch