Home » (single)mom to be

(single)mom to be

by Iida Åfeldt

Olen raskaana. Olen sinkku ja raskaana.

Tein ensimmäisen raskaustestin tammikuun puolessa välissä yhtenä maanantaiaamuna ja se näytti kahta viivaa. Olin pari viikkoa ehtinyt siinä ihmetellä, miksi minulla on kipua alavatsassa. Juurikin sellaista kipua, kuin kuukautiset olisivat alkamassa. Minulla ei ollut ollut kuukautisia pariin vuoteen käyttämäni ehkäisyn takia. Ihmettelin asiaa, mutten ajatellut, että kyse olisi mistään vakavasta. Kivut kuitenkin jatkuivat ja päädyin googlettamaan asiaa eräänä sunnuntaina. Googlesta paljastui, että kuukautiskivun omainen kipu on myös raskausoire ja merkki kohdun kasvamisesta. Lähdin saman tien lähikauppaani ja ostin raskaustestin. Raskaus ei ollut tullut mieleenikään vaihtoehtona, sillä ehkäisystä oli aina huolehdittu.

Ajattelin odottaa testin tekemistä aamuun, sillä oli kuullut tuloksen olevan varmempi aamuvirtsasta. Maanantaiaamuna tein testin heti herättyäni. Se näytti saman tien kahta viivaa.

Tunne oli ihan hullu. Ajattelin, etten voi olla raskaana. Testissä piti olla virhe. Sitten aloin itkeä, että  nyt olen loppuelämäni sinkkuna. Ja vasta sitten soitin äidille. Oli pakko kysyä äidiltä, että mitä nyt oikein tehdään.

Kerroin muutamalle kaverillekin, jotka sanoivat, että kannattaa tehdä uusi testi seuraavana päivänä. Kävin ostamassa apteekista kaikkia erilaisia raskaustestejä ja tein viitenä aamuna peräkkäin positiivisen raskaustestin. Sitten kykenin soittamaan neuvolaan.

Neuvolaan soittaessani vastassa oli hirveä kysymys tulva. Koska on ollut viimeiset kuukautiset, monennella raskausviikolla olet? En todellakaan tiennyt. Sanoin, että minulla on viimeksi ollut kuukautiset kaksi vuotta sitten. Ystävällisenä virkailija varasi minulle ensimmäisen vapaan ajan neuvolaan, jotta asiaan saataisiin selvyys, pyysi lopettamaan hormonaalisen ehkäisyn ja sanoi, että isä on tervetullut mukaan neuvolaan. Sen suhteen oli kuitenkin epävarmuutta, sillä en tiennyt kuinka pitkällä raskautta mahdoin olla.Varhaisultran jälkeen selvisi raskauden oletettu hedelmöitysajankohta, jolloin otin yhteyttä mahdolliseen isäehdokkaaseen. Hänelle uutinen oli shokki.

28767589_10216047885328764_1471124498_o.jpg

Helmikuu meni osaltani asian sulatteluun, enkä ole voinut kirjoittaa blogia, enkä somettaa muutenkaan. Kaikki muu on tuntunut niin turhalta ja tyhjänpäiväiseltä. Toisaalta olen todella kovasti halunnut päästä tuomaan raskausuutiseni päivänvaloon, koska minulla ei ole sitä kumppania, jonka kanssa asiasta keskustella ja ihastella koko ajan kasvavaa mahaa. Tämän takia kaikkien teidän muiden merkitys korostuu. Haluan kertoa teille, haluan ihastella tätä teidän kanssa. Mutten ole löytänyt oikeita sanoja.

Tunteita on ollut todella paljon ja monenlaisia. Tavallaan on hävettänyt, että olen raskaana. Toisaalta taas on tuntunut pahalta, että jokin elämässäni nyt päättyy. On myös ollut valtava huoli siitä, että miten tässä pärjää niin henkisesti mutta myös taloudellisesti. Harmittaa, miksen ole säästänyt, kun olen voinut, sillä nyt en enää voi. Läheiset ja ystävät sanovat, että en ole yksin, mutta yksinhän minä nyt vain olen. Eikä kukaan oikeasti ole verrastettavissa kumppaniin, kukaan ystävistäni, ei äitini eikä siskoni voi olla minun kanssani joka päivä.

Ja kaiken tämän lisäksi on ollut pelko. Se syntyi heti siinä hetkessä, kun tajusin, että minusta tulee äiti. Syntyi pelko siitä, että meneehän kaikki hyvin. On niin valtava halu suojella jotain vielä olematonta ja antaa sille parastaan. Ja se myös pelottaa.

Moni on myös kysynyt, miksen tekisi aborttia, kun silloin pääsisin helpommalla. Päätöstäni helpottaa se, että olen aina halunnut äidiksi. Koen myös olevani jo aikuisen iässä, enkä enää mikään teini. Lisäksi oma äitini alkoi odottaa minua 17-vuotiaana. Hän antoi minulle mahdollisuuden elämään nuoresta iästä ja tilanteen yllätyksellisyydestä huolimatta. Lapsesta asti olen ajattelut, että teen voitavani, jotta en joudu vastaavaan tilanteeseen, mutta sellaisen tullessa eteen, minä antaisin myös mahdollisuuden. Lisäksi lähelläni on paljon ihmisiä, jotka eivät voi saada lasta. Näen lapsen asiana, joka saadaan, sitä ei hankita. Lapsi on lahja, jotain todella suurta ja kaunista. Tämä lapsi on valinnut minut äidiksi ja uskoo minun pärjäävän, vaikken vielä itse sitä uskokaan.  Nyt minulle annetaan jotain, jota kaikki ei saa ja minun tehtäväni on vastaanottaa.

Perhe on nykyään laaja käsite ja on monenlaisia perheitä. En minä todellakaan koskaan ajatellut, että minusta tulee äiti yksin. Ilman parisuhdetta ja yhteistä odottamista. Mutta nyt kun tilanne on tämä, aion tehdä tässä parhaani.

