Sinne hän meni. Katsoin, kun hän katosi näkyvistä ja silmäni kostuivat. Minun esikoiseni aloitti eskarin, voiko hän olla jo niin iso! Aamulla hieman jännitti. Mitä, jos ei saa yhtään kaveria? Haettassa syliin juoksi iloinen lapsi, joka kertoi saaneensa jo neljä uutta kaveria. Päivän kääntyessä iltaan, alkoi mieleen palata kuitenkin pelko ja jännitys. Miksi sinne eskariin pitäisi taas mennä? Muutos ison, mutta silti niin pienen ihmisen elämässä tuo monenlaisia tuntemuksia, ajatuksia ja huolia eteen. Vaikka on myös kivaa ja odotettua!
Minua on tietysti vanhempana jännittänyt. Kaikki on jotenkin niin uutta ja niin lähellä koulumaailmaa, jotain sellaista isoa ja itselle tuntematonta. Meidän asuinkunnassamme esiopetus järjestetään koulujen yhteydessä. Ihan uudet aikuiset ja aivan uudet kaverit. Ihan uusi pihapiiri ilman aitoja. Suuri ruokala ja suuri reppu, jossa kulkee kaikki varusteet mukana päivittäin. Omaa lokeroa ei enää ole. Tuntuu, että lapsikin kasvoi isommaksi yhdessä yössä. Vielä hetki sitten hän ei halunnut mennä yksin mihinkään ja nyt hän huutelee iloisena heipat ja menee uutta kohti monin tavoin taitavana. Yhtäkkiä hänestä on tullut rohkeampi ja hän on saanut paljon itseluottamusta. Napanuora on venynyt roimasti. Samalla, kun se tuntuu haikealta, saa se minut tuntemaan myös ylpeyttä. Tekisi mieli hurrata ja sanoa hyvä me! Esikoinen ei ehkä halua minua enää mukaan menoilleen, mutta onneksi saan olla lähellä, onneksi saan tukea ja opastaa, kasvattaa ja kasvaa itse tässä vierellä. Uudenlainen vaihe alkaa omassakin vanhemmuudessa, kasvu kohti koululaisen vanhemmuutta.
Suurin muutos arkeemme ja eskarilaiselle itselleen on sillä, että eskaria on viitenä päivänä viikossa. Tähän asti esikoinen on osallistunut varhaiskasvatukseen kolmena päivänä viikossa. Mieheni on kuitenkin kotona vanhempainvapaalla vauvan ja taaperon kanssa. Näinpä eskarilaisen ei tarvitse osallistua varhaiskasvatukseen enää esiopetuksen lisäksi. Se onneksi keventää muutosta!
Itse aloittelen töitä kesäloman jälkeen. Se tuntuu oikeastaan todella kivalta! Tuntuu hyvältä siirtyä vähän takavasemmalle ja antaa miehen ottaa vastuuta arjen pyörityksestä. Vaikka voin tehdä töitäni kotoa käsin, on oman keskittymiseni kannalta hyvä poistua kotoa jonnekin rauhalliseen paikkaan kirjoittelemaan. Meillä oli pitkä kesäloma yhdessä perheenä, joten nyt tekee hyvää taas päästä omien juttujen pariin. Olin talven ja kevään lasten kanssa kotona. Miehen jäädessä ensin kesälomalle ja siitä vanhempainvapaalle, haki meidän perheen dynamiikka paikkaansa. Olimme yhtäkkiä kaikki yhdessä kotona, mikä oli ihanaa, mutta myös vaativaa ja ajoittain kuormittavaa. Välillä tuli yhteentörmäyksiä ja erimielisyyksiä siitä kuka tekee mitäkin ja milloin. Välillä tuntui, ettei omaa rauhaa ole ja sitä on vain joku ruokaa tekevä palveluautomaatti. Kesti hetken, kunnes tilanne tasoittui. Nyt haemme varmasti taas hetken rytmiä arkeen, kun tilanne on taas erilainen kuin keväällä.
Vietin kesälomasta 2,5 viikkoa ilman sosiaalista mediaa. Poistin puhelimesta kaikki somesovellukset, ainoastaan whatsapp jäi viestittelyyn läheisten kanssa. En ollut koskaan ollut yhtä pitkää aikaa ilman somea ja halusin kokeilla miltä se tuntuisi. Pystyisinkö siihen edes? Alku olikin aika vaikeaa ja hakeuduin vähän väliä puhelimelle katsoakseni jotain, kunnes muistin, että ainiin, eihän täällä ole mitään. Huomasin, että kaikki tyhjät ja tylsät hetket halusi täyttää puhelimen selaamisella. Koin myös ulkopuolisuuden tunnetta, kun en tiennyt mitä ystävät ovat päivittäneet, mistä kirppislöydöistä he nyt puhuivat ja mille videolle naureskelivat. Lopulta alun vaikeus meni ohi ja puhelin sai olla. Positiiviset vaikutukset olivat huomattavia. Olin enemmän läsnä, pystyin keskittymään moneen asiaan paremmin, ruutuaikani väheni 70%, tartuin fyysiseen kirjaan pitkästä aikaa ja kuuntelin monia äänikirjoja. Huomasin olevani paljon tyytyväisempi omaan elämääni, parisuhteeseeni ja omaan ulkonäköön, kun ei ollut somea. Ja tämä oli tosi herättelevää! En ole ajatellut vertailevani itseäni muihin, mutta varmasti alitajuisesti teen sitä. Olin paremmalla mielellä, koin vähemmän kateutta, ahdistusta ja stressiä. Totesin, että jatkossakin haluan pitää sometonta lomaa. Haluan mahdollistaa sen itselleni. Lisäksi jo ihan arjessa haluan rajata omaa somekäyttöä iltojen ja viikonloppujen osalta. Vaikka some on minulle tärkeä ja olen rakentanut sen ympärille itselleni työn, tarvitsen myös lomaa siitä.
Nyt kuitenkin loman jäljiltä mieli virkeänä töiden parissa! Ja myös blogin, jota toivottavasti odottaa aktiivisemmat ajat uudenlaisen arjen myötä!
-Iida
2 kommenttia
En ole tehnyt somea työkseni, mutta huomasin muutama vuosi sitten, että instaa tulee selattua liikaa ja julkaistua sinne kaikenmaailman turhuuksia (ketä kiinnostaa toisten aamupalat tai sienten keräys yms ?). Pidin 3 kuukauden sometauon (insta & Facebook) vuonna 2022, joka jälkeen palasin someen vuodeksi. Lopullisesti suljin tilini marraskuussa 2023 ja se on ollut todella hyvä päätös. Mikään ulkopuolinen ei ohjaa enää ajatteluani ja keskittymiskykyni on parantunut huomattavasti. Ruutuaikani on nykyään alle tunti päivässä, josta 90% on Hesarin lukemista. Lisäksi katson iltaisin yhdessä puolison kanssa Netflixiä noin tunnin. Ymmärrän, että some tuo sinulle leivän pöytään, mutta ehdottomasti kannattaa miettiä mihin sitä käyttää ja kuinka paljon. Toivottavasti blogisi päivittyy jatkossakin, sitä on kiva lukea.
Hei kiitos kommentista! Tosi mielenkiintoista kuulla, uskon havaintoihisi. Kyllä niitä pystyi jo lyhyemmässä ajassa huomaamaan!