Jos saisin toivoa mitä vain

Jos saisin toivoa mitä vain. Ihan mitä vain tältä vuodelta, mitä toivoisin?

Kun ei tarvitsisi välittää onko se oikeasti mahdollista, onko minulla oikeasti rahaa, aikaa tai onko tavoite realistinen.

Toivoisin viikonlopun St. George hotellissa Helsingin sydämessä. Ensikertalaisena hämmästelisin ja ihastelisin  hotellia lapsen lailla. Kuljeskelisin Winter Gardenissa ja suustani pääisi ”wau”. Hemmottellisin itseäni Spassa erilaisilla hoidoilla ja nauttisin hotellin kuuluisaa aamupalaa kaikessa rauhassa. Ottaisin selfietä kylpytakissa. Minun ei enää tarvitsisi ihastella muiden kuvien kautta hotellia, vaan saisin kokea sen itse. Nauttisin Helsingistä. Kävisin suosikkipaikoissani. Kiertelisin Relovessa tehden ihania kirppislöytöjä, kävisin lounaalla Flät no 14:ssa ja kahvipullat nappaisin Hakaniemen kauppahallista.Veisin Eemille tuliaiseksi uuden palapelin, jonka ostaisin Ziccosta.

Toivoisin opiskelupaikkaa. Pääsisin Tampereen yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteiden maisteriksi. Etäopintojen ohessa pääsisin muutamasti kuukaudessa nauttimaan Tampereesta, josta on viimeisen vuoden aikana tullut ihan suosikki kaupunkini. Opinnot antaisivat uutta osaamista ja intoa. Perustaisin oman verkkokurssin vanhemmuuden tueksi ja pitäisin kuukausittaisia webinaareja eri teemoista kasvatukseen liittyen. Ne olisivat todella suosittuja.

Toivoisin tekeväni enemmän asioita, jotka tekevät minulle hyvää. Asioita, joista pidän, jotka ovat osa minua. Sellaisia asioita, jotka ovat ehkä olleet liian pitkään unohduksissa. Kaivaisin siveltimet esiin ja ostamani akvarellipaperin sekä maalaisin. Ottaisin pöyröpuikot käsiini ja neuloisin muutamat pipot, sekä lapaset ja ehkä innostuisin villapaidasta. Ompelisin ostamastani kankaasta kesäisen t-paidan. Leikkaisin kaavoja kesäyön valossa ja ompelisin yömyöhään. Tekisin Eemille kankaasta myös housut, jotta voisimme samistella. Lähtisin juoksulenkille keskellä kesäyötä ja keräisin matkalla kukkia maljakkoon, jotka asettaisin parvekkeen pöydälle. Lukisin kirjaa puutarhakeinussa vasta leikatun nurmikon tuoksuessa nenääni.

Toivoisin matkaa Italiaan. En ole käynyt Italiassa vuoden 2015 jälkeen. Kaipaan jäätelöä, pistaasijäätelöä, merta, mustekalaa ja pizzaa. Sitä aitoa ja oikeaa pizzaa. Haluaisin päästä Amalfin kaduille ja Caprille ihastelemaan merta. Haluaisin puhua italiaa ja kuulla italiaa muualla kuin tv:ssä. Haluaisin taas pyöräillä ympäri öistä Roomaa, kun kadut ovat tyhjiä turisteista. Haluaisin nähdä Colosseumin valaistuna upeasti yön pimeydessä. Aamulla tilaisin cornetton vaniljakreemillä ja joisin ison laten. Vuokraisin villan Toscanasta ja ihailisimme Eemin kanssa auringonkukkia ja uisimme joka päivä.

Toivoisin koiraa. Ihanaa omaa koiranpentua, joka tulisi täydentämään meidän perhettä ja ilahduttamaan meidän elämäämme. Tietäisin sen olevan valtavan riemastuttava juttu Eemille ja hänestä tulisi mitä parhain ystävä koiralle. Tekisimme yhteisiä retkiä metsään ja kävisimme kesäisin koko porukalla uimassa. Päivittäiset lenkit toisi rytmiä arkeen ja illalla koira käpertyisi sohvalle viereeni. Saattaisi käydä niin, että ottaisin hänet kainalooni sänkyyn. Vähintään hänellä olisi muhkea peti sänkyni vieressä.

Toivoisin, että minulla olisi auto. Sellainen, jota ajaessa ei tarvitsisi miettiä onko tämä nyt viimeinen ajomatka autolla. Ei tarvitsisi sukkeloida yhdellä pyyhkijällä tai huolehtia jääkö radio päälle ja loppuuko akku. Sellainen unelmapeli, jolla ajaminen olisi helppoa. Sellainen, jolla tekisimme monta kesäretkeä koiran ja Eemin kanssa.

Toivoisin, että olisin raskaana. Saisin kokea tuon maailman hienoimman asian uudelleen. Pääsisin tänä vuonna hedelmöityshoitoihin ja tulisin raskaaksi. Alkaisin odottaa toista lastani. Aloittaisin tuon jännittävän ja erilaisen odotusajan kohti itsellistä äitiyttä. Ostaisin turvakaukalon autoon ja ihmettelisimme sitä yhdessä tulevan isoveljen ja koiran kanssa. Valmistautuisimme vauvaan ajatuksentasolla ja tekisimme muutamia hankintoja hänen varalleen.

Sellaisia minä toivon, jos saa toivoa mitä vaan.

-Iida

KUVAT: Laura Iikkanen