-Iida

90 kommenttia

JanikaHa 4.3.2018 - 14:47

Onnea!

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 14:49

Kiitos Janika <3

Vastaa
anna-liisa 4.3.2018 - 14:49

Onneks olkoon! Kamalan ihanaa!
(Please: Ota käyttöön joku muu ilmaus kuin masuasukki, se on niin…en kestä!)

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 19:39

Hahah, en ajatellut koko asiaa, mun mielestä niin kiva sana 🙂

Vastaa
2+ 4.3.2018 - 15:35

Iida, halusin vain kannustaa ja valaa sinuun uskoa: elämä kantaa ja tulet aivan varmasti pärjäämään lapsesi kanssa yksin. Minä myös olen saanut lapsen yksin ja olen pärjännyt oikein hyvin. Lapsi muuttaa elämää tosi monella tavalla, mutta tietyt perusasiat eivät silti katoa mihinkään. Sinä olet yhä sinä ja lapsi tuo uuden hienon lisän elämääsi varmasti.
Voimia ja rohkeuttaa vaan, kyllä elämä kantaa!

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 19:40

Kiitos ihanasta kommentistasi! <3

Vastaa
Mirmu 8.3.2018 - 15:39

Onnea! Kaikella on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin. Ja on ok pyytää apua! Raskaus ja äitiys kyllä opettavat tarvittaessa siihenkin. Nauti tästä seikkailusta!

Vastaa
Jonna 4.3.2018 - 15:48

Hei Iida ja paljon onnea! Tosi hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen postaus, jossa avaat hyvin tuntemuksiasi. Aina elämässä ei tosiaan kaikki mene niin kuin odottaa tai niin kuin toivoisi. Uskon raskauden olleen todellinen yllätys, kun kuitenkin on käyttänyt ehkäisyä. Kukaan ystävä tai sukulainen ei tietysti korvaa sitä kumppania siinä vierellä jakamassa tuota kaikkea. En tiedä lohduttaako yhtään jos sanon, että asiat voisivat kuitenkin olla paljon huonomminkin. Onneksi sinulla on äiti ja ystäviä, joista kuitenkin on varmasti apua monella tapaa. Ja äitiys on opettelua kaikille, syntyi lapsi sitten millaiseen tilanteeseen tahansa. Olen varma, että sinusta tulee hyvä äiti.

Saako kysyä, että oletko kertonut isäkandidaateille vauvasta ja miten he ovat ottaneet tiedon asiasta vastaan?

Paljon tsemppiä raskausaikaan ja kaikkeen tulevaan! Jään innolla odottamaan lisää postauksia vauvan odotukseen liittyen. 🙂

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 19:42

En kestä miten kivasti olet kirjoittanut, iso kiitos siitä! Kaikki positiiviset kommentit asian tiimoilta kyllä tsemppaavat. 

Isät tietävät vauvasta ja heidänkin suhtautuminen on hyvin erinlainen keskenään. Mutta kirjoitan varmasti siitä oman postauksen, sillä siitä on kovasti kyselty.

Vastaa
iidis 4.3.2018 - 15:55

Paljon onnea! Tulet olemaan varmasti paras mahdollinen äiti tulevalle lapsellesi.

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 19:42

Kiitos, toivon sitä todella!

Vastaa
Minnea 4.3.2018 - 15:58

Lämpimästi onnea! Usein parhaat asiat elämässä tulevat suunnittelematta! Tuolla aiemmassa kommentissa sanottiin hyvin, “kyllä elämä kantaa”! Siihen uskon!

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 19:43

Samaa mieltä! Haluan suhtautua tähän niin, että tämä tulee vielä antamaan jotain niin hyvää, että en osannut edes ajatella! <3

Vastaa
Nettanen 4.3.2018 - 16:03

Elämä keksii vaikka minkälaisia juttuja meidän päänmenoksi. Mä uskon, että tällä on ehdottomasti tarkoitus ja susta tulee aivan ihana äiti tälle lapselle, ja hänellä tulee olemaan paljon rakkaita ihmisiä elämässään. Kaikkea hyvää odotukseesi <3

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 19:46

Netta <3 Olet ihana, kiitos <3

Vastaa
Minka Kaakao kermavaahdolla 4.3.2018 - 17:06

Voi että! Lämpimät onnittelut ja oikein ihanaa raskausaikaa! 🙂

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 19:47

Iso kiitos <3

Vastaa
Suttastiina 4.3.2018 - 17:55

Onnea!

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 19:47

Kiitos <3

Vastaa
Millie's 4.3.2018 - 18:25

Onnittelut!

Kiva kuulla että on tervetullut (joskin odottamaton) tulokas. Jotenkin musta tuntuu, että kaikki tulee menemään hyvin. Mä en malta odottaa että pääsen kokemaan joskus saman ilon ja vastuun. Tiiän kuitenkin, että silti mullakin olis varmaan samat huoli-, pelko- ja taloudelliset ajatukset mielessä. Ja sitten tietty lopulta se kiitollisuus. 🙂

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 19:50

Wau, kiitos, ihania sanoja <3 Varmasti jokaisella samat ajatukset oli yllätys tai odotettu vauva!

Vastaa
ElizabethRinne 4.3.2018 - 19:04

Lämpimät onnittelut! <3

Ja kaikki tulee ihan varmasti menemähän hyvin ja se, että on sikkuäiti niin ei ole pois mistään tai puolikas ilo. Lapsi muuttaa kokonaisvaltaisesti elämän mutta hyvään ja parempaan suuntaan. Lisäksi sulla näyttää olevan huikea tukiverkosto, joka on korvaamaton apu lapsiperhearjessa. Kyllä, perhe, sillä sitä sinä ja maha-asukki jo olette: kokonainen perhe! Voi että, paljon onnea ja rakkautta vielä kerran! Ei ole suurempaa kiitollisuuden aihetta <3

Elisabet | http://www.fashionpoetry.eu

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 20:15

Elisabet, kiitos. Ihanasti sanottu ja tuli tosi hyvä mieli sun sanoista. Olet ihan oikeassa <3

Vastaa
ElizabethRinne 4.3.2018 - 20:53

Ihana kuulla ja tarkoitin joka sanaa! Täällä ollahan ja tuetaan teidän (sinun ja maha-asukin) matkaa! <3 

Vastaa
Emsku 4.3.2018 - 19:47

Jännittävä uutinen! Tsemppiä epävarmuuden hetkiin. <3

Vastaa
Iidaafel 4.3.2018 - 20:16

Kiitos paljon!

Vastaa
Daniella 4.3.2018 - 20:53

Hurjan paljon onnea! <3

Tulet pärjäämään aivan varmasti. Helppoa ei aina tietenkään ole, mutta mikä olisikaan? Tulet potemaan syyllisyyttä milloin mistäkin, riittämättömyyttä ja voimattomuuttakin. Samalla silti se pieni ainutlaatuinen ihminen on ikioma (joo joo, lapset on lainassa vaan...) ehtymätön akkupatteri, joka saa sut puskemaan läpi mahdottomankin. Näyttää mitä olet huonoimmillasi ja mitä parhaimmillasi. Ajaa sut hulluuden partaalle ja nostaa seitsemänteen taivaaseen pelkällä olemassaolollaan.

Suurimmat asiat elämässä tulee pienissä paketeissa <3 rohkeutta uuteen ja jännittävään!

Vastaa
Iidaafel 5.3.2018 - 04:35

Tää oli todella kaunis ja ihana kommentti! Kiitos sulle siitä! Tuun varmasti samaistumaam joka sanaan!

Vastaa
Niinak 4.3.2018 - 21:11

Toivon sulle paljon onnea tässä asiassa, toivon aidosti että sun ja lapsen elämä tulee olemaan ihanaa. Mietin vaan sitä että kyllähän lapsen isäkin tulee isäksi tässä samalla, vaikkei kuvioissa olisikaan. Ja musta hänellä on oikeus tietää asiasta. Moni miespuolinen kaverini on kertonut pelkäävänsä just tällästä skenaariota yhden illan juttujen kanssa, että heillä on lapsi jonka elämässä he ei ehkä edes saa ikinä olla läsnä.

Vastaa
Iidaafel 5.3.2018 - 04:37

Kiitos Niina! Ja oon samaa mieltä, että isästä tulee samalla isä ja tottakai on oikeus tietää. Heidän kanssa on asiasta toki keskusteltu ennen kuin kirjottelen raskaudesta blogiin. Molemmat ovat siis tietoisia mahdollisesta lapsesta ja isyydestä. 

Vastaa
Mammanen 4.3.2018 - 21:42

Tulin vielä tännekin onnittelemaan. Susta tulee ihan loistava äiti. Näin kolmen lapsen äitinä voin kertoa että vauvan syntymä ja lapsen kasvun seuraaminen ovat oman elämäni suola ja tiedän että varmasti pelottaa,jännittää ja saattaa jopa ahdistaa mutta vain sinä olet se mitä lapsesi tarvitsee.

Ihanaa odotusta, ihana kun jaat sen meille.

Vastaa
Iidaafel 5.3.2018 - 04:50

Kiitos vielä todella paljon! ️

Vastaa
Laura, tehtävänimikkeenä blogi 5.3.2018 - 06:47

Paljon onneea!<3 muistan nuo sekavat ja pelottavat tunteet kun itse reilu viisi vuotta sitten tein positiivisen testin. Olin 19 vuotias vasta.

Äitiys on niin rakasta ja rankkaa, nyt kolmen lapsen kanssa mietin että jos olisinkin valinnut toisin ensimmäisellä kerralla, en olisi tässä. Hassua miten "pienestä" voi koko loppu elämän suunta olla kiinni 🙂

Onnea odotukseen, se on niin pirun kamalaa ja ihanaa samaan aikaan!!<3

Vastaa
Iidaafel 5.3.2018 - 19:21

Kiitos Laura! Mahtava kuulla kommenttia “kokeneemmilta” ja tämän jo tehneiltä, jotka tietää mistä puhuvat <3 Uskon joka sanan!

Vastaa
annieerika 5.3.2018 - 06:52

Onnea valtavasti!
Se, että asiat ei mene niin kuin olisi ehkä kuvitellut, olipa sitten mikä tahansa asia kysessä, on juurikin sitä ihanaa elämää. Asioilla on tapana järjestyä, ja susta tulee paras mahdollinen äiti tälle ihanalle lapselle.

Vastaa
Iidaafel 5.3.2018 - 19:22

Kiitos, aivan ihanasti sanottu! Haluun uskoa just noin <3

Vastaa
Bea 5.3.2018 - 07:56

Hurjasti onnea, kaikki menee varmasti hyvin <3 onnittelujen lisäksi halusin tulla kommentoimaan liittyen eiliseen instastoryysi: itse ainakin ihan täydellisen sattumalta päädyin eilen blogiisi ja sitä kautta klikkasin instassa sinut seurantaan siitä syystä, että itsellä on haaveissa raskaus joten aihe kiinnostaa. Joten mistään ikävien juorujen joukosta ei ainakaan tämä yksi seuraaja niistä lukuisista uusista tullut 🙂

Vastaa
Iidaafel 5.3.2018 - 19:23

Kiitos sulle <3 Ja tosi kiva, että lähdit seuraamaan! JA onneksi moni muukin oli löytänyt instan eikä Jodelin kautta 🙂

Vastaa
Ksy 5.3.2018 - 09:16

Ah, ihanaa vauva!!! <3

Vastaa
HeidiKK 5.3.2018 - 10:22

Tiedätkö, mä uskon vahvasti, että sä pärjäät! Olen itse käynyt läpi samaiset tuntemukset tässä vajaan 8kk aikana, vaikka vauva onkin suunniteltu ja kovasti toivottu. On ollut järjetöntä pelkoa ja ahdistusta siitä, miten minä voin koskaan onnistua huolehtimaan sellaisesta pikkuihmisestä. Esikoisen pitäisi syntyä alle 2kk päästä , enkä edelleenkäön tiedä olenko valmis. Äitiyteen kasvaminen on matka, jonka jokainen odottaja tekee itseensä, oli siinä vieressä kumppania tai ei.
Ihailen äärettömästi sun rohkeutta ja aitoutta <3 susta tulee varmasti upea äiti sille pienelle!

Paljon onnea vielä!
~Heidi K.
heidikinnunen.com

Vastaa
Iidaafel 5.3.2018 - 19:30

Kiitos Heidi sun ihanasta kommentista. Arvostan sitä todella <3 Ja tuntuu hyvältä kuulla, että se on aivan yhtä ihmeellistä ja jännittävää oli lapsi toivottu tai yllätys. Kaikkea ihanaa teille pian alkavaan vauva-arkeen <3

Vastaa
NanaVanilla 5.3.2018 - 22:12

Vauva on aina lahja ja ihana asia. Kuulostat fiksulta niin eiköhän kaikki suju. 🙂 Yksin odottaminen ja lapsen kasvattaminen ei ole aina kovin mukavaa, mutta monet on silti handlanneet sen hyvin. Kuten minäkin -kolme kertaa. Tsemppiä ja onnea!

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 19:46

Ihana kuulla, että tästä voi selvitä! Kiitos sulle <3

Vastaa
Vvvvv 6.3.2018 - 04:52

Superpaljon onnea! Toivon kaikkea hyvää pikku perheellenne. Kiitos, että kirjoitat tästäkin kaikesta, sillä on valtava arvo.

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 19:47

Superkiitos! Mahtavaa saada tällästä palautetta!

Vastaa
siiri kiviharju 6.3.2018 - 05:44

Paljon onnea! 🙂

Oli pakko tulla kommentoimaan, kun olen itse yh äidin lapsi ja oman äitinikin äiti on ollut yh äiti.
Minulta ei ole puuttunut mitään elämästä ja minulla on mielettömän läheiset välit sekä omaan äitiini, että mummaani. Se, että on yh äiti ei tarkoita, että olisi loppu elämän sinkku. Oma äitini löysi isäpuoleni, kun olin 2 vuotias ja oma isäpuoleni on, kuin isä minulle. He ovat olleet nyt 23 vuotta yhdessä! 🙂

Löysin blogiisi Instan kautta ja pidät erittäin mielenkiintoista blogia. Onnea vielä! 🙂

http://www.siirikiviharju.com

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 19:50

Kiitos sun kommentista ja palautteesta Siiri! Mulla on ollut ihan sama tilanne, kun sulla, että äiti oli yh ja tapasi kasvatti isäni, kun olin 2-vuotias. Ja en ole koskaan jäänyt paitsi mistään. Se juuri todistaa sen, että perheitä on erilaisia ja biologisuudella ei ole tekemistä rakakuden kanssa!

Vastaa
Lizass 6.3.2018 - 09:49

Sain oman esikoiseni 21-vuotiaana täysin yksin ja voin niin samaistua ajatuksiisi… Epävarmuus, pelko ja yksinäisyys varsinkin raskausaikana olivat raastavia, mutta kun ihana mustahiuksinen poika syntyi, tajusin pärjääväni erittäin hyvin. Perheeni ja ystäväni olivat tukenani, kouluni ymmärtävistä opettajista puhumattakaan! Paras lääke epävarmuuteen, pelkoihin ja yksinäisyyden tunteeseen oli ehdottomasti pieni vauva, josta tuli koko maailmani! Kun lapseni oli vuoden ikäinen, tutustuin mieheen, joka melko nopeasti otti pojan kuin omakseen. Nyt olemme naimisissa ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Esikoiseni on mieheni mielestä hänen lapsensa ja tämä on mielestäni aivan loistavan ihana juttu! Raskausajan synkeät ajatukset tulevat ajoittain mieleen ja mietin, että olisihan asiat voineet toisinkin mennä, mutta ONNEKSI menivät juuri näin niin kuin meidän elämässä. <3

Joten... Niin kliseiseltä kuin se kuulostaa, kaikella on aina tarkoituksensa. Pitää olla malttia, kärsiäkin vähän, odottaa, elää ja iloita kaikesta hyvästä, sillä jossain vaiheessa sitä tajuaa, että näin sen pitikin olla.

Kaikkea hyvää sinulle raskauteesi ja kaikkea hyvää teille kahdelle ihanaan elämään <3

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 19:52

Aivan ihana kommentti! Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Wau <3 ja olet oikeassa, kaikella on tarkoitus ja oonkin varma, että tästä lapsesta tulen saamaan vielä paljon hyvää. 

Ihanaa kevättä teille!

Vastaa
Tsemppikeiju 6.3.2018 - 09:54

Hei!Kuviasi on pomppinut tasaisin väliajoin instafeediini,ja niinpä olen muutamia kertoja käynyt lukemassa blogiasi.Samoin kävi tällä kertaa.
Vau miten hienosti,rohkeasti ja viisaasti kirjoitat tästä elämän tarjoamasta yllätyksestä!Komppaan edellisiä kommentoijia siinä että elämä kantaa varmasti,samoin kuin ne läheiset ihmiset vaikka he eivät kumppania täysin korvata voikaan. Sijassasi jännittäisin ja huolehtisin varmasti minäkin, mutta olen ihan varma että kaikki menee hyvin. Tunnen muutamankin ihanan ihmisen ,jotka ovat alusta asti olleet yksin päävastuussa lapsestaan. Olen aina ihaillut näiden äitien ihan poikkeuksellisen hyvää ja läheistä suhdetta lastensa kanssa. Tämä suhde tuntuu säilyvän hyvin erityisenä vaikka kuvioon tulee murrosikää tai uusi kumppanikin. En siis luonnollisesti lainkaan tarkoita että pariskuntana lapsen saavilla olisi jotenkin huonompi suhde lapsiinsa,vaan että eittämättä lapsen kanssa kahdestaan eläminen tuo vielä oman lisänsä perheen sisäiseen tiimihenkeen. Ehkäpä jonkinlainen hopeareunus siis tämäkin?
Hurjasti onnea ja ihanaa odotusaikaa!

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 19:55

Kiitos aivan ihanasta ja tsemppaavasta kommentista. Ja erityisesti oli mahtava lukea sun ajatus tiimihengestä! Toivon, että just noin tapahtuu itselle ja lapselle. Ja uskon, että kaikki menee hyvin ja rakastavia ihmisia tiittää vaikka vähän huolettaisikin!

 

ihanaa kevättä sulle <3

Vastaa
huldaa 6.3.2018 - 10:32

Onnea odotukseen ja äitiyteen Iida 🙂 Sain oman lapseni kesken opiskelujen 23-vuotiaana. En ollut silloin edes ajatellut äidiksi ryhtymistä tai perheen perustamista, kun huomasin olevani raskaana, mutta heti tiesin, että tulisin lapsen pitämään. Olihan siinä sopeutumista, kun elämä menikin niin eri tavalla kuin olin suunnitellut. Nyt lapseni on 11-vuotias ja yhdessä olemme kasvaneet ja oppineet 🙂 Vaikka minulla oli poikaystävä tukena, tunnistan ja muistan silti kuvaamasi tietynlaisen häpeän ja siitä tulevaisuudesta, jonka luulin minua odottavan, luopumisen surun. Ei siellä yliopistolla muut opiskelijat kulkeneet “maha pystyssä” ja kun osa tuli vielä ihan suoraan kysymään, että oliko tuo vahinko, niin eihän se aina helpolta tuntunut. Mutta tosiasiahan on se, että kukaan meistä ei voi varmaksi suunnitella tulevaisuuttaan, mitä vaan voi tulla kenelle tahansa eteen. Uskon, että sinusta tulee oikein hyvä äiti 🙂

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 19:57

Kiitos! 

Uskon, että samoja ajatuksia on monella lähtötilanteesta huolimatta. Lapsi on aina kaikille jotain yhtä uutta. Mutta ihana kuulla, että teillä meni hyvin! Ihanaa kevättä

Vastaa
Voimia 6.3.2018 - 12:15

Paljon onnea pienokaisen johdosta. Olet rohkea nuori nainen ja uskon, että pärjäät vauvasi kanssa ihan hyvin. Onhan sinulla perheesi ja ystäväsi tukena. Kaikkea hyvää sinulle ja vauvan odotukseen :))

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 19:58

Kiitos sinulle kauniista kommentista! Olen kyllä kiitollinen upeasta perheestä, joka on tukena.

Vastaa
Lumos 6.3.2018 - 15:19

Ensinnäkin: hirmuisesti onnea Iida! Hirmuisen ihastuttava uutinen, vaikka se ei sinusta varmastikaan siltä heti tuntunut. Kaikki tunteet ovat sallittuja, anna niiden tulla ja mennä, älä turhaan tartu kiinni. Toivottavasti loppuraskaus sujuu ongelmitta ja pystyt nauttimaan hiljalleen kasvavasta vatsasta ja kaikesta muusta. <3

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 19:59

Kiitos tärkeästä muistutuksesta! Tosiaan kaikki tunteet sallittuja ja pitää vaan muistaa ettei jumiudu niihin!

Vastaa
tiina91 6.3.2018 - 15:32

eikö hävettää? seksi ventovieraan kanssa vaikka joka päivä on ok, lapsi sen tuloksena ei.

LAPSI HALUAISI ISÄN, JOS SAISI VALITA. MYÖS ISÄ HALUAISI TIETÄÄ, ETTÄ HÄNELLÄ ON LAPSI. MIKSI OLET NÄIN ITSEKÄAS JA OTAT SEKÄ ISÄLTÄ ETTÄ LAPSELTA MAHDOLLISUUDEN TUNTEA JA RAKASTAA TOISIAAN?!?

lapsen saaminen on suomalaisille naisille yksityisprojekti. muualla maailmassa hävettäisi, mutta suomessa toivotaan vielä onneakin…

ja muuten, etkö käytä vieraiden kumppanien kanssa kondomia? ehkä olisi kannatanut tehdä raskaustestin yhteydessä myös AIDS testi, klamyydia testi jne. jep. olet näköään todella “aikuinen”. onnea!

Vastaa
lipe 7.3.2018 - 09:30

Hei Tiina!
Häpeä on yhteiskunnassa rajusti sukupuolittunut ongelma, ja naisena kasvaessa oppii tuntemaan jo pelkästä olemassaolostaan häpeää. Jokainen häpeilemätön nainen on voitto tasa-arvolle, ja toivonkin, ettet kannustaisi ketään häpeämään.
Iida on kertonut, että kaikki mahdolliset isukit tietävät beebelosta. Voit siis olla huoleti.

Lisäksi mietin, että miten sulla menee? Onko kaikki varmasti hyvin? Voisi tehdä hyvää pysähtyä miettimään, miksi tunnet tarvetta arvostella noinkin rajuin sanankääntein tuntemattoman ihmisen elämää.
Kaikkea hyvää sulle! Aurinkoista ja itsetutkiskelevaa kevättä. <3.

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 20:03

Heippa Tiina!

Minua ei hävetä oma tilanteeni, mutta hieman hävettää sinun kommenttisi. Minun seksielämäni ja ehkäisyn käyttö tai sukupuolitaudit ei kuulu kenellekään kuin minulle. Neuvolassa taudit myös testataan, joten voit olla huoleti, minulle ei mitään ole! Lisäksi isä ehdokkaat tiesivat lapsesta heti ensimmäisten joukossa jo kauan ennen tätä postausta. Heillä on juuri sellainen mahdollisuus kuin he itse haluavat. 

Toivottavasti tämä selvenai mieltäsi. Kaikkea hyvää sinun kevääseen!

Vastaa
Lopponen 2.4.2018 - 10:02

Eli onneen luottaen mentiin, jos neuvolassa vasta testattiin. Jos tätä joku nuori tai muuten tietämätön lukee, niin sanottakoon että ainoastaan kondomi estää sukupuolitautien leviämisen. Tässä tapauksessa apua olisi ollut myös suunnittelemattoman raskauden ehkäisyyn.

Vielä sellainen huomio, että jos tuot julkisesti esille omaa elämääsi, niin kommenteja ja kyselyjä aiheen tiimoilta on luonnollisesti odotettavissa. Siinä mielessä “Ei kuulu kenellekään muulle” -tyyppinen kommentti on melko ristiriitainen. Asiattomuudet toki erikseen.

Vastaa
Anonymous 25.3.2020 - 20:48

Ennemmin mahdollista isää pitäisi hävettää, jos ei halua tunnustaa lastaan ja kantaa vastuutaan edes maksamalla elatusmaksuja. Etenkään miehet ei tunnu tajuavan, että yhdynnästä voi ihan oikeasti tulla raskaaksi. Jokaisen raskaaksi tulleen naisen pitäisi toimia yhtä hienosti kuin Iida ja ilmoittaa mahdollisimman pian tulevan lapsen isä(ehdokkai)lle.

Vastaa
Vierailija 6.3.2018 - 18:03

Onnea sinulle! Vaikutat kypsältä ja rakastavalta ihmiseltä, varmasti pärjäät!

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 20:04

Ihanasti sanottu, kiitos!

Vastaa
misa 7.3.2018 - 16:29

Vaikutat todella ihanalta nuorelta naiselta, enkä epäile hetkeäkään, etteikö sinusta tulisi maailman mahtavin äiti ja ettetkö löytäisi hyvää kumppania kun sen aika on :). Mielestäni kannat upeasti vastuusi yllättävässä tilanteessa ja toimit kaikkien osapuolten kannalta hienolla tavalla. Itse olen sinua paljon vanhempi, 36-v, ja sain viime viikolla tietää olevani lapsettomuushoitojen myötä raskaana. Odotan innolla tulevaa ja myös sinun postauksiasi aiheesta. Kaikki me kasvamme äideiksi omalla tavallamme ja tietyssä mielessä yksin. Kunkin on kasvettava itse, vaikka mies olisikin vierellä. On kyllä kaunis ajatus olla osa äitiyden ketjua, haluan ajatella että äidit ovat maailmassa myöskin toisiaan varten, vähän niin kuin salaseurana. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon! Kyllä ne siivet kantaa.

Vastaa
Iidaafel 7.3.2018 - 20:07

Aivan ihana kommentti, kiitos siitä! Ja suuret onnittelut myös sinulle! Minulle on jo nyt tullut sellainen ajatus, että äidit ovat samalla puolella. Se yhdistää ja lähes kaikki tätäkin tekatiä kommentoineet ovat äitejä. Ja sekin on totta, että jokainen on jollain tapaa kuitenkin yksin, sillä äitiys on sellainen matka, johon kumppani ei varmasti voi täysin samaistua kuitenkaan. Mutta kaikkea hyvää teille ja ihanaa odotusta!

Vastaa
Emminhh 8.3.2018 - 07:06

Moikka! Ihana teksti ja voin samaistua täysin, sillä ajatusmaailmasi on hyvin samanlainen sen suhteen, ettei lapset ole ikinä itsestäänselvyys. Lisäksi odotan myös yksin vauvaa. Itse sain tietää marraskuussa olevani raskaana ja nyt kun olen melkein puolessa välissä niin ne pahimmat tunnemyrskyt alkaa jo helpottaa. Alusta asti oli kuitenkin selvää, etten lapsesta voisi luopua, vaikka en lapsen isän kanssa olekaan parisuhteessa. Eiköhän me pärjätä ja hurjasti onnea vielä sinne raskaudesta! ️

Vastaa
Iidaafel 16.3.2018 - 15:02

Onpa kiva saada kommenttia samassa tilanteessa olevalta! Me pärjätään varmasti, onnea myös sinulle ja tsemppiä!

Vastaa
Vierailija 8.3.2018 - 11:15

Tämä huhtikuussa synnyttävä raskaushormoninen nainen täällä sai kyynelet silmiin lähijunassa näist sanoista: ”Näen lapsen asiana, joka saadaan, sitä ei hankita. Lapsi on lahja, jotain todella suurta ja kaunista. Tämä lapsi on valinnut minut äidiksi ja uskoo minun pärjäävän, vaikken vielä itse sitä uskokkaan. Nyt minulle annetaan jotain, jota kaikki ei saa ja minun tehtäväni on vastaanottaa.”

Paljon onnea sinulle uuteen ihmeelliseen elämänvaiheeseen, kaikki menee varmasti enemmän kuin hyvin!

Vastaa
Iidaafel 16.3.2018 - 15:03

Kiitos <3 Ja onnea sinulle, ei ole enää pitkä matka!

Vastaa
AaHoo 8.3.2018 - 19:56

Olen ennenkin kommentoinut, että olet rohkea, mutta vau miten rohkea ja kypsä päätös! Okei, ymmärrän, että tähän pisteeseen pääseminen on saattanut vaatinut ehkä muutamat itkupotkut ;). Kuten ylläkin joku kommentoi, vuosien yrittämisen jälkeen hoitojen avulla olen vihdoin itsekin raskaana. Sen vuoksi kommenttisi ja ajatuksesi tuntuivat erityisen hyvältä. Kaikki menee varmasti hyvin. Onnea paljon 🙂

Vastaa
Iidaafel 16.3.2018 - 15:04

Ihana, kun jaksat aina kommentoida ja tsempata! Ihan mieletöntä, kiitos <3 Ja onnea sulle raskaudesta!

Vastaa
MARI L 15.3.2018 - 11:22

Onnea!
Päätökset jotka tuntee oikeiksi, osoittautuu myös lopulta oikeiksi. Ne kyllä kantaa ja tuo eteen uusia hyviä asioita.

Jään seuraamaan raskausaikaa ja odottamaan pikkuista kanssasi.

<3

Vastaa
Iidaafel 16.3.2018 - 15:05

Kiitos Mari, ihana kuulla <3 Oon ihan samaa mieltä sun kanssa!

Vastaa
vilhelmiinah 27.3.2018 - 12:19

<3!

Vastaa
Vierailija 2.4.2018 - 06:42

Hei,

Olen itse 16v. nuoren naisen ja kohta 4v. pikku tytön yksinhuoltaja.
Ensimmäinen lapseni on syntynyt parisuhteessa joskaan ei kovin hyvä sellainen.
Toinen pikku neitini oli minulle elämän pieni suuri yllätys. Raskausviikkoja oli 28 kun kävin naureskellen terveyskeskuksen testissä. Tuloksia soittaessa hoitaja langan päässä onnittelee iloisesti ja minä alan itkemään. Kaksi päivää meni siinä järkytyksessä ja ainoa mihin pystyi keskittymään oli hengittäminen. Niitä villejä sinkku vuosia oli takana jo 7… Aika nopeasti kyllä sain pääteltyä kuka on isä. Se ei helpottanut tilannetta! Adoptioonkin tutustuin. Viimeinen päätös siitä että tyttö jää ja tästä selvitään tuli kun sain neidin ekaa kertaa syliini.
Vauvavuoden mietin kenen elämää oikein elän. Pikkuhiljaa siihen tottui ja kasvoi. Aina ei helppoa ole ollut. Mutta miten ihana neidin sainkaan! Ja kuinka kiitollinen olenkaan <3
Yksin olen edelleen mutta toivottavasti en kauan 😉
Lapsi muuttaa elämän täysin mutta siitä se oikeastaan alkaa

Vastaa
Raahautumista 2.4.2018 - 08:35

Tämä kohta: “Tunteita on ollut todella paljon ja monenlaisia. Tavallaan on hävettänyt, että olen raskaana, enkä edes osaa sanoa kuka on mahdollinen isä. Toisaalta taas on tuntunut pahalta, että jokin elämässäni nyt päättyy. On myös ollut valtava huoli siitä, että miten tässä pärjää niin henkisesti mutta myös taloudellisesti. Harmittaa, miksen ole säästänyt, kun olen voinut, sillä nyt en enää voi. Läheiset ja ystävät sanovat, että en ole yksin, mutta yksinhän minä nyt vain olen. Eikä kukaan oikeasti ole verrastettavissa kumppaniin”

… Ja oikeastaan koko kirjoitus, on kuin leikkaus elämääni 16 vuoden taakse. Olin suht saman ikäinen, samassa tilanteessa, samoissa ajatuksissa. Oli ammatti, oli aktiivinen seuraelämä, olin sinkku, olin ensimmäinen ystäväpiiristäni, kuka sai vauvan, vaikka monilla oli pitkä suhde ja jo raskauden yrityksiäkin. Olin yksin, vaikka ystäviä oli paljon. Isäni sanoi ettei kukaan mies halua yksinhuoltajaa. Oli tietenkin ihan väärässä! Useampikin on halunnut. Ja yhden kanssa tein muutaman sisaruksen ihanalle vahingolleni.
Tsemppiä ja jos kaipaat vanhemman Bridgetin tukea, niin mieluusti jaan ajatuksia.

Tiia

Vastaa
Nuununen 2.4.2018 - 08:53

Paljon onnea odotuksesta!

En ole ennen lukenut blogiasi, löysin tänne hesarin jutun kautta. Kirjoitit ihanasti vauvasta, selkeästi äiti sinussa on jo syntynyt! Vauvasi on valinnut äitinsä hyvin. 🙂 Onnea seikkailuun!

Vastaa
Mies 2.4.2018 - 09:15

Kannattaisi eka keskustella mahdollisen isän kanssa, että haluaako hän lasta. Jos et tähän ole kykenevä tai halukas niin et myöskään minun mielestä ole ansainnut mitään ellatusmaksuja mieheltä jos tämä ei lasta tahtoisikaan.

Vastaa
Vierailija 2.4.2018 - 11:23

Luitko blogikirjoituksen? Hänhän nimenomaan on jutellut isäehdokkaiden kanssa ensin.

Vastaa
jassoo 2.4.2018 - 19:58

Erikoinen näkemys.

Miksi ajattelet, ettei kirjoittaja ole ansainnut elatusmaksuja?

Tiedoksesi: Lapsi on saanut alkunsa toiminnasta, jossa on ollut mukana (mitä ilmeisimmin omasta tahdostaan) nainen ja mies. Nainen on käyttänyt ehkäisyä, mutta se on pettänyt. Tästä seurauksena on syntymässä lapsi. Ehkäisyn pettäminen on aivan yhtä vähän naisen kuin miehenkään vika, mutta toisaalta tämä on myös riski, joka täytyisi jokaisen normaalijärjellä varustetun ihmisen ymmärtää. Lapsen syntyminen seksin seurauksena on aina mahdollista, vaikka ehkäisyä käytettäisiinkin.

Ratkaisu tällaiseen tilanteeseen ei voi olla itsestäänselvästi abortti (monestakin syystä, joista mainittakoon vaikkapa naiselle koituvat (lisääntymis)terveydelliset riskit ja eettis-moraaliset kysymykset), vaan myös miehen tulee osata kantaa vastuu toiminnastaan. Jos ei isäksi ryhtyminen muuten kiinnosta, elatusmaksut ovat vähintä, mitä mies voi tilanteessa tarjota. Naiselle taloudellinen taakka on joka tapauksessa merkittävästi suurempi, muista vaivoista puhumattakaan.

Jos haluaa varmistaa, ettei koskaan joudu tähän tilanteeseen, on syytä hoitaa ehkäisy kuntoon omalta osaltaan niin varmasti kuin sen voi hoitaa. Ja jos se pieninkin riski lapsen siittämisestä kauhistuttaa, on syytä pitää housut jalassa. Ei aikuinen ihminen voi ajatella, että toinen osapuoli hoitakoon kaikki seuraukset, jos sellaisia tulee.

Vastaa
Vierailija 2.4.2018 - 10:12

Toivottavasti lapsen isä selviää ja tulee olemaan mukana lapsen elämässä. Isättömyys on elämänpituinen tragedia ja heijastuu niin moneen asiaan elämässä. Onnea kuitenkin!

T. Isätön nainen

Vastaa
Vierailija 2.4.2018 - 12:47

Mullakin on maha pystyssä ja ei mitään käryä iskästä. Ihanaa kun Woimaannutan teitäkin esimerkilläni 🙂

Vastaa
*e* 2.4.2018 - 13:27

Hei Iida ja hurjasti onnea sinulle! <3
En yleensä kommentoi kenenkään blogikirjoituksiin, enkä niitä paljoa lue. Mutta kun sinun juttusi pomppasi esiin hs.fi:n sivuilta, niin ajattelin, että tämä täytyy lukea. 🙂 Olen itse ollut viime vuoden toukokuussa samassa tilanteessa eli plussannut ja isäehdokkaita oli kaksi. Olin aina halunnut lapsia ja asiaa ei tarvinnut sen enempää miettiä, lapsi saa tulla. Toki tunteet ja ajatukset risteilivät, mutta päällimmäisenä oli suunnaton ilo ja onnellisuus. Isäehdokkaille kerroin heti ja heidän suhtautumisensa olivat hyvin erilaiset. Nyt vieressäni tuhisee pieni tytär, joka on maailman ihanin ja suloisin. <3
Halusin selvittää isyyden, joten teimme epävirallisen isyystestin. Isyyden selvittyä, mies ilmoitti, ettei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Surullista, ettei halua omaan tyttäreensä tutustua, menettää siinä paljon. Pikkuisella on kuitenkin rakastavia ihmisiä ympärillään, joten rakkautta ja huolenpitoa ei tule puuttumaan.

Vastaa
Saman kokenut 2.4.2018 - 15:03

Hei,
Minäkin tulin aikoinaan aivan yllättäen raskaaksi, yksin. Ja vaikka kaikki olikin pelottavaa ja ihmeellistä, elämäni paras päätös oli saada vauva, toki abortti ei ollut edes vaihtoehto itselleni. Vaikka elämäni mullistui yhdellä keikauksella ja on päiviä, jotka vaihtaisin pois, kokanaisuutta en. Päivääkään en ole päätöstäni katunut ja nyt elmässäni on myös erilainen tarkoitus.
Tsemppiä sinulle!

Vastaa
Ilo1234 2.4.2018 - 15:29

Mä oon saanut lapseni yksin. Se kävi “vahingosta” mutta en mäkään usko vahinkoihin ja olin aina sanonut että jos niin käy, se on sitten niin. Niin sitten kävi ja lapsi tuli. En väitä ollenkaan etteikö olisi välillä ollut rankkaa henkisesti ja fyysisestikin, mutta tärkeintä on heti alkuun rakentaa tukiverkosto lapselle niin, että joku tuntee hänet niin hyvin että voit viedä sen hoitoon ja nukkua itse ilman että tarvitsee koko ajan konsultoida tai olla pelkäämässä mitä käy. Sellasen paikan jonka lapsi tuntee, esim mummolan tai jonkun muun läheisen. Silloin voit itse hengähtää säännöllisesti, vähän kun lapsi olisi “isäviikonlopulla”. Muuten tässä on pärjätty oikein hyvin. Usein mietin, kun kavereiden perheriitoja katsoo, että paremminkin näin yksin. Siinä on paljon hyvääkin. Mutta rohkeutta ja henkistä kasvua se on vaatinut. Tsempit matkaan, selviät varmasti! Ja kun oikein järjestelee asiat, elämä voi olla varsin mielekästä ja hyvää. Muista vaan aktiivisesti tutustua vauvamuskareissa ja hiekkalaatikolla muihin äiteihin. Sitäkin kautta voi verkottoitua ja luoda hoitorinkiä jatkoa ajatellen. Ja löytää uusia ihania ystäviä.

Vastaa
Vierailija 3.4.2018 - 14:39

Yksin voi aivan hyvin huoltaa lapsen, koska onhan isättömiä tai äidittömiä lapsia syystä tai toisesta ja siitä on omat ongelmansa tai murheensa, mutta ei se mikään maailmanloppu ole.
En kuitenkaan väheksyisi perheriitojen perusteella lapsen isän roolia jo lapsen itsensä kannalta. Onhan riitojen lisäksi muutakin elämää ja “normaali” riitely kuuluu elämään. Ja mikä tärkeintä: lapselle vanhemmat yleensä ovat erilaisia kuin puolisolleen.

Vastaa
Iinasandra 2.4.2018 - 17:12

Onnittelut. Ihan hyvin varmasti i tulet pärjäämään, vaikkei lapsen isästä ole varmuutta. Itse kyllä selvittäisin, jos vain mahdollista, niin kuka/kumpi on lapsen isä.

Sitten tuohon säästämiseen. Ehdottomasti sinulla on vielä aikaa säästää, jos olet työssäkäyvä ihminen. Itsekin aloin säästää vasta kun aloin odottamaan esikoistani ja myös äitiyslomalla säästin rahaa.

Vastaa
Hermanni84 3.4.2018 - 14:02

Miksi valitat että miehet pitävät jotain varalla jos itse et edes tiedä kuka lapsesi isä on? En jaksa ymmärtää. Satc-sukupolvi on sekaisin, perustaa elämänsä jonkin sarjan arvoille 🙂

Vastaa
Maxine 5.4.2018 - 11:03

Eksyin sun blogiin Hesarin jutun kautta.
Sun tilanne kuulostaa liiankin tutulta… Mun poika täyttää kohta vuoden. Laita sähköpostia jos haluut!

Vastaa

kommentoi postausta